Pääkirjoitukset

Talven ihmemaata odotellessa

Musta maa tai lähes lumeton marraskuun puolivälissä ei ole tavallista. Lumi käväisi ja suli pois, eikä yli kymmenen lämpöasteen ilmoja juuri talveksi kehtaa kutsua. Vielä on turha kaivaa suksia, latukoneita tai moottorikelkkoja esille. Hetta Hiihtomaan pyllymäkikään ei näillä säillä onnistu.

Lumen puuttuminen vaikuttaa meillä moneen. Poronhoitoon se vaikuttaa paljonkin, muun muassa porojen ravinnonsaantiin, kun ennen lumentuloa maahan muodostuvien jäisten kerrosten läpi ruokaa on vaikea saada. Matkailualalle ja tulossa oleville jouluchartereille puuttuva talvi tuo hankaluuksia myös. Kun ei ole juuri nimeksikään lunta, mistä rakentaa paikkoja valmiiksi, eikä pakkasta sen vertaa, että järvien jäille kannattaisi mennä, alkaa kylmätä vain takapuolta.

Pimeää on, kun ei lumi valaise.

Aina on talvi kuitenkin tullut ja lumen määrä on vakio, Enontekiöllä usein positiivisesti sanotaan.

Ilmatieteen laitoksen ennusteen mukaan muutosta on tulossa, vaikkakaan ei kovin suuria. Lämpötilat keikkunevat vielä tämänkin viikon ja viikonlopun nollan molemmin puolin, mutta jotakin taivaalta sataa. Tienhoidosta se tekee vaikeaa, ja maanteillä hankalat kelit ovat vielä edessä. Ei kuulosta hyvältä. Tulevina vuosikymmeninä talventulo tullee kestämään kauemmin, ja siihen meidän lienee valitettavasti vähitellen parasta totutella.

Aina on talvi kuitenkin tullut ja lumen määrä on vakio, Enontekiöllä usein positiivisesti sanotaan. Luotamme siihen tälläkin kertaa, ja pian jo nauramme näille lumettoman alkutalven huolille, kun lunta on puoli metriä ja pakkanen puraisee nenänpäästä.

Enontekiöläisnuoret ovat päässeet käymään Helsingissä esittämässä kysymyksiä ministereille, virastotalon valtuustosaliin on saatu hieno, uusi kokoustekniikka, toisilla on suuremmat palkat kuin toisilla ja jouluun meilläkin on jo katseet suunnattu. Elämä rullailee kyllä eteenpäin aina, ja emmeköhän me tämänkin talven vielä talveksi saa!

Katja Keskitalo