Kolumnit

Tero Kylä-Kailan kolumni: Lapsen itku on paras kasvattaja

Elämän matkalla jokaisen meistä on kohdattava kipua, olipa se fyysistä tai henkistä. Vanhempien tehtävä on suojella lapsiaan, muttei suojelu saa olla niin täydellistä, että se estäisi lapsia kohtaamasta kipua ja haasteita. Vaikka se onkin vaikeaa hyväksyä, kipu toimii loistavana kasvattajana ja opettaa lapsille elämän arvokkaimpia opetuksia.

Kipua voi ilmetä monin tavoin. Se voi olla pientä harmitusta, suurempaa tragediaa tai fyysistä kipua. Jokainen kipu, oli se kuinka pieni tahansa, toimii kuin opettaja, joka avaa meille uusia perspektiivejä. Se pakottaa pohtimaan, tuntemaan ja käsittelemään asioita. Lapsen elämään mahtuu kauniita hetkiä, mutta väistämättömiä ovat myös vaikeudet, jotka opettavat, että elämä on myös epäreilua.

Kun lapsi on kohdannut kipua ja näkee toisen kipuilevan, hän on kykenevämpi ymmärtämään ja tukemaan muita.

Kun lapsi kokee kipua, hän oppii luovimaan tunteidensa läpi. Tunteet, olivatpa ne kuinka epämiellyttäviä tahansa, ovat tärkeitä. Kivun kautta lapsi oppii, mitä on olla ihminen – tunteiden kirjo on rikas ja monimuotoinen, ja jokainen tunteiden kautta kuljettu matka on osa kasvuprosessia. Kohtaamalla kipua lapsi oppii myös ilon, rauhan ja tyydytyksen merkityksen. Näin kipu ei vain vahingoita; se myös rakentaa.

Kipua kohdatessaan lapsi oppii kykyjä, joita hän tarvitsee myöhemmin elämässään. Esimerkiksi kykyä nousta kaatumisen jälkeen, oppia tunnistamaan omia rajoja ja ymmärtää elämän epäreiluutta. Kun lapsi oppii, että hän voi selvitä vaikeista hetkistä, se vahvistaa hänen itseluottamustaan ja kykyään uskoa omiin voimiinsa.

Vastoinkäymiset kehittävät myös empatiaa. Kun lapsi on kohdannut kipua ja näkee toisen kipuilevan, hän on kykenevämpi ymmärtämään ja tukemaan muita.

On toisinaan ok jättää lapsi selviämään haaveristaan yksin.

On tärkeää muistaa, ettei kipu tarkoita, että vanhempi tai opettaja on epäonnistunut. Se on osa elämän oppimisprosessia. Aikuiset voivat tukea lapsiaan tässä prosessissa olemalla läsnä, kuuntelemalla ja keskustelemalla tunteista ja kivusta. On toisinaan ok jättää lapsi selviämään haaveristaan yksin.

Vaikka kipu on haastava opettaja sivusta seuraavalle läheiselle, se on äärimmäisen arvokas. Kasvattaminen tarkoittaa siitä, että annamme lapsille työkalut selvitä elämän mukanaan tuomista myrskyistä.

Kipu on kouluttaja, joka opettaa lapsille, että jokaisesta vaikeudesta voi oppia ja kasvaa. Kun osaamme kohdata kipua, voimme samalla oppia elämän syvimmistä merkityksistä ja kauneudesta. Niin, että tulevaisuudessa, kun lapsi kohtaa kipua, hän tietää, että se on vain yksi osa hänen tarinaansa ja että hänellä on voimaa kohdata loputkin elämän epäreiluudet.