Ajankohtaista

"Vähän se jännittää, kuka tulee avaamaan oven” – virpojat haluavat toivottaa kaikille hyvää pääsiäistä

Virpominen on hauskaa ja jännittävää, kertovat tottuneet palmusunnuntain virpojat, kolarilaiset Sofie Liikamaa ja Amanda Heikkilä.

Kissa ja pupu nähty raitilla.

Maaliskuun valkeudesta ja valosta kaksikko erottuu. Monenkirjavat pajunoksat liikkuvat kohti. Vaaleanpunainen pupu kantaa niitä. Kissalla on pannu.

Koputus oveen.

– Saako virpoa?

Kyllä saa.

– Virvon varvon tuoreeks terveeks, tulevaks vuodeks. Vitsa sulle, palkka mulle.

Sofie Liikamaa ja Amanda Heikkilä lausuvat tutun värssyn palmusunnuntaina, ensimmäistä kertaa tälle vuodelle. Virvottavalle he antavat sulilla koristellun pajunoksan ja palkaksi saavat pieniä suklaisia pääsiäispupuja.

Kolarin kirkonkylällä naapureina asuvat ystävykset ovat virpomisessa tottuneita tekijöitä. He ovat käyneet virpomassa ensimmäisen kerran nelivuotiaina.

– Eli kuusi vuotta ollaan käyty, Liikamaa laskeskelee.

Virpomassa he käyvät, koska se on yksinkertaisesti hauskaa.

– Me halutaan sillä lailla toivottaa hyvää pääsiäistä kaikille, Heikkilä sanoo.

Virpomisen mallia ovat antaneet Heikkilän isommat sisarukset, joiden matkassa he kävivät virpomassa pienempänä. Tänään heidän seuraansa liittyy myöhemmin Heikkilän pikkusisaret ja isosisko.

– Mulla ei ole siskoja, mutta muistan kun Mervi ja Mimmi on virponu, Liikamaa kertoo tuttavistaan.

Isolla porukalla virpojat aikovat kiertää ainakin kaikki kotitien talot. Sen lisäksi kahdestaan Liikamaa ja Heikkilä virpovat Liikamaan mummolassa. Heikkilän mummola on kauempana Teurajärvellä, ja sinne asti he eivät mene.

Kotitiellä seuraan liittyy lisää eläinhahmoja.

– Ebba on kissa, Vilda on kettu ja Matilda on kissa, Heikkilä kertoo suunnitelmista.

Puvut vaihtelevat. Joskus ennenkin on oltu kissa ja pupu, joskus noitia.

Virpominen on paitsi hauskaa myös aina jännittävää.

– Vähän se jännittää, kuka tulee avaamaan oven, Heikkilä sanoo.

Vastaanotto ovella on aina tervetullut ja iloinen, kokeneet virpojat sanovat.

– Kaikki haluaa, että virvotaan, Liikamaa sanoo.

Virpojat pyytävät palkkaa. Mikä on hyvä palkka?

– Karkki tai tommonen, joku pieni palkka, Liikamaa sanoo.

Virpojasta ei mikään palkka tunnu liian pieneltä, kaksikko sanoo. Rahakin kelpaa palkaksi, kunhan summa on todella pieni.

– Jos antaa liikaa, sittenhän se tuntuis siltä, ettei sitä vois ottaa vastaan.

Virpojat ovat koristelleet pajunoksat höyhenillä edellisenä iltana.

– Tuli vähän kiire, ko päivällä me oltiin pilkillä, Liikamaa sanoo.

Hänen äitinsä keräsi pajunoksat. Rautalankakiinnitys on Liikamaan mielestä paras ja pysyvin kiinnitys höyhenille.

Palmusunnuntain sää on tänä vuonna pakkasen puolella. Virpojia herkästi hieman palelee. Liikamaa vetää päälle vaaleanpunaista toppatakkia, mikä vähän harmittaa, koska mustan kissan turkki menee piiloon.

Kissa ja pupu jatkavat virpomaan seuraavaan taloon.