Kolumnit

Taisto Tammelan joulukolumni: Korvatunturilla

Kaamos on vallannut aamuvarhaisen tunturimaiseman, tykkylumipuut nuokkuvat karhujen tapaan talviuntansa. Tosin otsot uneksivat tunturin vastakkaisella puolella häiriintymättä joulupukin pajan touhukasta menoa. Puunlatvat ovat kallellaan yhdensuuntaisesti; kuin hiljainen kansa odottaisi talvenselän taittumista. Samalla ne jättävät kuun valaisemaan lumimaisemaan mosaiikkimaisia varjokuviaan.

Raikas pakkasilma napsahtelee honkien kyljissä kovemmin kuin edellisillan tikan koputtelu samoissa puissa. Tunturin kupeessa pakkasherra narisuttaa pukinpajan harmaanjykeviä hirsiseiniä. Mutta sisällä on lämmintä, tontut ovat lämmittäneet takkaa aamuyöstä lähtien ja joulumuorin aamupuuro porisee isossa rautapadassa.

”Nyt viimeisetkin tontut sieltä lavitsalta ylös”, kivahtaa punaharmaaseen asuun pukeutunut päätonttu. Pienin tonttu hieraisee unet pois silmistään, pukeutuu ja muistaa vielä yhden lahjan jääneen illalla pakkaamatta. Isommat tontut ovat palanneet myöhään illalla kyliltä ja yksi sanoo, että tänä vuonna on paljon vähävaraisia lapsia jäämässä ilman lahjoja. Meidän pitää juuri heitä muistaa. Muori katsahtaa tonttuja ja miettii, miten asian ilmaisisi: ”Hyvä, että kannatte huolta näistä lapsista, mutta joulun sanoma on se, että lahjoja kaikille lapsille, ei vain harvoille”.

Pienet aisakellot helähtävät pakkasilmaan ja tykkylumipuut seuraavat jokavuotista näytelmää.

Pikkutonttu sitoo vihertävänpunaiseen lahjapakettiin sinisiä nauhoja ja kummeksuu: ”Niillekikö, jotka ovat olleet tuhmia?”. ”Jouluna kaikki ovat kilttejä”, valistaa puuhakas muori ja kantaa puuropadan pöydälle. Joulupukki saapuu viimeisenä ruokapöytään ja kertoo, että reki on täynnä, mutta takana ajettaviin pulkkiin mahtuu vielä lahjoja. Kaikki porot ovat lähtövalmiina.

Pakkashöyry tulvii joulupajan ovesta sisään, kun tontut juoksevat edestakaisin täyttämään pulkkia. Kuunsirppi ja tähtitaivas valaisevat aamuhämärän sineä. Aurinkoa ei näy, mutta nouseva aamurusko tunturin takaa raottaa kotitunturin kurvikkaanmuotoisen ääriviivan. Takana oleva tunturi on vielä hämärän peitossa.

Joulupukki katsoo aamun kirkkainta tähteä ja ohjaa ajokkinsa siihen suuntaan. Otavan tähtikuvio valaisee tietä reen nytkähtäessä liikkeelle, kirkkaat lumikiteet tanssahtelevat tähtinä puhtaalla hangella. Pienet aisakellot helähtävät pakkasilmaan ja tykkylumipuut seuraavat jokavuotista näytelmää. Päätonttu ohjastaa poroa täysine pulkkineen, mutta seuraava pulkka pysähtyy. Pikkutonttu juoksee viimeisen lahjapakettinsa kanssa ja huutaa: ”Oottakaa, että tämäkin lahja ehtii vielä aattoiltana perille!”.

Kirjoittaja on kittiläläislähtöinen oululainen.