Ihmiset

Tuomo Tiensuun joulutarina: Oi kuusipuu

Erätarinoistaan tuttu Tuomo Tiensuu kertoo kaksi hyvinkin vastakohtaista tarinaa joulukuusen hankinnasta.

Ensimmäinen tarina vie lapsuuteen, 1950-luvulle Kittilän Sirkan kylään.

Oli jouluaaton aatto ja varhainen aamu. Ulkona oli vielä sininen hämärä, eikä kaamosajan päivästä tulisi pitkä. Siksi lähdimme isoveljeni kanssa aikaisin sinne siniseen pehmeyteen etsimään kuusta lähimetsästä. Tarvoimme melkein polviin asti ulottuvassa pehmeässä lumessa ja vedimme perässämme kelkkaa. Isoveljellä oli lisäksi kirves olalla.

Kiertelimme järven rantamaita. Metsä oli peittynyt pumpuliseen lumivaippaan ja aamunkajossa kaikki ympärillämme oli valkeaa, puhdasta ja kaunista. Oli myös hiljaista ja luulen, että siinä joulun tunnelma tavoitti meidät silloin ensimmäisen kerran.

Kuusta sulateltiin yön yli navetassa ja niin se entisestään tuuhettui ja komistui.

Joulukuusiehdokkaita piti ravistella varovasti, jotta lumi paljasti altaan kuusen. Vasta sitten saattoi nähdä, että kelpasiko se tulevaan, arvokkaaseen virkaansa pirtin lämpimään. Kaukaa kuitenkin silmämme jo tavoittivat sen. Se seisoi pienessä niemekkeessä rantatörmällä ja oli lumivaipassaan kuin kaunis patsas. Kun puhdistimme sen, paljastui lumen alta tuuhea ja vihreä luonnon luomus, kertakaikkisen upea kuusi, jossa oli koristeena runsaasti käpyjä.

Isoveljeni poisti muutaman alaoksan ja hakkasi kuusen varovasti irti. Hellästi me myös asettelimme sen kelkkaan ja lähdimme juhlavin mielin kohti kotia. Tiesimme jo silloin löytäneemme parhaimman kuusen, mitä koskaan.

Kuusta sulateltiin yön yli navetassa ja niin se entisestään tuuhettui ja komistui. Kun se aattoaamuna tuotiin pirttiin ja asetettiin jalkaan, oli se niin kaunis, että tuskin tarvitsi koristelua lainkaan. Aidot kynttilät se sai oksilleen ja latvatähden. Sen omat kävyt olivat jo sinällään hienot koristeet.

Koko joulun ajan kuusi sai perheeltämme ihailevia katseita ja jos kävi joku naapuri kylässä, niin kylläpä sai kuusi kehuja.

Loppiaisen jälkeen kuusi vietiin liiterin taakse, eikä se vielä silloinkaan tiputtanut neulasiaan. Pirtissä tuntui pitkään autiolta. Aivan kuin perheenjäsen olisi lähtenyt.

Runsas koristelukaan ei peittänyt kuusen vikoja, päinvastoin.

Toinen tarina kertoo eräästä joulusta muutaman vuoden takaa

Joulun alla oli ollut kireitä pakkasia, lunta ei juurikaan, vaikka oltiin Rovaniemellä, napapiirin tuntumassa. Pakkasten vuoksi kuusen hankinta oli siirtynyt siirtymistään ja nyt oli jo aatonaaton iltapäivä pitkällä. Perhe vaatimalla vaati kuusta ja silloin miehen pitää täyttää nämä toiveet, ja lähteä kuusen etsintään.

Olisi pitänyt hankkia kuusenhakulupa Metsähallitukselta hyvissä ajoin, mutta kun oli ollut niin mahdottomat pakkaset. Siispä astelin Ounasrinteellä olevan, paikallisen ostoskeskuksen pihaan, jossa tiesin kuusia myydyn jo parin viikon ajan.

Kylmästä hytisevä kuusenmyyjä oli jo poistumassa paikalta, kun saavuin. Kävi ilmi, että hänellä oli vain yksi myymätön kuusi, sellainen muotopuoli harvaoksainen rimpula, karahka, mikä lie. Ei vissiin ollut kelvannut kellekään. Mahtaisko nuo oksat edes kestää sähkökynttilöiden painoa. No, alennusta tuli neljästä kympistä kahteen, kauppa tehtiin ja kuusenmyyjäkin pääsi kotiinsa lämmittelemään.

Minä palailin kuusi olallani hämärtyvässä illassa kotiin päin ja jotenkin toivoin, ettei tulisi tuttuja vastaan. Matkalla kuusesta varisi jonkin verran neulasia ja sisälle ovista ängetessä vielä lisää. Kun sain kuusen jalkaan ja kopautin sitä vähän, tippui puolet neulasista olohuoneen lattialle. Emäntä ja lapset olivat vaitonaisia, luultavasti järkytyksen mykistämiä. Runsas koristelukaan ei peittänyt kuusen vikoja, päinvastoin. Ruma se oli, mitä sitä kieltämään. Lämmetessään se alkoi vielä tuoksahtaa omituisen kitkerältä.

Kun myöhemmin suomenpystykorvakoiramme tuli sisälle lämmittelemään, seisahtui se oitis tuijottamaan olohuoneen nurkassa seisovaa rumilusta. Sitten koira alkoi haukkua kuusta vimmatusti ja lopuksi se tepasteli puun tyvelle ja tirautti siihen mielipiteensä.

Muutamassa minuutissa kuusi oli vaihtanut paikkaa takapihalle tiaisten istumapuuksi ja aina kun koiramme meni karahkan ohi, muisti se nostaa sen tyvellä takakoipeaan.

Siitä lähtien joulujamme on koristanut ikivihreä ja aina niin tuuhea marketista hankittu kuusi ja hyvin on mennyt.

Hyvää Joulun aikaa!