Ihmiset

”Tämä on se minun lottovoitto” – Kittilään perustetaan kimppakämppä ikäihmisille

– Olen aivan haltioissani. Kaikkien pitäisi nähdä, miten ikäihmiset voivat asua, Johanna Paksuniemi sanoo.

Hän puhuu Onnelasta, Kolarissa sijaitsevasta ikäihmisten yhteisöasunnosta. Hän on käynyt tekemässä siellä vuoroja, koska on mukana perustamassa samanlaista ”ikäihmisten kimppakämppää” Kittilään. Sen toiminnan on tarkoitus alkaa ensi vuoden alussa.

Paksuniemi on tehnyt hoito- ja hoiva-alan töitä 25 vuotta, oman Tunturi-Lapin Hoivapalvelut -yrityksensä hän perusti viisi vuotta sitten. Paksuniemi ja hänen kaksi työntekijäänsä vievät palveluja ikäihmisille kotiin, ja jo pitkään Paksuniemi on haaveillut myös omasta yksityisestä hoivakodista.

– On saattanut olla päiviä, että olen ajanut neljäsataa kilometriä. Olen miettinyt, että kun saisin käyttää senkin ajan, joka menee ajamiseen, ihmisten kanssa olemiseen, hän sanoo.

Se on erilaista kuin hoivakodissa, se maailma on aivan eri. Johanna Paksuniemi

Onnelan kaltainen yhteisöasunto on tarkoitettu ikäihmisille, jotka eivät enää välttämättä pärjää kotona mutta jotka eivät tarvitse jatkuvaa hoitoa. Palveluita tarjoavan yrityksen työntekijät ovat paikalla päiväsaikaan, ja tarpeen vaatiessa yöhoitokin voidaan järjestää yksittäisinä käynteinä. Ero perinteiseen laitosasumiseen on kuitenkin Paksuniemen mukaan suuri.

– Onnela on ihana mummola. Siellä oikeasti asutaan yhdessä. On iso tupakeittiö, jossa mummot ovat yhdessä. He kutovat ja laulavat, lukevat kirjoja ja katsovat suomalaisia elokuvia, keskustelevat ja tinkaavat. Välillä joku käy ottamassa tirsat omassa huoneessa ja tulee sitten takaisin. Se on erilaista kuin hoivakodissa, se maailma on aivan eri.

Pitkään Paksuniemi uskalsi vain haaveilla, koska ajatteli haaveensa vaativan liian suuria investointeja ja pääomaa ‒ lottovoiton. Viime keväänä asiat alkoivat kuitenkin yllättäen loksahdella kohdalleen.

Olen tätä miettinyt ja toivonut varmaan viisitoista vuotta. Johanna Paksuniemi

Ensin Paksuniemi kuuli Onnelasta ja koulutuskuntayhtymä Lappian hallinnoimasta Läsnäoleva kohtaaminen -hankkeesta, joka sai alkunsa Onnelasta saaduista hyvistä kokemuksista. Pian sen jälkeen työn kautta tutuksi tullut kittiläläinen kotihoidon työntekijä Anna Pihlajakoski ehdotti yhteisen hoivakodin perustamista, ja Paksuniemi sanoi sen suurempia miettimättä ”kyllä”. Hanketyöntekijän avustuksella asiat ovat edenneet nopeasti.

– Tämä on se minun lottovoitto. Olen tätä miettinyt ja toivonut varmaan viisitoista vuotta, ja yhtäkkiä tulee joku, joka sanoo, että aletaan yhessä, ja sitten toinen, joka sanoo, että mie autan ja sparraan käyntiin, Paksuniemi iloitsee.

Paksuniemi ja Pihlajakoski ovat jo perustaneet osakeyhtiön. He aloittavat palvelujen tuottamisen yhteisöasujille aluksi kahdestaan, ja henkilöstöä palkataan aikanaan lisää tarpeen mukaan. Paksuniemen oman yrityksen toiminta ja palvelut jatkuvat entisellään.

Ihminen tekee vuokrasopimuksen kiinteistön omistajan kanssa, ja me tuotamme palvelut sinne. Johanna Paksuniemi

Uudessa asumispalvelumuodossa on kyse yhteisöasumisesta, jota tuetaan yksityisillä kotipalveluilla. Toistaiseksi Onnela on ainoa laatuaan koko Suomessa.

– Ihminen tekee vuokrasopimuksen kiinteistön omistajan kanssa, ja me tuotamme palvelut sinne, Paksuniemi selittää.

Ensimmäiseksi Kittilästä pitää löytää sopivat tilat, ja vasta sen jälkeen esimerkiksi tiedetään, montako asukasta yhteisöasuntoon voidaan ottaa.

Kittilän kunta omistaa Pakatissa entisen Hoitokoti Hopeatuvan tilat, ja ne ovat tyhjillään. Paksuniemi ja Pihlajakoski ovat käyneet katsomassa tiloja kahdesti, ja niissä kaikki olisi valmiina.

– Ei tarvitsisi kuin aloittaa toiminta. Nyt vain odotellaan, mihin käyttöön kunta tilat tarjoaa ja kenelle. Jos tiloja ei saada käyttöön, toisten tilojen etsimistä jatketaan esimerkiksi yksityisiltä.

Tarkoitukseen soveltuisi Paksuniemen mukaan myös esimerkiksi omakotitalo, jossa on viisi tai kuusi makuuhuonetta.

Ikäihmiset on vaan niin ihania. Johanna Paksuniemi

Palvelut räätälöidään jokaiselle asukkaalle palvelutarpeen arvioinnin perusteella, ja jokainen asukas tekee oman sopimuksen palveluistaan. Asiakas voi ostaa palvelut Paksuniemen ja Pihjalakosken yritykseltä palveluseteleillä.

– Se on täyden palvelun talo. Sinne toteutetaan ihan kaikki: kotihoidon palvelut, pyykkipalvelut, asiointipalvelut, kauppapalvelut, ruokapalvelut... Kaikki, mitä he sinne tarvitsevat, Paksuniemi sanoo.

Hän toteaa, ettei kyse ole kalliista vaihtoehdosta. Palvelusetelien myötä palvelut ovat hänen mukaansa suunnilleen samoissa hinnoissa kuin kunnan kotihoidossa.

Rovaniemeltä lähtöisin oleva Paksuniemi on koulutukseltaan lähihoitaja, ja hänellä on myös hammashoitajan tutkinto. Parhaillaan hän opiskelee työnsä ohessa sairaanhoitajaksi. Kittilässä hän on asunut kohta kaksikymmentä vuotta.

Oman yrityksen hän perusti, jotta ikäihmisille olisi enemmän aikaa kuin julkisella puolella, jossa aikataulut tuntuivat hänestä aivan liian tiukoilta.

– Tykkään kotihoitotyöstä aivan hirveästi. Ikäihmiset on vaan niin ihania, Paksuniemi sanoo.

Yksityisessä kotihoidossa on se etu, että kun meitä on pieni porukka, meillä käy aina samat hoitajat. Johanna Paksuniemi

Tunturi-Lapin Hoivapalvelut tuottaa kotiin tarjottavia tukipalveluja pääosin yksityisasiakkaille Kittilän alueella. Jonkin verran on myös vammaispalvelun asiakkaita, ja siivouspalvelujakin välillä tehdään. Paksuniemen lisäksi yrityksessä kaksi työntekijää, toisella on sairaanhoitajan ja toisella fysioterapeutin koulutus. Palveluja voi ostaa palveluseteleillä.

– Yksityisessä kotihoidossa on se etu, että kun meitä on pieni porukka, meillä käy aina samat hoitajat. Mulla on asiakkaita, jotka on tulleet silloin, kun perustin yrityksen, Paksuniemi sanoo.

Hän kertoo omaistenkin todenneen, että tuttu hoitaja on lisännyt ikäihmisen hyvinvointia. Kivut ja pelot ovat hävinneet, omaisten huoli vähentynyt ja yhteydenotot esimerkiksi päivystykseen harventuneet.