Kolumnit

Vala on vannottu, mutta riehuvat sodat saavat sisäisen reserviläiseni mietteliääksi

Se oli arvattavissa. Presidentti Trumpin pinna on tunnetusti lyhyt ja tällä kertaa kahden viikon mietintäaika Iranin iskuille kutistui kahteen päivään. Uutisten palstatila täyttyy nyt Ukrainan sodasta, Gazan piirityksestä ja Yhdysvaltain iskuista Iraniin.

Jo Ukrainan sota sai monet tuntemani reserviläiset mietteliäiksi, myös minut. Pohdin maailman tilaa erityisesti kesäkuun alussa, jolloin sain ylennyksen kapteeni-luutnantiksi. Ajattelin, että tämä on nyt se viimeinen ylennys. Vai onko?

Hallitus puuhaa reserviläisten palvelusiän nostoa jo tänä kesänä. Kalustohankinnat ja uudistukset eivät riitä, myös reserviläisiä tarvitaan, sanoo Häkkänen. Reservinupseerit irtaantuvat palveluksesta nykyään 60-vuotiaina, mutta tulevaisuudessa viisi vuotta myöhemmin. Aikamoista.

Vannoin valan, enkä ajatellut sitä sen enempää.

Aloitin asepalvelukseni tammikuussa 1997 merivoimissa. En suinkaan ollut ensimmäinen nainen Upinniemessä Aku Ankka -puvussa, mutta aika lailla ensimmäisten joukossa ja useissa paikoissa vasta toinen.

Kylmä sota oli ohi ja Suomi osa EU:ta. Vannoin valan, enkä ajatellut sitä sen enempää. Paitsi nyt. Reservistä eroamiseen riittää oma ilmoitus, mutta tätä en ole edes ajatellut. Vielä helpompaa olisi konfliktin alkaessa kelkkoa itsensä sillan yli Muodoslompoloon. Mutta mikä häpeä! Valan vannomisesta onkin tullut merkittävä virstanpylväs, enkä voi jättää leikkiä kesken, vaikka kolottavat urheiluvammani toisin väittävät.

Että mites se rynkky kiinnittäytyy rollaattoriin?

Minulta kysyttiin pari vuotta sitten, johtuvatko monet liikuntaharrastukseni reserviläisyydestäni ja vastaus siihen oli tiukka ei. Minä liikun tervettä vanhuutta varten. Mutta ehkä nämä kaksi asiaa ovat lopultakin kietoutumassa yhteen. Mietin vain, ovatkohan geriatrisiin apuvälineisiin erikoistuneet laitevalmistajat ajan tasalla? Että mites se rynkky kiinnittäytyy rollaattoriin?

Vaikka maailmanjärjestys hakee nyt uusia uomia, minun on vaikea uskoa, että sota syttyisi elinaikanani. Hybridivaikuttamiseen kannattaa silti olla valmiina. Valasta on jo kauan, enkä muista sen sanoja, mutta yhdyn ylennystilaisuuden everstin sanoihin omasta puolestani: ”Pohjonen pitää”. Vaikka apuvälineillä.

Kirjoittaja on muoniolainen kestävän matkailun asiantuntija, toimittaja, valokuvaaja, eräopas ja opettaja.