Muualta Lapista

Tohtoriksi väittelevä sodankyläläinen Emilia Pietiläinen tutki armeijan työntekijöiden aktiivisuutta ja terveyttä: ”On iso etu että saa liikkua työajalla”

Puolustusvoimien työntekijä saa liikkua työajalla kaksi tuntia viikossa. Lääketieteen tohtoriksi väittelevän Emilia Pietiläisen mielestä etu sopisi kaikille työpaikoille.

– Kyllähän se niin on, että jos liikuntasuositukset täyttyvät, ihminen pysyy terveenä, sodankyläläinen Emilia Pietiläinen sanoo.

Suositus on 75–150 minuuttia raskasta aerobista fyysistä aktiivisuutta viikossa ja kaksi lihaskuntoharjoittelukertaa. Kaksi tuntia viikossa työajalla olisi iso osa sitä.

Emilia pohtii, että työajalla tehty 75 minuutin reipas juoksulenkki voisi riittää, kun tekisi vielä kahdesti viikossa jotakin lihaskuntoa ylläpitävää. Tai hoitaisi lihaskunnon työajalla ja tekisi vapaalla lenkin tai leikkisi hippaa lasten kanssa niin että tulisi oikeasti hiki ja syke nousisi.

– Olisi iso etu ruuhkavuosia elävälle ihmiselle, että saisi liikkua työajalla. Jos liikuntatuokio olisi keskellä päivää ja sen jälkeen lounastauko, todennäköisesti iltapäivän jaksaisi paremmin tehdä työtä. Talvella olisi etua pystyä liikkumaan ulkona päiväsaikaan, kun aurinkoa olisi vähänkään horisontin yläpuolella. Se lisää vireyttä.

Emilian väitöstutkimus koskee armeijassa työskenteleviä. Hänellä on myös itsellään sotilastausta.

– Olen aina ollut vähän pasifisti, kunnon hippi. Olin vielä lääkikseen mennessä sitä mieltä, ettei kenelläkään kuulu olla aseita kotona.

Opiskeluaikana lääketieteellisessä järjestettiin teemallisia pohdiskeluiltoja. Hän sai kipinän humanitaarista työtä tekevän ja rauhanturvatehtävissä olleen puheenvuoroista.

– Ymmärsin, että nuorena lääkärinä voisi olla haasteellista päästä humanitaarisiin töihin muuta kuin puolustusvoimien kautta rauhaturvaajana. Nyt vanhempana lääkärinä ymmärrän, että miksi: työkokemusta pitäisi olla potilasturvallisuussyistä, koska joutuu olemaan paljon oman ammattitaitonsa varassa. Sotilasympäristö on taas hyvin järjestetty konsultaatiomahdollisuuksineen, että siellä on helppo työskennellä ilman pitkää työkokemusta.

Lääketieteen opintojen aikaan hän jutteli ilmavoimien edustajan kanssa sotilaslääketieteen opintokurssilla.

– Kerroin, että olen ajatellut armeijan olevan epäinhimillistä kuria ja rauhanarvojen vastaista toimintaa. Hän katsoi silmiin ja sanoi nauraen, että menepä itte kattomaan.

Valmistuttuaan hän haki armeijaan vapaaehtoisena ja huomasi viihtyvänsä.

– Ymmärsin, että tämähän on itse asiassa Suomen Puolustusvoimat. On ajatuksena puolustaa toisia: Suomea ja heikompia. Aseellista voimaa käytetään, kun on aivan pakko. Se sopi minun maailmankuvaani.

Emilia oli lääkintäreserviupseerikurssinsa toiseksi paras häviten priimukselle 0,5 pistettä.

– Olin hyvä fyysisen kunnon jutuissa, mikä johtui vain siitä, että minulla on niin monipuolinen urheilutausta: olin entinen kilpauimari, harrastin kamppailu-urheilua ja kestävyysjuoksua, ja suunnistustakin olin harrastanut. Uinnissa ei tekniikan takia kukaan ei-kilpauimari tule pärjäämään entisellekään kilpauimarille. Juoksussa olin keskitasolla miehiin verrattuna, mutta pärjäsin yhteispisteissä.

Emilia on reservin yliluutnantti. Hän on palvellut sotilaslääkärinä Suomen kriisinhallintajoukoissa Libanonissa 2015 ja Irakissa 2017.

Hän on työskennellyt hetken Jääkäriprikaatissa Sodankylän varuskunnan terveysasemalla.

– Kun olin intissä, Jääkäriprikaatilla oli vähän huono maine. En tiedä, miksi. Kun olin itse siellä töissä, ajattelin, että se on kyllä ihan tuulesta temmattu.

Emilian mukaan työnantaja oli hyvä ja joustava. Mikäli jonkin työaikajärjestelyn tai vapaatoiveen toteuttaminen ei onnistunut, tähän oli aina hyvä peruste.

– Se on yksi parhaista työpaikoista, jossa olen ollut. Olisin voinut jäädä sinne, mutta akuuttilääketiede on erikoisalani. Aloitin työskentelyn Jääkäriprikaatissa äitiyslomani päätyttyä, ja työ oli äitiaivoilleni suoraviivaista, kun kohteena oli nuoria ihmisiä eikä tarvinnut miettiä monen lääkkeen yhteisvaikutuksia. Ei ollut myöskään harmaata aluetta niin paljon kuin siviilipuolella.

Puolustusvoimista löytyi myös perjantaina tarkastettavan väitöskirjan aihe. Emilia oli armeija-aikanaan samanikäinen kuin hänen kouluttajansa, joten he tulivat tutuiksi.

– Kouluttajat kertoivat, ettei liikuntaetua aina ehdi käyttää, koska välillä työ on liian hektistä. Mietin, että liekö heillä samoja haasteita kuin muillakin samanikäisillä siviiliammateissa toimivilla.

Väitöstutkijaksi hänet houkutteli ystävä, joka puhui intohimoisesti omasta tutkimuksestaan.

– Hän sanoi, että tuossa olisi tosi hyvä aihe. Ajattelin, että katsotaan nyt ihan vasitella.

Tutkimussuunnitelma syntyi Libanonissa. Vastausta siihen ei kuulunut puoleen vuoteen, ja hän ehti jo luopua ajatuksesta. Lopulta kuitenkin hänen tuleva väitöstutkimuksen ohjaajansa otti yhteyttä. Tutkimukselle löytyi tarvittavat taustahenkilöt Tampereen ja Jyväskylän yliopistoista, UKK-instituutista sekä puolustusvoimista.

Emilia tunnustaa, että väitöstutkimus olisi itsekseen saattanut jäädä kesken, mutta Puolustusvoimien kanssa sovittu asia on vietävä loppuun saakka. Osan tutkimuksesta hän teki palkattuna tutkijana ja osan sairaalatyön ohessa. Väitöstutkimuksen aikana perhe koki isoja suruja. Vuonna 2018 Emilian sisko kuoli äkillisesti, ja vuonna 2023 siskon mies löytyi kuolleena. Keväällä isä oli vähällä kuolla sairauskohtaukseen.

– Asiat käsiteltiin sivussa, ja toimeksiantaja sai pyörän pysymään pyörimässä.

Tutkimukseen osallistui 260 puolustusvoimien työntekijää ympäri Suomea. Mukana oli myös Jääkäriprikaatin henkilökuntaa. Tavoitteena oli lisätä osallistujien fyysistä aktiivisuutta älypuhelinsovellukseen yhdistetyn kiihtyvyysanturiteknologian, puhelimitse tapahtuvan neuvonnan sekä työaikaliikuntaa hyödyntävän intervention eli toimenpiteen avulla.

– Tutkimuksessa kehitetyllä interventiolla pyrittiin lisäämään fyysistä aktiivisuutta ja parantamaan näin kehonkoostumusta ja sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaa. Tavoitteena oli myös edistää fyysistä kuntoa ja työkykyä sekä vähentää stressiä.

Tutkittavien terveyttä arvioitiin kehonkoostumusmittausten ja sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaa ilmentävien verinäytteiden avulla. Lisäksi toteutettiin kysely, jolla selvitettiin tutkittavien elintapoja, työkykyä ja koettua stressiä.

Sovelluksen käyttäjät saivat siltä älykellon tapaan palautetta puolen vuoden ajan. Heitä myös kannustettiin hyödyntämään viikkoliikuntaetuaan. Etävalmennuksessa heille soitettiin kartoittaen sen hetkisen fyysisen aktiivisuuden haasteita ja pohdittiin keinoja näistä ylipääsemiseen. Toinen ryhmä eli normaalielämää.

Aluksi interventioryhmällä oli vähemmän seisonta-aikaa kuin kontrolliryhmällä. Ensimmäisen kuuden kuukauden aikana seisomisaika lisääntyi jonkin verran. Molempien ryhmien liikunta-aktiivisuus lisääntyi tämän kuuden kuukauden interventiojakson aikana.

– Varmaankin kun kaikki tiesivät olevansa tutkimuksessa. Jo se kannusti liikkumaan.

Puoli vuotta interventiojakson päättymisestä interventiotutkittavien seisomisaika oli yhä kasvanut.

– Tilastollista merkitsevyyttä ei aivan saavutettu, mutta hyvin lähellä oltiin. Interventio saattoi opettaa päiväaikaisen passiivisen istumisen tauottamista.

Aluksi vertailtiin sotilaita ja siviilejä. Sotilailla oli parempi lihaskunto, mutta keskimääräinen liikunta-aktiivisuus oli väestön keskitasoa. Fyysinen aktiivisuus ei vaikuttanut siihen että LDL eli huono kolesteroli oli yli viitteiden.

– Tämä johtuu joko ruokavalio-ongelmasta tai unesta ja elämän epäsäännöllisyydestä, sillä esimerkiksi sotaharjoituksissa uni ja ruokailu voi olla mitä tahansa. Taustalla voi vaikuttaa myös suomalainen geeniperimä.

Emilia muistuttaa, että mikäli ruoka ei tule muonituskeskukselta, on sotaharjoituksessa itse huolehdittava, että oma ruoka on ravintosuositusten mukaista. Raskaan päivän liikuntahetkeksi hän ehdottaa kävelyä.

– Se parantaa muun muassa lihasten kykyä ottaa vastaan sokeria eli insuliiniresistenssiä.

Sodankyläläinen Emiliasta tuli vuonna 2019, kun Joel-poika ilmoitti tulostaan. Tiet puolison Jake Suopangin kanssa olivat kohdanneet vuonna 2016.

– Tulin tänne sattumalta, mutta olen tykännyt. Tämä on helppo ja ideaali paikka lapsiperheelle. Kun kuuntelen omia ystäviä Etelä-Suomessa: eivät he ehdi mitään. Itse ehdin käydä töissä, harrastaa ja levätä.

Hän tunnustaa, että ystävystyminen on ollut vaikeaa.

– Täällä on ainakin aluksi tosi sisäänlämpiävää porukkaa. Mutta kun jaksaa kymmenen vuotta olla oma itsensä, niin kyllä ne tottuu.

Emilia Pietiläisen sotilaslääketieteen väitöskirja tarkastetaan perjantaina 19. syyskuuta kello 12 Tiera-auditoriossa Santasportilla Lapin Urheiluopistolla. Väitöstilaisuudet ovat kaikille avoimia. Väitöstä voi seurata etänä tästä. Väitöstutkimus löytyy tästä.