Pääkirjoitukset

Vaatelahjoituksia ja lempeitä katseita ‒ tärkeitä molemmat

Maailmalla kuohuu, sanoo 92-vuotias Ella Eira, joka on sota-ajan keskellä elänyt omaa lapsuuttaan. Hän kertoo kokemuksistaan rauhallisesti, muistot elävinä ja raskainakin mielessä, mutta ei hän niiden ole antanut itseään liikaa painaa.

Työ, liikunta ja muiden ihmisten parissa oleminen ovat Eiralle olleet aina tärkeät, ja yhä ovat. Hän käy kylän tapahtumissa ja piipahtaa kirkonkylällä kutsutaksikyydillä tämän tästä, sukset seisovat tukevasti kodin seinustalla ja ulkoilureissut ovat päivittäisiä, vaikka keväällä murtui lonkka. Eira kertoo olevansa kiitollinen kylänmiehille, jotka latua ajavat. "Täälä välitethän toisista", hän sanoo.

Me voimme auttaa. Jos emme rahallisesti tai muuten aineellisesti, niin olemalla läsnä, kuuntelemalla, kulkemalla vierellä.

Eira ei sota-aikanakaan puutettu kärsinyt, sillä omavarainen perhe sai ruuan pelloilta, porotokista ja navetasta. Tämän kehittyneenkin maailman keskellä on kuitenkin toisaalla ihmisiä, jotka apua tarvitsevat.

Seurakunta kerää apua Ukrainaan vaatelahjoituksia ja villasukkia. Diakoniatyön keräys on keskiviikkoisin auki, mutta yhteyttä ottamalla oman panostuksensa saanee vietyä perille muunakin aikana. Myös apukäsiä tarvitaan muun muassa vaatelahjoitusten lajittelussa. Kauneimmissa joululauluissa kerätään kolehti maailman lapsille. Lisäksi Enontekiöllä on kirjoitettu joulukortteja ikäihmisille ja kerätty lahjakortteja yksineläville, vähävaraisille, suur- tai yksinhuoltajaperheille.

Me voimme aina auttaa. Jos emme aina rahallisesti tai muuten aineellisesti, niin olemalla läsnä, kuuntelemalla, kulkemalla vierellä. Olemalla unohtamatta.

Ella Eiran lempeä katse ja lämmin hymy ovat viipyilleet mielessä pitkin viikkoa, kantaneet työn ja arjen keskellä. Muistuttaneet hiljaa, mikä elämässä on oikeasti tärkeää.

Katja Keskitalo