Kolumnit

Teemu Taulavuoren joulukolumni: Hei tonttu-ukot hyppikää!

Miksi ja mistä lähtien on tämä hiljaisuus-himputus pesiytynyt jouluihimme?

Kuuntelin radio-ohjelmaa, jossa tunnettu terapeutti ja piispa keskustelivat jouluun liittyvistä asioista. He korostivat hiljenemisen ja hidastamisen merkitystä aikana, jossa kiirekin tuntuu kiihtyvän ja ihmisillä on herkästi sata rautaa tulessa. Joulua pitäisi heidän mukaansa lähestyä hitaana prosessina, eikä suorittamisen projektina, ja mahdollistaa yksinkertaisista asioista nauttiminen.

Tässä kohtaa painoin radiokuuntelijan oman käden oikeudella mielessäni punaista nappia: TÖÖT! Ei jatkoon tässä kykykilpailussa; ja hiljensin kanavaa. Saatoin jopa vaihtaa sen.

Miksi ja mistä lähtien on tämä hiljaisuus-himputus pesiytynyt jouluihimme? Aivan kuin joulun ydinsanoma olisi edelleen häkissään kituvan linnun katsominen italialaisessa kylässä tai pääskyseksi muuttuneen kuolleen veljen vierailu olisi sen kohokohta.

Kauniita säveliä on toki monta ja osa hauskojakin, ainakin niiden luominen on voinut olla sitä: mielestäni paras tarina on Sydämeni joulun teen -kappaleen syntyprosessi, jossa asioita tehtiin kertaheitolla ja yhdellä nauhoituksella mielessä vain Bachin fuuga. Siitä tuli täydellinen.

En siis vihaa joululauluja, mutta ajatus joulun pakonomaisesta rauhoittamisesta tökkii ja osassa lauluissa on tämä teema tungettuna mukaan kuin kalkkunan täyte Ameriikassa.

Niissä mukava lisä on se karnevalistinen käärinpapereiden ja nauhojen leviäminen olohuoneeseen.

Joulu oli esimerkiksi viikingeille riemukas ja raju juhla, jossa ei herkkuja ja sianverta säästetty. Herkut ja ähky olivat heidän projektinsa. Onneksi se osa skandinaavisia perinteitä on jouluissamme säilynyt.

Joulun ajoittuminen talvipäivän seisauksen jälkeen on sekin suora syy juhlia pimeyden ohittamista ja valon odotusta. Jouluvalot kivalla tavalla tuovat tämän todeksi monen kodin pihalla ja ikkunoissa.

Joulu on ehkä nykymaailmassa vähän keinotekoinen ajankohta antaa asioita: esimerkiksi lasten harrastusten tarvikkeiden hankinta harvoin ajoittuu sopivasti jouluun, mutta itse antaminen ja lahjojen saaminen on riemukasta. Niissä mukava lisä on se karnevalistinen käärinpapereiden ja nauhojen leviäminen olohuoneeseen. Joulumieltä toisi sekin laajemmalti, jos hankkisimme kotimaista käsityötä mahdollisimman paljon lahjoiksi, sillä silloin siinä on aina enemmän sydäntä jo tekovaiheessa mukana.

Se voi olla meluisa, riemukas, vähän häsläävä ja myös sitä kautta suorituspaineeton.

Ymmärrän, jos moni haluaa joulunsa hiljaisena ja rauhallisena sekä jollain tavalla syvällisenä. Hengellinen merkitys on tietysti monelle tärkeä ja se on monen joulun elämänlanka.

En löydä ristiriitaa joulun eri merkityksistä sen suhteen, että se voi olla meluisa, riemukas, vähän häsläävä ja myös sitä kautta suorituspaineeton. Jos vain kaikilla on sen myötä vähän iloisempi ja onnellisempi mieli, jouluisella keinolla millä hyvänsä, niin se on onnistunut.