Paikallisuutiset

"Tuohon käthen!" karjaisi Paavo Postitonttu – Viiman iltamia ei vauhdin puute vaivannut, jutussa yhdistyksen ja lukijoiden kuvat

Vuontisjärven Viima ry:n pikkujouluiltamien ohjelmistossa oli kaksi näytelmää, sketsejä, Antonin musiikkiesitys sekä ohjelmaa lapsille.

Noin kuukautta ennen pääpäivää Vuontisjärven Viiman talolle laitetaan kaminaan valkea: on aika alkaa harjoitella ohjelmallisten pikkujouluiltamien näytelmiä, jotka on kirjoitettu heinäkuun helteissä ja elokuun lämpiminä iltoina.

Kaksi puusäkkiä ja uuden lämmittimen vielä laskemattomia kilowatteja myöhemmin viiman väki on valmis ottamaan vastaan vieraat, mutta pakkanen pelottaa. Ei sillä, etteikö talolla tarkenisi vaan siksi, jos penkit eivät täyty.

Kun lisää tuoleja on kaivettu esille, ohjelma voi alkaa.

Lavalla hyppelee Ilo-tonttu ja pönöttää Musta Joulu, ja sananvaihdon jälkeen tulee tarinan opetuskin selville.

– Kuule Musta Joulu, vaikka sie olet synkkä, ja vaikka sie jäisikki tänne, kyllä met selviämmä. Vaikka ei olis lunta, on silti joulu sydämessä!

Musta joulu ei niin vain luovuta.

– No joo. Ja rapa kengissä. Mutta muista, Ilo-tonttu… ilman minua sinun valosat juhlat ei tunnu yhthän milthän.

Joulupukin tupa.

– Oliko sinula sitä puuroa? Pane nyrkinkokonen voisilmä ja sentti sokeria päälle, karjaisee pukki muorilleen tuskaisena.

Muori puolestaan piilottelee paketteja milloin mukamas sukanohjeita tai leipomisreseptejä tilattuaan.

Näytelmän tarinan kulkiessa selviää joulupukin aloittama flamenco-harrastus, ja välillä tarvitaan Korvatunturin hyvinvointialueen palvelujakin.

– Tanssi on kyllä hyvvää terapiiaa, sitä on käytetty jopa hoitomuotona. Tosin! KooTeeHooAa sulki viimisen hoivatanssiosaston toissa viikola ja siirsi kaikki tanssiterapeutit talonmies-siistijä-keittäjä-hammaslääkäri-fysioterapeutiksi Korvatunturin vanhainkodin korvaavalle lopetusklinikalle, psykologi Toivoton kertoo.

Kun lakanaköydet, pilleripurkit, postitontun kantamat Temu-laskut, kadonneet konjakkipullot ja pukin kastanjetit ovat saaneet oikean merkityksensä, pukki ja muori liukenevat kamariin joko tanssimaan flamencoa tai etsimään kadonneita suukkoja, ja anoppi voi tyytyväisenä lähteä tanssimaan poskivalssia.

Toisessa näytelmässä tupa muuttuu toissavuotisen Pike Possu -näytelmän näyttämöksi, ja seuraavan puolituntisen verran meno on melko kärsämäistä. Verhon takaa kuuluu kuuluisan ranskalais-ruotsalais-runoilijan kiihkeä ääni, ja Pike jakelee timantteja niin asianajaja pojalleen Pokelle, entisille naapureilleen Hilmalle ja Helmille, vaikka suurimman timantin saakin hoitaja Hillevi Hyllypaperi, joka toimii pitsalähettinä ja mittailee verenpainetta.

Jotta jouluiltamat olisivat olleet Vuontisjärvelle ominaiset, yhteislauluina vedettiin joululauluja aina silloin, kun näyttelijät tarvitsivat roolivaatteiden vaihdolle aikaa.

– Otethanko vielä yksi? huuteli juontaja, eikä yleisö pistänyt lainkaan pahakseen, koska sai itse laulut vihkosesta valita ja aloittaakin.

Illan varsinaisesta musiikkiesityksestä vastasi 4.-luokkalainen Anton Keskitalo, joka vei kuulijat joulun tunnelmaan saksofoninsa kanssa. Anton soitti ihanista ihanimman joululaulun Jouluyö, juhlayö, ja häntä säesti kitaralla Outi Keskitalo, Antonin äiti.

Muutenkaan iltamat eivät olleet vain iloista hulluttelua, vaan niin isot kuin pienetkin kuulijat hiljenivät kuuntelemaan ja katselemaan kylän taiteilijan Heli Keskitalon esitystä. Kaikki hieman varttuneemmat muistavat televisiosta tutun Kylli-tädin, mutta Viimalla lavalle nousi Helli-täti, joka kertoi ja kuvitti mukaelman Anni Swanin sadusta Jouluaatto metsässä.

Helli-tätin satutuokion lisäksi lapset pääsivät leikkimään perinteisen Tonttujen jouluyö -piirileikin, mutta jo sitä ennen osa rohkeista lapsukaisista asettui yleisön eteen, kun yhteislauluna laulettiin Joulupuu on rakennettu.

– Joko met saamma istua? kysäisi yksi lapsista, kun juontaja meinasi unohtaa lapsiparat koko illaksi seisomaan.

Iltamat kruunasi tietenkin joulupukin vierailu, ja jokainen pikkuvieras ja osa isommistakin sai pukin joulusäkistä oman joulupussin mukaansa. Kun lapsijoukon kärjessä Seela Kinisjärvi kipusi pukin syliin, muutkin uskalsivat toistaa tempun. Seelalta pukkikin sai yllätyksen: kirjeen.

Iltamat päättyivät narunvetoon, joka on ollut ainakin Vuontisjärvellä vuosikymmenet sitten suosittu illanistujaisten ohjelmanumero. Kävi ilmi, että nykypäivänä sitäkin olisi voinut muun ohjelmiston tapaan hieman harjoitella, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

3.12.2025 klo 10.25 tarkennettu osaan kuvateksteistä maininta, että kuva on otettu videosta.