Muualta Lapista

”Teillä on oikeus vaatia PSA-tutkimus, jos siltä tuntuu” – Ivalon syöpäillassa puhuttiin eturauhassyövästä

– Me miehet olemme tässä asiassa asianosaisia. Niinpä me saamme vaatia PSA-tutkimuksen silloin, kun meistä tuntuu siltä, että nyt se pitää tehdä, painotti yleislääketieteen erikoislääkäri, Nanguvuonolla asuva Kalevi Niemelä Pohjois-Suomen syöpäyhdistyksen keskusteluillassa Ivalossa.

Niemelä sanoi törmänneensä usein siihen, että miehille on lääkärin vastaanotolla todettu, että ei PSA-tutkimusta kannattaisi tehdä. On voitu vedota vaikka potilaan ikään ja tutkimuksen kalleuteen.

– Silloin pitää vähän kovistella sitä lääkäriä. Meillä miehillä on siihen asianomistajina oikeus. Mieluummin turha PSA-tutkimus kuin lääkärin torjuva käsi, ettei tehdä.

Niemelä sanoi, että naislääkärit eivät omista eturauhasta ja heiltä voi tulla ”ei” -sana nopeammin kuin mieslääkäreiltä, vaikka aika helposti hekin voivat torjua PSA-tutkimuksen teettämisen.

Kokeneena lääkärinä Niemelä huomautti, että eturauhassyöpä on siitä salakavala, että PSA:n viitearvo voi olla terveellä alueella, mutta se ei poista syövän mahdollisuutta. Eikä liioin mikään yli menevä viitearvo kerro siitä, että miehellä välttämättä olisi eturauhassyöpä.

– Mutta jos PSA-koe otetaan säännöllisesti ja siinä tapahtuu raju nousu, niin se on aina lähetteen arvoinen eteenpäin.

Eturauhassyöpä on siitä pirullinen, että se ei oireile alkuvaiheessa. Tämä on Niemelän mukaan tympeä juttu, sillä juuri alkuvaiheessa syöpää olisi kaikkein helpointa hoitaa.

Jos miehellä on virtsaamisoireita, tai oireilua seksualiteetissa - puhumattakaan siitä, että virtsan mukana tulee verta, ovat ne oireita, jolloin on syytä hakeutua tutkimuksiin. Ristiselässä olevat luustokivut ovat usein olleet yhteydessä eturauhassyöpään.

Niemelä puhui illan aikana myös kokemusasiantuntijana. Muutama vuosi sitten hän vietti vappubrunssia porontaljan päällä istuen ja savustettua taimenta nauttien. Kun hän palasi kotiin ja meni vessaan, niin alapäästä näytti tulevan silkkaa verta.

– Siitä alkoi urologian tie. Meillä on Ivalossa mahdottoman hyvä terveyskeskus. Siellä asia otettiin vakavasti ja tehtiin lähete jatkotutkimuksiin Rovaniemelle.

Rovaniemellä Niemelä kyseli urologilta, onko ”siellä syöpä” ja olihan siellä. Hän ei uutisesta yllättynyt, sillä suvun edesmenneillä miehillä on lähes järkiään kaikilla ollut tuo sama sairaus.

Eturauhanen otettiin Laphan teholaserilla pois ja kaikki meni lopulta hyvin, vaikka ensimmäisellä leikkauskerralla kone tilttasi, kun hoitaja törmäsi siihen vahingossa.

Kalevi Niemelä antoi esityksensä aikana monet kerrat kiitosta Suomen julkiselle terveydenhoidolle. Hän muistutti, että yksityisellä puolella hän ei olisi voinut eturauhasta edes poistattaa.

– Suomessa on kolme laserkonetta, joilla leikkaus hoituu täydellisesti ja ne ovat julkisella puolella. Tiedän miehiä, äveriäitä sellaisia, jotka ovat menneet yksityiselle puolelle leikkauttamaan eturauhasen. He ovat menneet lankaan, eivätkä ole tienneet minne menevät.

Niemelän mukaan yksityisillä terveysasemilla ei ole välineistöä poistaa eturauhanen kokonaan kapselia myöten.

– Ja kun ei sitä kokonaan poisteta, niin sitten on leikkauksen jälkeen aina eturauhassyöpäseulonnassa mukana.

Nykyään lääkitys puree hyvin alkuvaiheen eturauhassyöpiin. Myös eturauhasen liikakasvun hoidot ovat kehittyneet.

– Mutta mikään sellainen, mikä ei poista eturauhasta, ei poista myöskään mahdollisuutta sairastua eturauhassyöpään.

Niemelä ei halunnut moittia yksityisten terveysasemien ammattitaitoa, mutta hän sanoi suoraan, että niiden yksi tavoite on siinä, että sijoittajat saavat kassavirtaa.

– Älkää hairahtuko siihen, että joku yksityinen lääkäriasema tarjoaisi parempaa elämää kuin julkinen puoli. Yksityisellä on kehitetty sellaisia laboratoriotutkimuksia, joilla ei ole erityisempää merkitystä syövän seulonnassa, mutta niitä tehdään, kun ne nostavat kassavirtaa.

Hän harmitteli sitä, että vaikka ihminen kävi jo puoli vuosisataa sitten kuussa, niin eturauhasen syövän syntyä ei vielä tunneta.

– Me tunnetaan ainoastaan niitä asioita, jotka todennäköisesti lisäävät mahdollisuutta sairastua eturauhassyöpään. Samalla ne riskitekijät ovat muillekin syöville samankaltaisia, eli ylipaino, tupakointi, alkoholi, nautintoaineet, vähäinen liikunta ja ylipaino sekä yleensä huonot elämäntapa-asiat.

– Mitä terveemmät elämäntavat, niin sitä vähäisemmät riskitekijät. Mutta mikään näistä elämäntapaohjeiden noudattamisesta ei siltikään poissulje eturauhassyövän syntyä.

Kalevi Niemelä vakuutti, että Ivalossa on hyvä terveyskeskus ja miesten eli ”asianomistajien” pitää rohkeasti kääntyä sen puoleen, jos heillä on pelko ja epäilys eturauhasen syövästä.

– Minäkin lupaan tarvittaessa olla miesryhmän tukena, hän vakuutti.

Vertaistuen merkitys oli aiheena illassa puheenvuoron käyttäneellä Pohjois-Suomen syöpäyhdistyksen toiminnanjohtaja Seppo Rajaniemellä. Hän otti vertaistuesta esimerkiksi illan aikana käymänsä lyhyen kahvipöytäkeskustelun miesten syöpäkerhon vetäjän Markku Jutilan kanssa.

– Me emme itseasiassa puhuneet syövästä, vaan puhuimme keliakiasta, kun huomasimme, että meillä molemmilla on keliakia. Se oli semmoinen lyhyt vertaistuellinen ja voimaannuttava juttutuokio aiheesta, jonka me molemmat tunnemme ja tiesimme heti, mistä kumpainenkin puhuu.

Rajaniemen kokemusten mukaan syöpää sairastavat ja syöpähoidossa kulkevat ihmiset ovat saaneet hyötyä vertaistuesta.

– Vertaistuki on niin tärkeää, että se ihan täydentää sitä lääketieteellistä hyötyä. Se tarjoaa samalla sen kokemuksen, ettei ihminen ole yksin sairautensa kanssa. Se antaa rohkaisua uuteen elämäntilanteeseen ja se voi lievittää jopa ahdistusta ja stressiä. Enkä vähättele myöskään käytännön neuvoja, joita parhaiten osaa antaa ihminen, joka on käynyt tuon kaiken läpi.

– Toki täytyy sanoa sekin, että syöpähoidot ovat nykyään hyvin yksilöllisiä. Jos naapurilla on sama syöpä kuin itsellä, niin voikin olla, että molempien syöpää hoidetaankin ihan eri tavalla.

Ivalon terveyskeskuksen ylilääkäri Outi Liisanantti korosti myös vertaistuen merkitystä.

– Olipa sairaus mikä vain, niin yleensä puhuminen ja asian esille tuominen on hyvä asia. Se on kuin sipulin kuoriminen. Kun asiaa jakaa, niin se on ehkä sillä tavalla helpommin hallittavissa, vaikka sairaus voi tuntua samalla siltä, että siitä puhuminenkin tekee kipeää.

Liisanantti tietää, että on myös ihmisiä, jotka eivät puhu sairaudestaan, koska he kokevat, että he tällä tavalla suojelevat omaisiaan huolelta. Hänen oma näkemys oli kuitenkin se, että puhuminen ja asioiden avoin läpikäyminen on hyväksi havaittu linja.

Syöpäsairaudet yleistyvät suomalaisten keskuudessa ja syövästä puhuminen on Liisanantin mukaan yhä avoimempaa, mikä johtuu myös siitä, että julkisuuden ihmiset sairastuvat syöpiin ja he usein kertovat asiasta avoimesti.

– Syöpä lisääntyy, mutta samalla kuolleisuus syöpään laskee merkittävästi Suomessa. Meillä on hyvä diagnostiikka ja hyvät hoitoketjut.

Liisanantin mukaan syövän yleistyminen johtuu muun muassa siitä, että ihmiset elävät yhä pitempään. Elinikä nousee, mutta solut eivät jaksa uudistua ja kasvaa terveenä.

– Riskitekijöistä haluaisin nostaa esiin tupakoinnin. Onneksi meidän nuorisosta yhä vähempi osa tupakoi, mutta samalla olen kuitenkin huolissani nuorten nikotiinin ja vapen käytöstä.

Kun 80 vuotta täyttäneille miehille on tehty ruumiinavauksia, niin on havaittu, että huomattavan moni heistä on sairastanut eturauhassyöpää - ilmeisesti tietämättään. He ovat kuolleet vaikkapa sydän- tai verisuonisairauksiin. Liisanantti muistutti, että kaikista hoidoista on myös haittoja, ja on hyvin mahdollista, että näiden iäkkäiden miesten elämänlaatu olisi jopa heikentynyt, jos he olisivat alkaneet kantaa huolta kohonneesta PSA-arvosta ja alkaneet sitten ottaa hoitoa eturauhassyöpään.

Ylilääkäri Outi Liisanantti kertoi, että hänen oma kosketus Inarin kunnan syöpähoitoon tapahtuu yleensä potilaiden syövänhoidon loppupuolella.

– Meidän ihanat syöpähoitajat hoitava potilaat itsenäisesti yhdessä Lapin keskussairaalan kanssa.

Liisanantti oli ennen Ivalon keskusteluiltaa vaihtanut ajatuksia LKS:n syöpälääkärin Minna Jääskeläisen kanssa. Jääskeläinen välitti Outin kautta sellaiset terveiset iltaan, että Ivalon terveyskeskuksessa on huippuammattilaisia, joiden kanssa on helppoa tehdä yhteistyötä. Potilaille Ivalon terveyskeskuksesta löytyvät tutut ja ammattitaitoiset hoitajat ovat tärkeitä ja he mahdollistavat hoitoja Ivalossa, eikä potilaan tarvitse niiden takia matkustaa Rovaniemelle.

–Me puhuimme myös Lapin säästötavoitteista ja säästöpaineista, mutta Minna halusi korostaa sitä, että syöpäsairaanhoito tulee pysymään Lapissa jatkossakin laadukkaana. Lappilaisille tarjotaan parasta mahdollista syöpähoitoa, mitä Suomessa vain on saatavilla.

Osa inarilaisista syöpää sairastavista on palliatiivisessa hoidossa kotonaan ja he ovat samalla kotisairaalapotilaita.

– Palliatiivisessa hoidossa reaktiivinen hoito on lopetettu ja siinä keskitytään elämän laatuun. Elämä ei lopu siihen, että syöpähoidot lopetetaan. Monesti on vielä hyvää elämää sen jälkeen ja me olemme siinä tukijoina ja kanssakulkijoina. Muistan yhdenkin potilaan, joka oli kaksi vuotta palliatiivisessa hoidossa, eli ei se elämä siihen lopu.

Kotisairaalan toimintasäde on 50 kilometriä Ivalosta, mutta Liisanantin mukaan toiminnan piirissä on ollut potilaita Lemmenjoen alueeltakin. Ivalossa on voitu joustaa ja venyä tapausten ja tilanteen mukaan.

Terveyttä tuntureille -kirjan varoilla hankittiin tänä vuonna Ivalon terveyskeskukseen saattohoitokärry. Kärry on tarkoitettu omaisten tarpeisiin, jotka ovat läsnä vuodeosastolla.

– Haluaisin mainita vielä tukihenkilöistä, jotka ovat tärkeitä saattohoitovaiheessa. Kaikilla ei ole omaisia ja valitettavan paljon meilläkin ihmisiä kuolee yksin ja moni on aika yksin elämänsä loppuvaiheessa. Olisi varmasti kiva, että siinä olisi joku läsnä. Tämä on varmaan asia, jota voisimme yhdessä kolmannen sektorin kanssa lähteä kehittämään.