Paikallisuutiset

"Tullimies veti käden lippaan" - Wahlberg vei auton evakuointiambulanssiksi Ukrainaan tehden suurimman osan matkasta yksin

Palojoensuulainen Jan Wahlberg on käynyt jälleen avustusmatkalla Ukrainassa.

– Mister! huusi ukrainalainen tullimies Jan Wahlbergille ensin tutkittuaan hänen tavaransa läpivalaisussa ja huumekoirien kanssa.

– Käännyin katsomaan, ja samainen tullimies veti käden lippaan ja seisoi asennossa, Wahlberg kertoo.

Sen jälkeen tullimies oli kätellyt Wahlbergin ja kiitellyt siitä, mitä tämä teki maan hyväksi.

– Hän oli hyvin kiitollinen. Se jäi varmaan päällimmäiseksi mieleen tämän reissun kohtaamisista.

Jan Wahlberg kävi avustusreissulla Ukrainassa viime vuoden marraskuussa. Tällä kertaa matka oli erilainen monin tavoin.

Tarvittiin kuski, jolla on kokemusta tosipaikasta. Niinpä mie sitte otin nokan kohti Ukrainaa.

– Mie hyppäsin tähän hommaan varareservistä vähän yllättäen, Wahlberg kertoo.

Alun perin järjestöllä oli jo ollut porukka kasassa, kun yhtäkkiä tuli tarvetta kuskille, joka veisi auton hieman eri paikkaan kuin muut.

– Tarvittiin kuski, jolla on kokemusta tosipaikasta. Niinpä mie sitte otin nokan kohti Ukrainaa, hän kertoo.

Tällä kertaa avustusta Ukrainaan oli viemässä yhteensä seitsemän ihmistä. Reitti kulki jälleen Suomi-Viro-Latvia-Liettua-Puola-Ukraina-välin, ja yötä avustusryhmä vietti muun muassa Pärnussa ja Bialystokissa.

– Ukrainaan meni kaksi pakettiautoa, jotka ajettiin takaisin, sekä kolme autoa, jotka lahjoitettiin armeijalle.

Seurueeseen kuului lisäksi kaksi avustusrekkaa.

– Ne eivät varsinaisesti ajaneet letkassa meidän muiden kanssa, vaan tulivat omia aikojaan, mutta kuuluivat kuitenkin samaan porukkaan.

Wahlberg ajoi autoa, joka jäi Ukrainaan.

– Auto menee sellaiseksi hyökkäysambulanssiksi, eli siitä tehdään evakuointiambulanssi, jolla pusketaan taistelun keskelle ja evakuoidaan haavoittuneet tai kaatuneet, hän kertoo.

Avustusryhmä ajoi yhdessä Ukrainaan asti, mutta Ukrainan puolella tiet erosivat.

– Meikäläinen lähti puottamaan kohti kohdetta, johon autoni vein. Olin siis tuon loppureissun täysin yksin, niin Ukrainan kuin muidenkin maiden maaperällä. Wahlberg sanoo.

Paluumatkakin erosi edellisestä avustusreissusta, sillä Wahlbergin oli tultava linja-autolla Ukrainasta ja Lvivistä Puolan Varsovaan. Varsovasta hän tuli lentäen seuraavana päivänä Helsinkiin.

– Muu seurueesta tulee kahdella pakulla pois Ukrainasta maanteitä pitkin.

Wahlbergin mukaan linja-autossa Ukrainasta Varsovaan saattoi olla muutamia pakolaisia.

– Ainakin tavaramäärän ja ikä- ja sukupuolirakenteen mukaan päättelisin näin. Olin ainoa EU-passin omaava henkilö, hän kertoo.

Wahlberg starttasi autonsa Suomesta kohti määränpäätä keskiviikkona 24. tammikuuta ja maanantaina 29. tammikuuta hän tuli takaisin Suomeen.

Tällä reissulla Ukrainassa oli selkeästi talvi, kun vielä marraskuussa tuntui käytännössä kesältä.

– Ja kun talvi on, niin venäläiset tekevät enemmän iskuja tärkeään infraan. Lisäksi minusta tuntui, että tienvarsilla oli enemmän tarkastuspisteitä kuin viimeksi.

Muuten Wahlbergin mukaan ei suurta muutosta ollut havaittavissa.

– Sotahan siellä näkyy kyllä joka paikassa. Oli missäpäin hyvänsä.

Sotilaiden näkeminen on myös Wahlbergin mielestä aina pysäyttävää.

– Erityisesti sotilaiden, jotka ovat ottaneet pahasti siipeensä. Heitä näkee katukuvassa jonkin verran.

Meikäläinen lähti puottamaan kohti kohdetta, johon autoni vein. Olin siis tuon loppureissun täysin yksin, niin Ukrainan kuin muidenkin maiden maaperällä.

Tällä kertaa matkasta ei käteen jäänyt juurikaan fyysisiä matkamuistoja, mutta Wahlberg sanoo, että aineettomia matkamuistoja sitäkin enemmän.

– Kyllähän se on fakta, että tällaiset kokemukset muuttavat ihmistä väkisinkin. Suurin osa matkamuistoista on sydämessäni ja ajatuksissani elämäni loppuun saakka.

Toisin kuin Enontekiön Sanomien aikaisemmissa jutuissa on kirjoitettu Wahlberg ei ole armeijassa.

– No, mullehan kävi vähän veemäinen homma siinä mielessä, että ei ne pojat antanu minun siellä olla. Eli sain vapautuksen palveluksesta rauhanajaksi. Tämä johtuu omista terveydellisistä jutuista, eivät halunneet riskeerata.

Wahlberg kertoo, että olisi armeijan ehdottomasti halunnut käydä ja hänestä tuntuu nyt, että asia olisi jotenkin korvattava.

– Mie pikkasen koen, että mulla jää nyt jokin velvollisuus täyttämättä. Nämä Ukrainan reissut on mulle yks tapa korvata se asepalveluksen käymättömyys. Jos ei kerta saa sotaa leikkiä, niin mie lähen sitte oikeaan sotaan, hän lisää.

Kyllähän se on fakta, että tällaiset kokemukset muuttavat ihmistä väkisinkin.