Kolumnit

Tuleeko sinulle mieleen hetki, jolloin tuttu tai tuntematon on ollut olkapäänä?

Marianne Ylitalo pohtii seurakunnan Viikon kirjeessä rakkauden kaksoiskäskyä.

Sunnuntain Raamatun tekstit puhuttelevat monella tapaa varmaankin meistä jokaista. Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi on yksi Jeesuksen suurimmista ja tärkeimmistä käskyistä, joita ei valitettavasti aina meidän ihmisten elämässämme ole helppo noudattaa, mutta siihen voimme jokainen pyrkiä ja muistaa tärkeimpänä ohjenuorana kohdatessamme toisen ihmisen.

Katso ympärillesi ja mieti mielessäsi, ketkä ovat sinulle tärkeitä ja rakkaita ihmisiä, kenelle sinä haluat olla rinnalla kulkija niin ilon kuin surunkin hetkissä. Tuleeko sinulle mieleen hetkiä, jolloin sinua on joku tuttu tai tuntematon auttanut, ollut olkapäänä sinulle eri tavoin haastavissakin elämäntilanteissa, iloinnut kanssasi ilon hetkissä, kohdannut ja hyväksynyt sinut juuri sellaisena kuin olet, eli omana itsenäsi?

Raamatussa on kertomus laupiaasta samarialaisesta, joka auttaa hänelle tuntematonta ryöstön kohteeksi joutunutta miestä. Jeesus haluaa sanansa kautta osoittaa, että kaikki ihmiset ovat lähimmäisiämme ja että näkisimme Kristuksen kasvot jokaisessa kohtaamassamme ihmisessä, niissäkin, joita muut eivät näe tai halua nähdä. Kaikki me tarvitsemme toinen toistamme, pienissä sanoissa ja teoissa piilee ihmeellinen voima. Taivaan Isä on antanut meille runsaasti lahjoja, joista myös lähimmäisemme ovat suurta lahjaa.

Iloa ja valoa toivottaen.

Kirjoittaja on Kolarin seurakunnan vs. diakoniatyöntekijä.