Kolumnit

Tuntemattomien kohtaaminen on harvinainen aarre

Kävelen kylällä, kun yhtäkkiä vieressäni kävelevä tuntematon henkilö kysyy tietä lähimpään kahvilaan. Katson häntä hetken ajan hämmentyneenä, sitten hymyilen ja osoitan oikean suunnan. Tämä pieni hetki, yksinkertainen kohtaaminen, tuo mieleeni ajatuksia tuntemattomien tapaamisen merkityksestä elämässämme.

Elämme aikaa, jolloin ihmiset sulkeutuvat helposti omiin kupliinsa. Matkustamme julkisissa kulkuvälineissä kuulokkeet korvilla, välttelemme katsekontaktia, ja uppoudumme älypuhelimiemme maailmaan. Tuntemattomien kohtaamiset jäävät harvinaisiksi sattumiksi. Kuitenkin juuri nämä satunnaiset kohtaamiset voivat olla elämämme yllättäviä aarteita, jotka avaavat uusia näkökulmia ja rikastuttavat arkeamme.

Yksi kysymys, yksi sydämellinen juttutuokio auttoi häntä eteenpäin.

Muistan erään kesäisen aamun junassa, olin matkalla Lappiin. Eteeni istui vanhempi nainen, joka luki kulunutta kirjaa. Hiljaisuuden jälkeen hän katsoi minua ja minä häntä. Avasimme suumme yhtä aikaa, ja pulinasta ei tullut loppua ennen hänen päätepysäkkiään. Kävi ilmi, että hänen miehensä oli juuri menehtynyt. Minuutit vaihtuivat tunneiksi, oli puhuttu tunteja elämästä ja sen ihmeellisyydestä. Kuuntelin häntä tarkkaavaisesti, ja huomasin, että hänen tarinansa herätti minussa jotain aivan uudenlaista intoa. Tämä satunnainen keskustelu, vaikkakin lyhyt, jätti pysyvän jäljen mieleeni.

Tuntemattomien tapaamiset voivat myös tarjota yllättävää tukea ja lohtua vaikeina aikoina. Aivan simppeli “mitä kuuluu” voi olla toisen pelastus. Tapasin kerran vanhemman miehen kahvilassa. Hän vaikutti alakuloiselta. Kysyin, miten sinulla menee. Hän alkoi itkemään ja kertoi, että tämä oli hänen päivänsä kohokohta, ja kiitti minua. Yksi kysymys, yksi sydämellinen juttutuokio auttoi häntä eteenpäin.

Näissä kohtaamisissa on jotain taianomaista. Ne muistuttavat meitä siitä, että emme ole yksin maailmassa, että ympärillämme on ihmisiä, jotka voivat ymmärtää ja jakaa kanssamme hetkiä ja tunteita. Tuntemattomien tapaamiset voivat olla kuin pieniä valonpilkahduksia arjen harmaudessa, jotka tuovat lämpöä ja toivoa.

Mutta mitä jos ottaisimme tietoisesti askeleen kohti näitä kohtaamisia? Mitä jos uskaltaisimme katsoa vierustoveria silmiin, hymyillä ohikulkijalle tai kysyä kuulumisia kaupan kassalta? Pienet teot, kuten kohteliaisuus ja ystävällisyys, voivat avata ovia uusiin kokemuksiin ja kohtaamisiin.

Elämä on täynnä yllätyksiä, ja joskus parhaat niistä tulevat juuri silloin, kun vähiten odotamme. Tuntemattomien tapaamiset muistuttavat meitä siitä, että maailma on täynnä tarinoita ja ihmisiä, jotka voivat rikastuttaa elämäämme tavoilla, joita emme olisi koskaan osanneet kuvitella.

Joten seuraavan kerran, kun tuntematon henkilö kysyy sinulta tietä tai istuu viereesi junassa, harkitse hetken aikaa ennen kuin sulkeudut omaan maailmaasi. Saatat löytää yllättävän aarteen – hetken, joka jää mieleesi pitkäksi aikaa. Tuntemattomien kohtaaminen on kuin hyppy tuntemattomaan, mutta usein juuri nämä hypyt tekevät elämästä mielenkiintoista ja merkityksellistä.