Muualta Lapista

”Tämänhetkinen maisema se ei ole” – Lämpiävä ilmasto runtelee Itä-Lapin luonnon tuleville polville täysin erilaiseksi

Lapin luonto muuttuu ilmastonmuutoksen kourissa ja vieläpä keskimääräistä paljon nopeammin. Se on fakta, joka on monen maallikkotarkkailijankin tiedossa, mutta kouriintuntuvaa ja koeteltua tietoa konkreettisista luonnon ja metsän muutoksista kartutetaan asiaan vihkiytyneiden tutkijoiden voimin.

Sallassa sijaitsevalla Värriön tutkimusasemalla tutkijat seuraavat Itä-Lapin tunturiluonnon muutoksia muun muassa marja- ja käpysatoja ja lintuja ja hyönteisiä tutkimalla. Asemalla seurataan myös ilmansaasteiden kulkeutumista ja ekosysteemien toimintaa pohjoisissa oloissa.

Kysyimme Värriön asemajohtaja, professori Mikko Sipilältä ja väitöskirjatutkija Janne Mukkalalta miten Itä-Lapin metsät ja maisemat muuttuvat ilmaston lämmetessä. Paljon voi tiivistää siihen, että etelä kulkeutuu pohjoiseen, ja tahti vain nopeutuu.

– Vesakoituminen kiihtyy. Avoimet alueet, kuten hakkuuaukot, suot ja entiset laidunmaat vesakoituvat nopeasti, mikä muuttaa maisemaa umpeen kasvavaksi. Puuraja nousee, ja lämpösumman kasvaessa metsänkasvu kiihtyy kasvukauden pitenemisen vuoksi, Sipilä ja Mukkala sanovat.

Metsänkasvu voi tutkijoiden mukaan kiihtyä jopa 20–30 prosenttia seuraavien vuosikymmenten aikana, mutta paljon riippuu sateisuudesta ja ravinteista. Myös puulajien väliset suhteet muuttuvat.

– Eteläiset lajit nousevat. Esimerkiksi etelän perhoslajit, linnut ja kasvit voivat yleistyä Itä-Lapissa. Värriön lentävien hyönteisten pyydyksissä on jo tavattu lajeja, joita ei ole täällä aiemmin havaittu.

Samalla arktiset lajit voivat taantua ja kadota, kun niiden elinympäristöt kutistuvat.

Muutoksen merkkejä voi Sipilän ja Mukkalan mukaan Värriöllä hoksata harjaantumatonkin silmä. Puita yksinkertaisesti tulee lisää sellaisiinkin paikkoihin, missä niitä ei aiemmin ole ollut.

– Matalampien tuntureiden, kuten Värriö ykkösen huipulla on vuosi vuodelta enemmän puuntaimia. Värriö kakkonen on vesakoitunut jo lakea myöten.

Tutkijan puntaroivaa otetta tarvitaan puolestaan esimerkiksi lämpösumman kasvamista seurattaessa. Sipilä ja Mukkala antavat esimerkin, jossa mattimeikäläisen omat havainnot voivat jäädä vajaiksi ja hämärtää käsitystä pidemmän aikavälin lämpötilamuutoksista.

– Syyskesän kuumat päivät voivat antaa vaikutelman kuumasta jaksosta. Vastaavasti pilvinen, tyyni +15 asteen keli voi tuntua viileältä. Silti kuumien päivien välissä voi olla hyvinkin kylmiä öitä, kun taas jälkimmäisessä tapauksessa myös yöt ovat +15, jolloin keskilämpötila voi jälkimäisessä tapauksessa jäädä korkeammaksi. Kokija ei kuitenkaan ole ollut kokemassa sitä yölämpötilaa, vaan tuntuma keskilämpötilasta tulee vain päiväsaikaan.

Metsälajisto köyhtyy talousmetsässä. Suurin osa Suomen uhanalaisista lajeista on metsälajeja, ja suurin syy niiden ahdinkoon on ilmastonmuutos.

Tutkijoille pitkät havaintojaksot kertovat myös sään ääri-ilmiöiden lisääntymisestä.

Ilmastonmuutos kohtelee eri alueita eri tavoin, mutta Itä-Lapissa voidaan vetää hyvin johtopäätöksiä, sillä Värriön säätilastot ulottuvat aina 1970-luvun puoleen väliin saakka. Se tarkoittaa puolen vuosisadan mittaisia havaintoja. Sodankylän geofysiikan observatorio Tähtelän aikasarjat ulottuvat vieläkin kauemmas, joten muutos ja sen suuruus ovat näillä kulmilla hyvin havaittavissa. Vaikka muutokset luonnossa voivat vaikuttaa hitailta, yksi on pitkien havaintojaksojen perusteella varmaa: muutos on viime aikoina kiihtynyt.

Lapissa voimallinen metsätalous ja kaivoshuuma ovat jättämässä omat jälkensä luontoon.

– Metsälajisto köyhtyy talousmetsässä. Suurin osa Suomen uhanalaisista lajeista on metsälajeja, ja suurin syy niiden ahdinkoon on ilmastonmuutos, Mukkala ja Sipilä tiivistävät.

– Kaivokset ja niiden infra muuttavat pysyvästi maisemaa ja hävittävät luonnontilaisia elinympäristöjä. Elinympäristöt myös pirstoutuvat kaivosten ja metsätalouden vuoksi. Vanhan metsän lajit ovat pulassa.

Vaikka ilmastonmuutoksen kaikkia muutoksia tai kytkentöjä ei voida etukäteen tietää, muutoksista seuraa tutkijakaksikon arvion mukaan se, että Itä-Lapin luonto tulee tällä kehityksellä näyttämään seuraavien sukupolvien silmissä ”totaalisen erilaiselta”.

– Tämänhetkinen tai menneiden lähivuosikymmenten maisema se ei ole.

Mukkalalla ja Sipilällä on skenaario eli kuvaus mahdollisesta tulevaisuuden kehityskulusta, jossa dominoefekti lähtee liikkeelle juuri lämpötilojen noususta: lämpösumma kasvaa, joten kasvu lisääntyy. Maaperän ravinteiden määrä kasvaa, ja kasvu kiihtyy siten entisestään. Kohoavat lämpötilat tuovat samalla ilmakehään enemmän kosteutta, ja sateet lisääntyvät. Se puolestaan tarkoittaa sitä, että ravinteita huuhtoutuu vesistöihin yhä enemmän. Lopulta vesistöt tummuvat ja vesieliökannat muuttuvat täydellisesti – nykyinen kalakanta katoaa ja tilalle tulee niin sanottua roskakalaa.

Mitä metsiin tulee, lisääntyvä lämpötilan sahaaminen nollan molemmin puolin lisännee tykkytuhoja. Oma lukunsa ovat etelästä tulevat tuholaislajit, jotka voivat aiheuttaa puustolle isoja ongelmia. Myrskytuhot voivat lisääntyä, kun maa ei ole kunnolla jäässä syys- ja talvimyrskyjen aikaan. Talven tulo on siirtynyt jo nyt 2–3 viikkoa ja siirtyy entisestään.

Talven tulo on siirtynyt jo nyt 2–3 viikkoa ja siirtyy entisestään.

Värriön sääaineiston perusteella marras- ja joulukuu ovat lämmenneet eniten. Kun maa ei ole roudassa, metsätuhoja voi tulla, vaikka tuulisuus ei lisääntyisikään. Ilmaston lämpeneminen kasvattaa myös todennäköisyyksiä sille, että hirmumyrskyjä tullaan näkemään aiempaa enemmän.

Puurajan nouseminen voi tarkoittaa metsätalousmielessä lisää puuta hyödynnettäväksi, mutta Sipilä ja Mukkala huomauttavat, ettei kuvio ole aivan näin yksinkertaisen positiivinen. Etelän lämpötilat kun tuovat mukanaan etelän tuhohyönteiset, joille maistuu pohjoinen puu.

– Lisääntyvä lämpö voi vaikuttaa negatiivisesti pohjoisiin olosuhteisiin sopeutuneisiin kasveihin, tutkijat tiivistävät.

Vaikka kehityskulut kylmääviltä kuulostavatkin, Itä-Lapin metsissä on myös paljon hyvää.

– Itä-Lapissa on hyviä, isoja suojelualueita, joilla metsäluonto voi hyvin. Suojelualueet ovat voimavara Itä-Lapille ja alueen luonnolle. Tilanne on paikallisesti jopa Suomen paras Naruskalta Inariin ulottuvalla sektorilla itärajan tuntumassa, Sipilä ja Mukkala kehuvat.