Muualta Lapista

Tuulivoimalat rynnivät Lappiin – "Elämä loppuu siihen ja loppuu koko mies", seitsemännen polven poromies sanoo

– Jos ne tuulivoimalat tulevat, elämä loppuu siihen. Loppuu koko mies, poroisäntä Matti Holster huokaa.

Keittiöön laskeutuu syvä hiljaisuus, aivan kuin Vähä-Lohijärven rannalla seisova Holstereiden talokin pysähtyisi kuuntelemaan. Matti Holster kaataa kahvia kuppiinsa ja istahtaa pöydän ääreen. Katse suuntautuu kaukaisuuteen.

Porot ovat olleet Holsterin elämässä aina, kuten hänen esi-isiensä elämässä ainakin seitsemän sukupolven ajan. Myös hänen aikuiset lapsensa Marja ja Matias ovat mukana porotöissä vapaa-ajallaan. Oman poromerkin he saivat jo syntymälahjaksi.

Nyt Matti Holsteria kaihertaa syvä huoli. Tällä hetkellä Ylitorniolla Lohijärven paliskunnan alueella on suunnitteilla ainakin viisi eri tuulivoimala-aluetta. Alueiden yhteiskoko on noin 21 000 hehtaaria. Jos kaikki hankkeet toteutuvat, tuulivoimaloita nousisi tuohon maisemaan yhteensä ehkä 180.

Kukaan ei kuitenkaan tunnu kuuntelevan poromiesten hätää siitä, miten tuulivoima vaikuttaa poroelinkeinoon. Luonnonvarakeskuksen mukaan porot välttelevät tuulivoimaloita, eikä Lohijärven paliskunnassa ole alueita, mihin porot voisi viedä, jos kaikki suunnitelmat toteutuvat. Nykyisen poronhoitolain mukaan poroja ei käytännössä voi siirtää toisen paliskunnan alueelle, saati sitten valtioiden rajan yli.

Asia on merkittävä koko Lapin kannalta. Vuoden aikana poronhoitoalueille kaavailtujen hankkeiden määrä on kasvanut räjähdysmäisesti.

Holsterilla on riittänyt viime aikoina kiirettä. Pakkanen on pyörinyt kolmenkymmenen tietämillä. Aamu on kulunut Etelä-Portimojärvellä, missä Holster on ollut pienimässä pyöröpaaleja poroille syötäväksi.

Poroisännän on ehdittävä tehdä myös paperityöt, yhtenä niistä selvitykset maankäyttöön liittyen. Muun muassa Martimon tuulivoimala-alueen lausunto odottaa laittamista eteenpäin.

Holster osoittaa perintötalonsa ikkunasta kohti Tengeliönjoen suuta ja toteaa, että sieltä ne Kuusivuoman voimalat näkyisivät ja luultavasti pohjoiseen sijoittuva Palovaarakin.

Ylitornion Reväsvaara on jo kaavoitettu tuulivoima-alueeksi. Se on Lohijärven paliskunnan ja Holsterinkin porojen tärkeintä rykimä- eli lisääntymisaluetta. Myös Kuusivuomaan, Kontiovaaraan, Harjunkorpeen ja Repojänkälle on tehty kaavoitusaloitteet. Ne kuuluvat paliskunnan tärkeimpiin vasoma-alueisiin.

Länsirajan paliskuntiin vaikuttavia hankkeita on valmisteilla myös Tervolassa, Torniossa ja Pellossa.

– Ei täällä taida sellaista kolkkaa olla, mihin niitä ei olla suunniteltu, Holster sanoo.

Paikalle ryntäävä kahdeksan kuukauden ikäinen lapinporokoira Heta haluaa isäntänsä huomion, eikä meinaa lopettaa haukkumista. Kun pentu lopulta rauhoittuu, mies huokaa ja toteaa, etteivät porot viihdy tuulivoimaloiden lähellä. Niistä puhuminenkin saa hänet huokumaan epätoivoa. Holster ei vain näe elämässään muuta todellista vaihtoehtoa.

– Tässä ei taida olla muuta mahdollisuutta kuin nostaa kädet pystyyn.

Porot siirtyvät johdonmukaisesti jopa viiden kilometrin etäisyydelle tuulivoimaloista.

Holster ei ole huolensa kanssa yksin. Tammikuussa tuulivoimatoimijat järjestivät yhteistyötapaamisen läntisen merkkipiirin poronomistajien kanssa.

Palojärven poroisäntä Tapio Vuolo, Orajärven poroisäntä Aimo Ekonoja, poromies Hannu Kotila istuivat Matti Holsterin kanssa lounaalle samaan pöytään.

Miehet heittivät ilmaan kysymyksiä: Onko Lapin perinteinen elinkeino kuolemassa? Nähdäänkö poroja kohta enää vain kuvissa, pinsseinä ja jääkaappimagneetteina matkamuistomyymälöissä?

– Porothan ovat osa Lappi-imagoa, Vuolo totesi.

Paliskuntain yhdistyksen maankäytön erityisasiantuntija Sanna Hast nosti esille, että paliskunnissa huoli on todellinen ja kuntapäättäjät ovat nyt paljon edessä. Vuosi sitten hankkeita oli poronhoitoalueella yksitoista, nyt niiden määrä on moninkertaistunut jopa 75:een.

Suunnittelupaine on kestämätön. Tulevat vuodet näyttävät, toteutetaanko vihreää siirtymää alueellisesti oikeudenmukaisesti, paikallisten oikeuksia ja luontoa kunnioittaen vai niitä polkien.

Vuosi sitten hankkeita oli poronhoitoalueella yksitoista, nyt niiden määrä on moninkertaistunut jopa 75:een.

– Todennäköisesti oikeudenkäynneiltä ei tulla välttymään. Viranomaiset, kunnat ja muut vaikuttavat tahot eivät ymmärrä, miten vakava tilanne on poronhoidon kannalta.

Hämmennystä herättää myös, miksi Lapissa porot jakavat mielipiteitä niin rajusti.

– Poronhoidon vastustajat yrittävät vaikuttaa mielipiteisiin. Heidän pitäisi tulla tutustumaan poronhoitoon, jottei olisi vääriä käsityksiä ja ne puheet loppuisivat, Tapio Vuolo kehotti.

Suomessa tuulivoimaa on tutkittu vähän ja erityisesti Suomea koskevaa faktatietoa ei juurikaan löydy. Tuulivoiman häiriövaikutusta porojen kannalta on tutkittu erityisesti Ruotsissa ja jonkin verran myös Norjassa.

Luonnonvarakeskus on tehnyt tutkimuskoosteen vajaasta sadasta tutkimuksesta tuulivoimaloiden vaikutuksista eri lintu- ja nisäkäsryhmille.

Sen mukaan porot siirtyvät johdonmukaisesti jopa viiden kilometrin etäisyydelle tuulivoimaloista. Erityisen herkkiä häiriölle ovat vasoma-alueet.

Tapio Vuolo kertoi, että Sodankylässä, Simossa ja Ruotsin puolella on myös käytännössä todettu, että porot väistävät voimaloita.

Lapin liiton suunnittelujohtaja Paula Qvick on sitä mieltä, että Lappiin kohdistuu nyt uusi kultaryntäys.

Hänen mukaansa yhteisvaikutukset korostuvat, kun tuulivoimahankkeita on paljon lähekkäin. Talouden lisäksi kuntien olisi otettava huomioon yhteisvaikutusten merkitys sosiaalisen, kulttuurin ja ekologisen näkökulman kannalta.

Tuulivoima kansalaisyhdistys ry:n luvitusasiantuntija Riitta Lindgren kommentoi, ettei Suomessa ole viranomaistahoa, jonka vastuulle tuulivoimasta aiheutuvat yhteisvaikutukset kuuluisivat.

– Tuulivoimarakentamisessa noudatetaan yleistä lainsäädäntöä, joka soveltuu siihen huonosti, tuulivoimaa koskevaa erityislainsäädäntöä ei ole.

Paula Qvickin mukaan tuulivoimaa säätelee ympäristölainsäädäntö ja alueidenkäyttölaki.

Matti Holsterin puhelin pärähtää soimaan.

– Oletko sinä Thaimaassa?

– Mitä, Thaimaassako, ei veikkosten joua Thaimaaseen, Holster hymähtää.

Hän ei kaipaa poromailtaan mihinkään, eikä myöskään hänen vaimonsa Anni-Helena Holster, poronomistaja hänkin. Yhden viikonlopun vuodessa he ovat pyhittäneet reissaamiseen. Silloin auton nokka kääntyy useimmiten Inariin porokuninkuusajoihin.

Lopulta puhelun tarkoitus selviää. Joku paikallinen halua ostaa poronlihaa Holstereiden omistamasta Länsikairan Poro Oy:n myymälästä. Syksyn aikana Holster on teurastanut noin 350 perhekunnan ja muiden osakkaiden poroja Länsikairan Poro Oy:n jalostamossa. Holster lupaa, että perjantaina ovi on auki ja lihaa löytyy.

1800-luvun alussa Holsterin esi-isät pelastivat omistamansa parisatapäisen porolauman lähtemällä pakoon Ruotsin Lapissa riehunutta pernaruttoa. He asuivat Jällivaarassa, Killingin kylässä. Monien vaiheiden kautta Holsterin isoisoisä Karl ”Kalle” Johan Holsterin matka päättyi Ylitorniolle.

Vähä-Lohijärveltä Kalle Holster osti perheelleen paikan, jossa hän pääsi aloittamaan elämän alusta ja poroille löytyi laajat erämaiset laidunmaat.

Tutkimuksen mukaan porojen luontainen ympäristö muuttuu, kun luontoon rakennetaan tiestöjä ja voimalinjoja. Ne pirstovat laidunalueet, ja porot stressaantuvat. Lopullinen vaikutus näkyy lihantuotannossa. Kiimakäytöskin muuttuu, minkä taas voi huomata vasamäärissä.

Muutokset näkyvät myös levottomuutena, jolloin poro hakee laitumensa muualta. Sen seurauksena ne päätyvät suuremmissa määrin tien laidoille ja asutuille alueille.

Mikä on Holsterin porojen ja perheen sekä monen muun paliskunnan jäsenen tulevaisuus, jos kaiken muun lisäksi tuulivoimahankkeet toteutuvat? Pako ei enää ole mahdollista.

– Lähettävä se on täältä. Työpaikkoja on vähän, Holster toteaa.

Katso video Matti Holsterin työpäivään kuuluvasta porojen ruokinnasta:

Video: Eija Koivumaa

Holster vetää päällensä kelkkahousut ja takin, päähän karvalakin ja käsiin lämpimät kintaat. Vähä-Lohijärvellä laiduntavat porot pääsevät kohta syömään.

Kun ruokintaa varten valmistettu reki on täynnä, poromies ohjaa moottorikelkan porotokan keskelle. Poronrehu muodostaa laidunalueelle pitkän janan, josta jokaiselle löytyy paikka ruokailuun.

Poronhoito ei ole vain elinkeino. Yhteisöllisyys, kulttuuri ja esi-isien toiminnan jatkuminen ovat vähintään yhtä tärkeitä yksittäisen poronomistajan ja yhteisön kannalta, kuin taloudelliset tavoitteet.

– Kukapa muu sitä omaa elinkeinoaan puolustaisi kuin poromies itse. Toivon vain, että järki voittaisi.

Kun kelkan pörinä hiljenee, jää vain hiljaisuus. Ympärillä leijaileva lumi kuorruttaa kaiken, jopa ruokailevien porojen selät utuiseen peittoonsa.