Kolumnit

Taiston Tammelan kolumni: Muuttuva Kittilä

Viime kolumnissani kerroin ajaneen traktorilla 1960-luvulla työtovereiden kanssa tukkeja Levisalmeen. Eräs lukija kysyi näkemystäni Sirkankylän muuttumisesta, toista lukijaa kiinnosti laajemmin kunnan kehitys ”ulkopuolisen silmin”, kuten hän asian ilmaisi. Vastasin molemmille, että lähes kaikki on muuttunut. Sirkasta ja Levistä on julkisuudessa ollut paljon tutkittua ja ajankohtaista tietoa, joten se riittää. Reidar Särestöniemen syntymän satavuotisjuhlien merkeissä kunta on ollut kulttuurin ohella muutoinkin esillä.

Nykyään tapaan kirjamessuilla kittiläläislähtöisiä, joiden kanssa käyn antoisia keskusteluja sukujuuristamme.

Kotikaupunkini Oulu on valittu Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2026. Arvonimi ja siihen liittyvä toiminta ei koske vain Oulua, vaan mukana on useita kymmeniä kuntia eri puolilta Pohjois-Suomea. Sadoissa tilaisuuksissa paikalliset asukkaat yhteistyössä kulttuurintekijöiden kanssa järjestävät tapahtumia periaatteella: Kulttuuri ja taide tehdään yhdessä, tekemisen tapa voi muuttaa ilmapiiriämme avoimemmaksi ja luovemmaksi.

Juhlavuonna järjestetään muun muassa kirjoituskilpailu, joka sivuaa Pohjois-Suomen kehittymistä. Osallistun kilpailuun Muuttuva kotiseutu -aiheella. Siinä tarkastelen muutosta lähinnä entisen kotikuntani näkökulmasta. Varsinkin väestönkehityksen osalta muutos maaseutukunnissa on ollut 1950-luvulta nykypäivään samansuuntainen.

Kittilä koki suuren muuttoaallon 1968–1980. Ajanjaksona Kittilän väkiluku putosi lähes 7500 asukkaasta noin 6000:een. Tuona aikana meitä muuttajia oli 4700, mutta syntyvyyden ja kuntaan muuttajien ansioista väkimäärän väheneminen oli siedettävä. Joissakin Lapin kunnissa väestömäärä aleni enemmän.

Mikä sai meidät muuttamaan? Välittömästi sodan jälkeisinä vuosina syntyneet kuuluivat suuriin ikäluokkiin, jotka aikuistuivat 1960-luvun lopulla. Kaikille ei ollut tarjolla elinmahdollisuuksia kotiseudulla. Maatalous- ja metsätalousvaltaisista töistä siirryttiin palvelu-, rakennus- ja teollisuusammatteihin. Kehitys imi suuria ikäluokkia maamme väestökeskuksiin, jopa Ruotsiin. Koulutusmahdollisuudet laajenivat ja opintolainan saanti 1969 tuli mahdolliseksi ilman vanhempien takauksia. Kolme vuotta myöhemmin säädetty opintotukijärjestelmä paransi edelleen vähävaraisen koulutusmahdollisuuksia. Tuon ajan valtiovallan koulutusmyönteisyys lienee historiamme parhaita. Useat meistä pääsimme näiden turvin sukujemme ja pienten kylien ensimmäisinä yliopisto-opintoihin.

Ei suurten ikäluokkien muutto ole kittiläläisyyttä kadottanut. Työelämässäni tapasin usein kunnasta Etelä-Suomeen muuttaneita, jotka muistelivat mieluusti nuoruusaikojaan. Nykyään tapaan kirjamessuilla kittiläläislähtöisiä, joiden kanssa käyn antoisia keskusteluja sukujuuristamme.

Ympäristö muuttuu, ei entinen kotikuntani ole tästä poikkeus, ei mediakaan. Tämä lehtikin kokee muodonmuutoksen. Vaihteleva ympäristö muokkaa myös meitä, olimmepa missä ammatissa tahansa. Aktiivinen ihminen ei alistu ajopuuksi, hänellä on oma tahto. Otaksun, että uusitussa viestimessä tämä näkyy!

Kirjoittaja on kittiläläislähtöinen oululainen.