Paikallisuutiset

Tutkijat löysivät uuden Inocybe badjelanndana -lajin Enontekiön tuntureilta

Löydetyt kaksi uutta sienilajia kuuluvat risakkaiden sukuun, jotka ovat enimmäkseen myrkkysieniä.

Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön tutkija ja Göteborgin yliopiston biologian ja ympäristötieteiden museoamanuenssi ovat löytäneet Suomesta kaksi tieteelle aiemmin tuntematonta sienilajia. Toinen uusista lajeista kasvaa Enontekiön tuntureilla, toinen Pirkanmaalla ja Kainuussa.

Inocybe badjelanndana -laji kasvaa tuntureiden kalkkipitoisten lettojen ja purojen reunamilla usein yhdessä pajujen kanssa.

‒ Suomessa tällaisia elinympäristöjä tavataan vain Enontekiön korkeimmilla tuntureilla. Lajia on tavattu myös Ruotsin ja Norjan tuntureilta. Se on saanut nimensä ruotsalaisen Padjelantan kansallispuiston mukaan, kertoo erikoistutkija Kati Pihlaja Turun yliopistosta.

Toinen uusi risakaslaji, Inocybe minata, kasvaa luonnontilaisissa kosteissa lehdoissa ja myös rantapajukoissa, ja Suomessa tätä lajia on tavattu Pirkanmaalta ja Kainuusta pääasiassa luonnonsuojelualueilta.

Tutkijoiden löytämille uusille sienilajeille ei ole ehditty antaa suomenkielisiä nimiä.

Nyt löydetyt lajit kuuluvat risakkaiden sukuun, jotka ovat enimmäkseen myrkkysieniä. Risakkaat ovat keskikokoisia helttasieniä, jotka muodostavat sienijuuria monien puulajien, jotkut lajit myös kämmeköiden, kanssa.

‒ Uudet löydöt kertovat siitä, miten paljon tuntematonta monimuotoisuutta edelleen kätkeytyy kotimaiseen luontoon, sanoo tutkija Jukka Vauras Turun yliopistosta.

Uusien risakaslajien löytyminen on pitkäjänteisen keruu- ja tutkimustyön ansiota. Kummatkin lajit esiintyvät elinympäristöissä, jotka ovat Suomessa vähälukuisia ja monenlaisen ihmistoiminnan, kuten ilmastonmuutoksen ja metsäojitusten, uhkaamia.

Vauras toteaa, että tieteelle uusien lajien löytyminen Suomen luonnosta on merkittävää.

– Olemme ruotsalaisen tutkijakollegani Ellen Larssonin kanssa kuvanneet näiden kahden lajin lisäksi viime vuosina kahdeksan muuta tieteelle uutta risakaslajia erityisesti Kölivuoriston alueelta, mutta myös Etelä- ja Pohjois-Suomesta. Nykyään DNA-sekvenssit helpottavat vaikeasti tunnistettavien sienilajien ja -sukujen määrittämistä, Vauras kertoo.

Suomessa on tehty sieniin liittyvää tieteellistä tutkimusta jo 150 vuotta, mutta sienet tunnetaan edelleen puutteellisesti. Tutkijoiden arvio on, että Suomessa esiintyvistä sienilajeista tunnetaan tuskin puoltakaan.

Sienillä on suuri merkitys ekosysteemien toiminnalle muun muassa lahotuksen ja ravinteiden kierron kannalta. Mykorritsasienet eli sienijuuren kautta symbioosissa puiden kanssa elävät sienet ovat elintärkeitä metsien kasvulle ja puiden hyvinvoinnille.

Tutkimusten tulokset on julkaistu kansainvälisissä Persoonia- ja Fungal Systematics and Evolution -tiedelehdissä.