Muualta Lapista

Talonpoika Lalli elää Ivalossa unelmaansa

– Jos tämä olisi joku muu kuin Inarilainen-lehti, niin sanoisin niin kliseisesti, että minä elän Ivalossa nyt unelmaani. Pari vuottahan minä olen nyt Ivalossa asustanut ja elämänlaatu on täällä aivan parasta. Täällä on mahtava luonto ja kalaveet ympärillä. Musiikintekijänäkään en menetä mitään siinä, että asun näin pohjoisessa, sanoo rap-artisti Lalli Mustakallio eli Talonpoika Lalli.

Talonpoika Lalli sai Lapin taidepalkinnon 2023. Hän vastaanotti Lapin taidetoimikunnan myöntämän 10 000 euron suuruisen palkinnon Lappian Musiikkitalolla marraskuussa. Palkitsemisen perusteina olivat Lapin taidetoimikunnan johtajan ja kirjailijan Tittamari Marttisen mukaan muun muassa Lalli Mustakallion omaleimaisuus sekä ansiokas työ lappilaisen kulttuurin ja musiikin eteen.

– Kyllähän se ensin tuntui, kun mulle soitettiin palkinnosta, että onko tämä juuri tosi. Minä sanoin sille soittajalle, että ei kait tämä ole höpötystä. Mutta sitten mie uskoin, että tosi se on. Tuntuu kyllä hienolta saada tällainen tunnustus omasta työstään, tuumailee Lalli.

Talonpoika Lalli sanoo, että hän on toki ylpeä saamastaan Lapin taidepalkinnosta.

– Riimien kirjoittelu on loppupelissä aika yksinäistä työtä ja niitä on tässä tullut kirjoitettua jo parikymmentä vuotta. Eikä se keikkojen kiertäminenkään aina niin avartavaa ole, kun aika lailla se on sitä samaa olkaantaputusta, mutta eri ihmisiltä. Kun yhtäkkiä saa tämmöisen palkinnon, niin sitä alkaa jo uskoa, että tämähän on ihan arvostettua touhua, naurahtaa Lalli.

Toimittajien kanssa juomuksille lähtenyt Lalli Mustakallio alias Talonpoika Lalli syntyi Ivalossa, mutta kouluiässä hän muutti Ylitorniolle. Hän on opiskellut Torniossa musiikkiteknologiakoulussa ja Rovaniemellä Lalli asusteli vuosikausia tehden päätyökseen viemärisukituksia.

– Jos geenien kautta olen musiikintekemisen taitoa saanut, niin se varmasti tulee äidin puolelta. Marja-äitinihän on kanttorin hommista eläköitynyt ja musiikkitieteiden tohtoriksi ittensä jo vissiin lukenut.

– Isäni on taidemaalari Pekka Hermanni Kyrö, juuriltaan tietysti ivalolainen, mutta isä ei ole muusikko ollenkaan. Hän on kyllä kova musiikin kuluttaja, ja häneltä olen saanut tosi hyviä levyjä, kuten Rolling Stonesin levyjä.

34-vuotias Lalli Mustakallio muistelee, että kun hän Ivalossa aloitteli rytmihommia, niin yksi innostaja oli silloin Harisen Pentti.

– Hän soitti rumpuja. Minä olin aika pieni, mutta minä kuitenkin kiipesin sinne Pentin rumpusetin taakse monesti ja se oli parasta, kun sai paukuttaa niitä rumpuja.

– Ja kun äiti oli töissä Ivalon kehitysmaakaupalla, niin minä kannoin sieltä keittiöstä kaikki kattilat pihalle. Paukutin niitä kattiloita kehitysmaakaupan pihalla ja siinä oli varmaan eka keikkani sitten, Lalli naurahtaa.

Jos ivalolaisista puhutaan, niin silloin täytyy Lallin mukaan puhua myös Edorfista ja Ezkimosta.

– Edorf eli Erik Ingebrigtsen ja Ezkimo eli Mikko Mutenia ovat kyllä olleet esikuviani. Edorf voitti rapin SM-kisat vuonna 2003 ja SM-kisojen jälkeen oli Ivalossa sitten iso juhlakeikka, joka oli samalla sellainen Selvä Peli-teemainen nollatoleranssi-tapahtuma. Me yläasteikäiset tultiin Ylitorniolta bussilla Ivaloon kattoon sitä keikkaa ja Edorffi jäi sieltä mieleen.

Mustakallio myöntää, että talviverkottelu on jäänyt hänellä vähiin.

– Taitaa olla niin, että edellisestä juomusreissusta on aikaa yli 10 vuotta. Isähän se silloin houkutteli juomustelukaveriksi. Joku haju mulla on tästä hommasta, mutta jos yksin joutuisi jäälle, niin taitaisi verkot jäädä laittamatta ja ehkä kokemattakin. Veneestä verkkojen laittaminen onnistuisi.

Lalli arvelee, että varmaan Inarilaisen verkosta tulee niitä siikoja sitten, kun verkkopaikkaa on niin hyväksi siikapaikaksi kehuttu.

Kun koemme verkkoja, niin siioista ei ole tietoakaan, eikä siitä joulutaimenestakaan. Haukea verkosta sen sijaan nousee, isoa hauenjytkälettä ja vähän pienempääkin.

– Otetaan hauet talteen, kyllä se soppii. Varmaan laitan nämä fileiksi ja paistinpannulle, jos en sitten innostu peräti haukimakkaraa tekemään. Se vaatii vähän värkkäämistä, mutta katsotaan nyt, tuumailee Lalli eikä vaikuta pettyneeltä vaikka jalompaa kalaa verkosta ei noussutkaan.

Tuoreimpia Talonpoika Lallin levytyksiä on Ivalon talvi, joka kuvaa osuvasti pohjoisen karuja olosuhteita. Hän tuumailee kokuavannon reunalla, että ehkä pitäisi tehdä myös rap-kappale Juomuksilla.

– Onhan tässä aineksia. Tämä on aika karua meininkiä tähän aikaan vuodesta tässä pimeällä jäällä. Paikka on hauska, kun olosuhteet ovat kyllä tavallaan erämaiset, mutta Nelostiehän on tuossa ihan vieressä. Äsken ajoi Kukkolan Bussi Inariin ja siinä oli niin mahtavat valot, että melkein valaisi tämän meidän verkkoavannonkin.

Mustakallio on täysin oppinut viemärinsukittaja, eikä siinäkään ammatissa mitään huonoa ole, mutta mies sanoo, että motiivia on nyt enemmän musiikintekoon.

– Viemärinsukittajan työn ohessa tein musiikkihommia, mutta aika ei tahtonut riittää molempiin töihin. Oli pakko valita ja tuntui siltä, että musiikki on hauskempaa, koska siinä ei ole koskaan valmis ja aina oppii uutta. Kun on viemärikaivossa pitkän päivän, niin siinä työssä ei enää tule uutta vastaan.

Lalli huomauttaa, että paskanhajua ei viemärinsukittaja juuri kohtaa, sillä onhan viemärikaivo yleensä pesty ennen sukittamista.

– Eihän ne viemärit koskaan kuitenkaan semmoisia paikkoja ole, että siellä haluttaisi koko päivää olla...

Lalli on kiitollinen siitä, että viemärinsukittajan ammattikin häneltä löytyy:

– Jos nyt sattuisi, että joskus kyllästyn musiikkiin, niin voin jo seuraavana päivänä alkaa viemärinsukittajaksi. Minä tajusin jo ihan nuorena, että vaikka musiikki kiinnosti ja arvelin, että tuosta voisi tulla ammattikin, niin joku toinen leipäpuukin pitää olla. Ja isä ja äiti oli aina sitä mieltä, että vaikka musiikki veisikin matkassaan, niin hommaa poika sitä ennen joku vara-ammatti ittellesi.

Ivalossa on niin mahtavat talvet, että Talonpoika Lalli haluaisi pistää Lapin taidepalkinnon kymppitonnin uuteen moottorikelkkaan.

– Kelkkahan se haluttaisi ostaa, mutta nyt täytyy pitää itsekuria, ettei laita rahoja ollenkaan semmoiseen. Yritän katella Ivalosta omaa kämppää, vaikka Ivalon asuntotilanne aika haastava onkin. Viisainta säästää nyt palkintorahat, jos tosiaan jossakin vaiheessa ostahuttaisi oman kämpän.

Lalli arvelee, että musiikintekijänä hän ei ole menettänyt mitään siinä, että asuu pohjoisessa Ivalon kylässä - ehkä paremminkin päinvastoin.

– Täällä pohjoisessa on yhteistyökumppaneita, kuten vaikkapa Pitkäsen Matti Saariselällä. Matti on tuottanut mulle kantrihenkisiä biisejä. Talvitien Tomi asuu Näätämössä ja Järvelinin Jouni Kielajohkalla, heidänkin kanssaan on yhteistyötä tehty.

Ivalosta pääsee keikoille samalla tavalla kuin etelämpääkin. Nyt keikkoja voi tehdä vähän laajemmin pitkin pohjoista, kun tukikohta on Ivalossa.

– Minä olen aika onnellisessa asemassa siinä mielessä, että ei minulla hirveästi ole Lapissa kilpailijoita. Eihän meitä lappilaisia räppäreitä paljon ole, sellaisia jotka täysipäiväisesti tekee musiikkia ja keikkailua.

– Keikkoja ei ole ihan joka viikonloppu, mutta melkein joka viikonloppu. Ne on sellaisia rykäisyjä, että perjantai-iltana lähdetään ja sunnuntai-iltana ollaan kotona. Siinä on sitten tehty viikon työt. Yrittäjänähän minä maata kiertelen ja yrittäjän eläkevakuutta itselleni makselen, ei tätä hommaa voisi tehdä toiselle, ei rap-artisti ja biisintekijä voi olla kellään töissä.

Talonpoika Lallin laulujen aiheet kumpuavat lappilaisuudesta ja omasta pohjoisesta elinpiiristä. Hyvä biisi syntyy, kun siinä ollaan puoleksi tosissaan ja toinen puoli on huumoria.

– Myös itselleen pitää osata nauraa. Kai minä biiseissä olen jonkinlainen pohjoisen kylien puolustaja. Kai sitä on jotakin saanut aikaan, koska Taidepalkinnon perusteissa sanottiin niinkin, että Talonpoika Lallin sanoitukset ovat aktivoineet nuoria kiinnostumaan ympäröivästä yhteiskunnasta ja olemaan ylpeitä kotiseudustaan.

Talonpoika Lallin keikoilla on ollut yleisöä vauvasta vaariin. Joskus eläkeläispariskunta on voinut tulla keikan jälkeen kiittelemään ja kehumaan, että ei he yleensä räppiä kuuntele, mutta sinun lauluistahan sai ihan selvääkin.

– Se on tarkoituskin, että sanoista pitää saada selvää. Kun sanoitus on suurin asia räpissä, niin eihän tässä touhussa olisi mitään järkeä, jos ei porukka kuule niitä sanoituksia, Lalli naurahtaa.

Talonpoika Lallin työhön kuuluu myös julkisuus ja, totta kai, myös somemaailmassa oleminen.

– Se onkin hullua tässä hommassa. Kun Ivalossa mietiskelee jonkun biisin sanoja omassa rauhassa, niin välillä tuntuu, ettei haluaisi jakaa someen mitään ja tekisi mieli häipyä sieltä pois. Mutta eihän se ihan niinkään mene, kun tässä ammatissa ei voi erakoitua.

– Kun kattelee uutisia ja kuuntelee, kuinka joku Suomen Pisa-menestys on nyt romahtanut, niin ei sitä syyllistä tartte kaukaa hakea. Kun ihmisillä on jatkuvasti kännykkä kourassa ja netistä löytyy vastaus kaikkiin ongelmiin, niin ei kukaan jaksa kohta miettiä omilla aivoillaan yhtään mitään ainakaan 30 sekuntia pidempään, hymähtelee Talonpoika Lalli yrittäessään irrottaa verkkoon kääriytynyttä hauenjytkälettä irti verkosta Ukonjärven jäällä.