Kolumnit

Tulevaisuuden vähälumisia talvia on erityisen hyvä miettiä mustikanmakuisena juhlapäivänä

Kesällä kerrottiin, kuinka Lappiin alkutalvesta tullut brittiperhe pettyi lumiolosuhteisiin niin pahasti, että se vaati – ja sai – matkanjärjestäjiltä korvausta lumettomuudesta. Maassa oli Lapin-reissulla kyllä ollut lunta, mutta se suli kesken loman vesisateiden vuoksi. Husky- ja kelkka-ajelut jäivät välistä ja talven taikatunnelma latistui. Ehkä 3500 punnan korvaus jälkikäteen toi parempaa mieltä.

Tuo brittiperhe ja me kaikki muutkin saamme valmistautua siihen, että tulevaisuuden talvet näyttävät todennäköisesti eriltä kuin tänään, saati viime vuosituhannella.

Jep, puhutaan ilmastonmuutoksesta.

Ongelmaa sormella osoittaville nauretaan ja heitä pilkataan.

Lumettomuudesta valittaneet britit olivat itse pahentamassa tilannetta samalla lailla kuin Etelä-Eurooppaan matkustaneet ja liiallisesta kuumuudesta kärsineet suomalaiset. Lentäminen ei ole maailman suurin ilmastovihulainen, mutta vastaa useista prosenteista ilmaston lämpenemisestä.

Vika ei ole yksin lentomatkustajien, vaan koko järjestelmän. Järjestelmiä ei niin vain muuteta, ei varsinkaan, kun maailmaa johtavat aiheelta silmänsä sulkevat suurmiehet. Asenne valuu alaspäin, ja ongelmaa sormella osoittaville nauretaan ja heitä pilkataan. Ilmastonmuutoksen kieltäminen on jo valtavirtaa, on mukavampi elää silmät ja korvat kiinni.

Kannattaako Lappiin edes yrittää haalia vielä kansainvälisiä matkaajia?

Tiede on varsin yksinmielinen, että maapallo lämpenee lähivuosina. Tavoitteena olisi hillitä lämpeneminen pariin celsiusasteeseen, mutta sekin muuttaa asuinolojamme peruuttamattomasti. Erityisesti se näkyy pohjoisessa, joka lämpenee kaikkein nopeimmin. Talvet ovat lähivuosikymmeninä kosteampia, tuntureilla kasvaa eteläisiä kasveja ja ääriolojen uhanalaiset lajit saattavat kadota.

Lumesta elävän Lapin matkailun on oltava kekseliäs, jos lumi ja pakkanen ovat pian harvinaisuuksia ja talvet lyhyitä ja leutoja. Pitää löytää uusia ratkaisuja ja myös keksiä uusia kysymyksiä. Voisiko lunta säilöä tehokkaammin kuin nyt? Onko lumettaminen luonnolle kestävä tapa saada maa valkoiseksi? Voisiko lumisia paikkoja jahdata samaan tapaan kuin revontulia?

Ja ennen kaikkea: kannattaako Lappiin edes yrittää haalia vielä kansainvälisiä matkaajia? Onko järkeä ja kestävää myydä lumista Lappia, jota ei pian enää ole? Onko meno kuin viulunsoittajilla Titanicin kannella?

Onko lunta, onko mustikoita?

Lauantaina vietetään Suomen luonnon päivää. Se on hyväntuulinen ja mustikanmakuinen elokuinen juhlapäivä, jolloin liput liehuvat ja kaikilla pitäisi olla hyvä mieli. Toivottavasti onkin.

Samalla voi kuitenkin antaa käydä edes mielen vieressä, että näinköhän Suomen luonto on samaksi tunnistettava parin vuosikymmenen päästä. Onko lunta, onko mustikoita?

Tai onko ongelmaa lainkaan?