Muualta Lapista

Tenon lohikantojen tilanne historiallisen heikko - kyttyrälohien määrät voimakkaassa kasvussa

Kyttyrälohikannan kasvun rajoittamiseksi Norjan ympäristövirasto aikoo rakentaa tulevana kesänä uuden poikkipadon Seidan alueelle. Lohikantojen tilan parantamiseksi suunnitellaan lohen kalastuskieltoa koko Finnmarkin merialueelle.

Viime kesän seurantojen perusteella nousu- ja kutulohien määrät olivat Tenolla kaikkien aikojen huonoimmalla tasolla. Pikkulohien eli tittien kannat ovat romahtaneet. Isompien lohien määrä on hieman parempi, mikä on Luonnonvarakeskuksen tutkijan, Panu Orellin mukaan jossain määrin positiivinen merkki.

– Näkymä tulevalle kesälle on kuitenkin erittäin heikko. Eli kun pikkulohia on ollut vähän kesällä 2024, niin se yleensä korreloi sitä, että tänä vuonna tulee vähän kahden merivuoden keskikokoisia lohia ja seuraavana vähän kolmen merivuoden kaloja, niitä varsinaisia isoja lohia, kertoo Orell

Vaikka lohta ei ole kalastettu Tenolla neljään vuoteen, niin mereltä palaava kutukanta on pienentynyt suuresti. Lohikannat ovat Orellin mukaan heikentyneet merkittävällä osalla maailman noin 2 000 Atlantin lohijoella viimeisten 50 vuoden aikana..

Tenon lohisaalis oli vielä vuonna 2001 jopa 62 000 kalaa ja sen lisäksi Norjan rannikkokalastuksen lohisaalis, ehkä 25 000 kappaletta. Nyt sitten, kun nämä kaikki alueet olivat lohenkalastuskiellossa, nousi Tenoon vain reilut 8 000 lohta, vertaili Orell eri vuosien lohimääriä.

Kesällä 2024 nousi Utsjokeen noin 500 lohta. Vuonna 2006 sama määrä lohia nousi Utsjokeen yhdessä vuorokaudessa. Tenon pienissä sivujoissa, missä on jo parikymmentä vuotta sukelluslaskettu kutulohimääriä, on suuntaus samanlainen. Akujoessa oli reilusti alle kymmenen naaraslohta lisääntymässä viime syksynä.

Panu Orell on sitä mieltä, ettei meriolosuhteiden heikkeneminen yksistään selitä Tenon lohikantojen alamäkeä. Tenon latvajokien, Inarijoen, Karasjoen ja Iesjoen lohikannat ovat kärsineet jo vuosikymmeniä liian voimakkaasta kalastuksesta.

– Sanotaan, että hauki- ja meritaimenten määrä on lisääntynyt ja myös koskelot syövät lohien poikasia, ja tämä vaikuttaa lohien vähenemiseen, mutta se ei kyllä meidän seurantojemme mukaan pidä paikkaansa. Lohen poikastuotanto jokialueella on säilynyt kutakuinkin tavanomaiselle tasolla, mikä on selvä merkki siitä, että mereen vaeltaneet smoltit pärjäävät heikosti nimenomaan siellä merivaiheen aikana ja paluussa takaisin jokeen.

Lohikantoja varjostavat Ilmastonmuutos ja merielinympäristön nopea muuttuminen, joka näkyy äärimmäisen selvästi pohjoisessa. Näitäkin ongelmia voitaisiin Orellin mukaan vähentää, jos poliittista tahtoa olisi.

Lohen kassikasvatus on luonnonlohikannoille merkittävä ongelma, mutta siihen ei juuri haluta puuttua, koska se on iso ja tuottava liiketoimi Norjassa. Istutuksista ei ole lohikantojen pelastukseksi, koska istukkaat pärjäävät vielä huonommin kuin luonnonkalat.

– Hankalia juttuja, joihin on vaikea puuttua kaikilla tarvittavilla tasoilla. Jossain määrin tiedetään, mitä pitäisi tehdä, mutta ihmiskunnalla ei ole kykyä siihen. Nyt mennään tietyllä tavalla vähän niin kuin ajopuuna, Orell toteaa.

Useilla norjalaisilla lohijoilla on ollut tiukempi kalastuksen säätely jo hyvin pitkään, joten tilanne on monilla joilla Tenoa parempi. Kalastussäännöksiä on yritettiinTenollakin tiukentaa jo 2000-luvun alussa, mutta se johti tuloksiin vasta lähes 20 vuotta myöhemmin.

Tenon ja muiden Finnmarkin lohijokien heikon tilan parantamiseksi on suunniteltu, että lohenkalastus merellä kiellettäisiin koko Finnmarkin alueella tästä kesästä eteenpäin. Lopullinen päätös asiasta saataneen lähiviikkoina.

– Tenon lohikantojen ylläpitämiseksi ja tulevaisuuden turvaamiseksi on oleellista pitää joen vaelluspoikastuotanto käynnissä. Sitä varten on säästettävä ne harvat emokalat, jotka vielä jokeen nousevat. Toinen on tietenkin sellainen ”valtatie helvettiin” näkökulma, että jos lohikannat nyt edelleen vain heikkenevät, niin miksi ei vaan kalastettaisi lohta täysillä. Näin tutkijana en sitä kuitenkaan suosittele, koska lohikannat voivat myös elpyä, miettii Orell.

– Atlantinlohesta poiketen kyttyrälohien määrät ovat Tenolla kasvaneet. Vuonna 2017 kyttyrälohikannat räjähtivät ihan uudelle tasolle niin Tenolla kuin laajemminkin Pohjois-Atlantin alueella, eikä oikeastaan kellään ole siihen selitystä. Ilmaston lämpenemisen odotetaan auttavan kyttyrälohikantojen runsastumista.

Tenoon nousi kyttyrälohia vuonna 2017 noin 5000. Vuoteen 2021 määrä kymmenkertaistui ja vuonna 2023 niitä nousi noin 170 000. Todellisuudessa kyttyrälohien määrät ovat vieläkin suurempia, sillä niiden määriä seurataan Polmakissa, joka sijaitsee 55 km jokisuulta ylävirtaan.

Kyttyrälohi saattaa aiheuttaa ongelmia Tenon alkuperäisille kalalajeille, kuten kilpailua ravinnosta ja elinympäristöistä sekä uusia kalatauteja ja loisia. Kudun jälkeen kuolevat kyttyrät lisäävät jokien ravinnepitoisuuksia. Ravinnelisäys voi osaltaan parantaa alkuperäisten lajien kasvuolosuhteita. Pahimmillaan kuolleiden kyttyröiden iso määrä voi kuitenkin johtaa jopa happikatoon.

– Norjassa kyttyrälohi on määritelty haitalliseksi vieraslajiksi ja siellä on vahva tahtotila lajin leviämisen torjumiseksi sekä määrien vähentämiseksi. Tenolla on suurena kyttyräntuottajana iso merkitys näissä rajoittamispyrkimyksissä, kertoo Orell.

– Poikkipadolla, joka rakennettiin pilottipatona 2023 Seidaholmeniin, pyydettiin 7600 kyttyrälohta ja padon ohi ui vähintään 170 000, Orell toteaa, joten silloinen pato ei toiminut. Nyt Seidan alueelle, vähän alemmaksi aiotaan rakentaa tulevaksi kesäksi uusi, pitävämpi pato.

– Ideana on, että kaikki nousevat kalat uisivat padon pyyntilaitteeseen ja siinä eroteltaisiin kyttyrälohet muista kaloista, mutta se on vähän helpommin sanottu kuin tehty, arvelee Orell. Luonnonvarakeskuksella on Polmakin kohdalla kaikuluotauspaikka, jossa nähdään, tapahtuuko padon rakentamisen jälkeen esimerkiksi lohien nousussa muutoksia.

– Myös lohen vaelluspoikasten alasvaellusta ja sen sujuvuutta Seidan poikkipadon lähialueella tutkitaan kesällä 2025. Tätä varten Utsjoesta pyydetään ja merkitään telemetrialähettimille noin 200 vaelluspoikasta, kertoo Orell. Rahoitusta tutkimukseen on saatu sekä Suomen että Norjan puolelta.