Kulttuuri

Toimittaja testaa: Muonion kirjaston kirjatilaus kutsuu lukemaan ja on ihanan viimeistelty palvelu

Lukeminen on tehnyt paluun elämääni. Luen kirjoja pitkästä aikaa kannesta kanteen.

Kirjallisuus tarjoaa uusia tapoja ajatella ja tuulettaa aivoja, ja se on ihanaa. Kirjojen pariin on avittanut se, että olen vuoden alusta saanut perheenjäseneltäni ”kuukauden kirjan”, jonka hän on valinnut minulle luettavaksi hyllystämme. Aikaa on ollut kuukausi. Se, että joku on käsin poiminut minulle kirjan ja odottaa lukukokemuksesta vielä palautetta, on saanut minut lukemaan kirjat loppuun ja usein nopeastikin.

Tänä vuonna olen lukenut vinkattuna etenkin kaunokirjoja. Tämän yksityisen kirjavinkkauksen rohkaisemana haluan kokeilla myös, mitä julkinen palvelu voisi antaa. Ja mikä parasta: Muonion kirjaston kirjatilauksessa voi ja pitää esittää toiveita siitä, millaista kirjallisuutta haluaa lukea. Sen jälkeen kirjastoammattilainen valitsee minulle neljä kirjaa.

Jätän tietoni kirjatilaukseen lomakkeella kirjaston netissä. Rasti kolme vaihtoehtoa, jotka kuvaavat parhaiten lukutottumuksiasi, lomake pyytää ja tarjoaa 15 eri kohtaa.

Usko ja toivo: kristillisiä hartauskirjoja, elämäkertoja ja romaaneja. Veijareiden kyydissä: pääosin kotimaisia viihde- ja maaseuturomaaneja, huumoria ja seikkailuja. Lappi: alueelliset kirjailijat ja pohjoisen tarinat. Erotiikkaa: eroottisia romaaneja ja seksikirjoja. Kirjahelmiä meiltä ja maailmalta: lukuromaaneja, klassikoita ja palkittuja. Sarjakuvat. Vaihtoehtojahan piisaa, ja tässä vain muutamia esimerkkejä!

Mieli tekisi rastittaa useampikin ruutu, ja onneksi toiveista voi kertoa vielä laajemmin vapaassa sanassa. Päätän, etten halua niinkään lukea sellaisia kirjoja, joita muutenkin kulutan, vaan uusia genrelöytöjä. Valitsen siis sarjakuvia, ajankohtaisia ja kevyitä tietokirjoja eri tieteenaloilta sekä lyhyitä luettavia, joista kiinnostavat erityisesti runot. Kerron, että haluan laajentaa lukutottumuksiani romaaneista.

Lomake matkaa Muonion kirjastoon, jossa sen avaa autokirjastonhoitaja Iida Kalliohaka. Kalliohaan valittua minulle neljä teosta saan viestin, jossa kerrotaan, että tilaukseni voin noutaa kirjastosta varauksista. Kassin tunnistan varausnumerollani.

Kirjastossa kassia ei tarvitse availla, koska kirjat on lainattu puolestani. Kirjatilauksessa on loppuun asti mietityn palvelun makua. Tuntuu aika hienolta, että julkinen palvelu voi tällaistakin tarjota. Sattuu sopivasti, että Kalliohaka on tänään töissä ja tiskin takana. Saan siis tavata silmästä silmään kirjastoalan ihmisen, joka on valinnut minulle luettavaa.

Kalliohaka kertoo, että kirjatilauksella on tällä hetkellä yhteensä kahdeksisen asiakasta. Asiakkaat on jaettu kirjastovirkailijoiden kesken. Kirjasto otti palvelun käyttöön vuoden 2023 lopulla.

– Ihmiset on kyllä tykänneet kovasti. Ovat kuvailleet, että ihan ku ois joulu ku ovat tulleet hakemaan tilausta.

Kotona Kolarissa avaan kassin. Muonion kirjaston asiakkaat ovat kuvailleet niitä myös yllätyspusseiksi. Toisaalta, onhan asiakkaalla, minullakin, aina jokin haju sisällöstä, koska toiveet on kartoitettu aika yksityiskohtaisesti.

Kirjakassissani on neljä kirjaa vinkkaajan henkilökohtaisten tervehdysten saattelemana. Ja näitähän minä pyysin! Suomenruotsalaisen Ulla Donnerin Sontaa-sarjakuvakirja on alun perin ilmestynyt ruotsiksi nimellä Skiten. Tapahtumapaikka näkyy olevan urbaani Helsinki. Takakansi lupaa, että se kertoo ”kapitalismista, perunoista ja halusta vetää itsensä vessasta alas”. Mahtavaa, kyllä ihmisen välillä pitää päästä pois Tunturi-Lapista edes ajatuksen tasolla.

Runokirja elähdyttää aina. Mikko Räty on minulle uusi tekijä, ja Erehtymättömyydestä on ilmestynyt tänä vuonna. Runokokoelman motiivi näyttää olevan hevonen. Aion napsia runoja välipaloiksi, haluan katsoa, löytyykö niistä jotain tartuttavaa.

Tietokirjapuolta kassissani edustaa tutkivan journalistin ja tietokirjailija Geoffrey Cainin vuonna 2022 suomeksi ilmestynyt Totaalinen poliisivaltio - tutkimusmatka Kiinan valvontakoneiston uumeniin. Se käsittelee uiguureihin kohdistuu valvontaa. Kirjavalinta on osuva: täytyy tunnustaa, että enpä ole aiheesta ennen juuri tiennytkään.

Patrik Svenssonin Meren kutsu – Tarinoita ihmisen uteliaisuudesta yllättää. Onko se kaunokirjallisuutta? Ei, sehän onkin siitä kerrontatekniikkaansa lainaavaa tietokirja. Se on kiinnostava lähtökohta. Kuinka ihminen oppi navigoimaan merellä? Haluan ilman muuta tietää.

Tilanne on siis se, että minulla on käsissäni neljä kirjaa, jotka voisin kaikki lukea. Sen lisäksi luen jo valmiiksi yksityisen kotikirjatilauspalvelun elokuun kirjaa, Elina Airion Metsässä juoksee nainen. Siinäpä muuten kirja, joka liikutti jo sivulla kaksi.

Viisi kirjaa kierroksessa yhtä aikaa. Aika ihana tilanne. Nyt jää puhelimen iltaselailut vähemmälle, ehkä kokonaan.

Tavoitteena on lukea kaikki kirjat, mutta arvokasta on jo kirjan kädessä pitäminen, sen avaaminen ja sen maailmaan kurkistaminen.