Kolumnit

Tony Mannelan kolumni: Muutoksen tuulia

Näpräsin tienlaidan postilaatikostamme helmiäishohtoisen kirjekuoren. Vastaanottajatiedot oli kirjoitettu kauniilla ja tasaisella käsialalla. Postimerkissä liihotteli tyylitelty lintu.

Samalla taivasta vasten pyrähti valkoisten pulmusten parvi mäkisen maantien yli mutkitellen. Ne odottelivat vielä pesimäpaikkojensa paljastumista tuntureiden kivenkoloissa. Muuttolinnut kantavat nokassaan kesän viestiä, ja kotiinpaluu Pohjolaan merkitsee niille suurta mullistusta. Täytyy laulaa reviiri, houkutella puoliso, perustaa kesäpesä ja hoitaa perhe. Usein vapun aikoihin saapuvat hanhet ja niiden ”siiven alla västäräkit”.

Kuoresta paljastui hääkutsu. Myös pitkäaikainen ystäväni on elämänsä murroskohdassa, menossa naimisiin ja muuttamassa uuteen kotiin. Yksi ovi sulkeutuu ja toinen avautuu. Vaatii rohkeutta päästää irti entisestä, mutta sillä lailla saa astua uuteen seikkailuun ja elämänvaiheeseen rakkaan kumppanin kanssa.

Avioliiton solmiminen on siirtymäriitti eli seremonia, jossa yksilö siirtyy yhteisössään sosiaalisesta asemasta toiseen. Muita siirtymiä ovat esimerkiksi syntymä, murrosikä ja kuolema. Kun yksilö omaksuu uuden statuksensa mukaisen roolikäyttäytymisen, yhteisörakenteessa tapahtuu muutos.

Riitti tulee latinan sanasta ritus, mikä tarkoittaa juhlamenoa, pyhää seremoniaa tai uskonnollista toimitusta. Usein riitin suorittaja on pappi. Seremonialla on päähenkilönsä ja yleisönsä. Kristillisessä hääseremoniassa sulhanen ja morsian vihitään avioliittoon Jumalan kasvojen edessä ja seurakunta on todistajana.

Onnellisen juhlan odotuksen jännitys kuplii sisälläni. Saan osallistua ystäväni merkittävään hetkeen, tutustua hänen puolisoonsa, osallistua iloiseen yhdessäoloon ja nähdä tuttuja. Useimmiten sukulaisten ja ystävien kohtaaminen tapahtuu nykyään hautajaisten yhteydessä, joten tämä on suloinen poikkeus.

Siinä missä avioituminen on murroskohta, on sitä myös kevät. Vaikka se on lyhyt vuodenaika, se katkaisee talven selän. Yön taianomainen valo lisääntyy, esikasvatettavat kesäkukkien taimet vankistuvat, pienoiset karitsat määkivät ja pukkivat uuhiensa nisiä, vasat roukuvat.

Lähestymme termistä kevättä, jolloin vuorokauden keskilämpötila on 0:n ja +10 asteen välillä. Mutta hetken vielä puhaltavat kylmät tuulet, ja talvi pitää kynsin hampain kiinni valloituksistaan. Vain palsakumpujen ruskeat laet ovat paljastuneet. Edelleen voin napsauttaa monot suksiin tai lompsutella kumisaappaissa jäällä jonkin aikaa. Väylälle ja vuopiolle on helppo mennä ulkoilemaan koiran kanssa suoraan kotipihalta.

Viime vuonna Könkämäenon jääpeite suli Iiton kohdalta 16. toukokuuta, mutta nyt kevät lorvailee ties missä etelässä. Iiton vaaramaisemat hohtavat edelleen toukokuun alkupuoliskolla täysvalkoisina.

Lenkeilläni haaveilen kuitenkin jo kesästä ja raskaiden hiihtojalkineiden vaihtamisesta kevyempiin maastokenkiin. Lopulta hyppy kesään on lyhyt, kunhan prosessi käynnistyy. Silloin voi sanoa hyvästi talvi, tervetuloa kesä.

Kirjoittaja on iittolainen kirjailija ja taidehistorioitsija.