Paikallisuutiset

Taidetta, käsitöitä ja yhteisöllisyyttä

Raili Vuorinen on Kiistalassa asuva 90-vuotias taiteilija, joka on tehnyt käsitöitä ja maalauksia vuosikymmenien ajan. Hänelle on tärkeää erityisesti sivukylien näkyvyys ja ihmisten kohtaaminen.

Kiistalaan 60 vuotta sitten muuttanut Raili Vuorinen toimi aikoinaan Kittilässä kaupassa konttoristina ja jälkeenpäin Säästöpankissa, joka oli siihen aikaan Kittilässä Nutturabaarin vieressä.

– Baarin nimi tuli omistajien nutturahiuksista, naurahtaa Vuorinen.

Muuttaessaan Kiistalaan hän toimi kyläkoululla talkkarina 30 vuotta. Aina kun tarvittiin jotain kättä pidempää paikalle kutsuttiin Vuorinen. Niin nurmikon leikkaus kun lampun vaihtokin olivat hänen työnkuvaansa kuuluvia hommia.

Käsityöt tulivat Vuoriselle rakkaiksi samoihin aikoihin ja siitä lähtien hän on virkannut sukkia, maalannut tauluja sekä tehnyt ryijyjä ja mattoja. Tällä hetkellä vuorisella on tekeillä ryijy.

Tämä vuosi menee tätä tehdessä, pikkuhiljaa, kun joka päivä tekee niin se sieltä lopulta syntyy. Raili Vuorinen.

Ryijyn valmistuttua Vuorinen suunnittelee tekevänsä maton, jonka kutominen on kevyempää hommaa kun ryijyn teko. Valmiita mattoja Raililta löytyy tosin jo kaapillinen.

Vuorisen viimeisin taulu on Taatsin seidasta tehty maisemamaalaus. Vuorinen kertoo tehneensä usean maalauksen samasta maisemasta. Tauluissa toistuu Railin intohimo luontoa kohtaan. Näitä ovat muuassa maisematyöt Kumputunturista ja järvimaisema Tornionlaaksosta.

Aina sitä on jotain projektia tulilla. Raili Vuorinen.

Raili Vuorinen esittelee Kiistalan koulun tiloja kertoen muun muassa kuinka sitä on kunnostettu vuosien aikana.

– Esimerkiksi katot ja ikkunat on uusittu kokonaan, jotta koulu pysyisi hyvässä kunnossa. Aikoinaan koululla oli opintoasuntola, jossa varsinkin Vuomalta ja Tepsasta oli porukkaa. Nykyään toisella siivellä on kaivoslaisia, joilla on helppo kulkea töihin sieltä, Vuorinen kertoo.

– Entisessä opettajanhuoneessa kyläläisille on avoimet ovet ja sinne voi tulla kahvistelemaan ja seurustelemaan. Sieltä löytyvät myös kirjat ja lautapelit kyläläisten iloksi.

Aikoinaan koulun luokissa oli erilaisia kursseja ja kangaspuutkin tuotiin opettajanhuoneeseen. Nykyisin kangaspuut sijaitsevat tilavissa luokkatiloissa, joihin harrastajilla on mahdollisuus päästä omien aikataulujensa mukaan. Vuorinen itse saattaa käyttää päivästä useampia tunteja niiden äärellä.

– Täällä kokoontuu Revontuli-Opiston järjestämä käsityöpaja, jossa tapaa tutut kasvot joka viikko keskiviikkoisin. Perjantaisin on vuorossa jumppa ja puutyö. On se sitten käsityöt tai maalauskurssi niin tämä on tärkeä kokoontumispaikka sivukyläläisille, Revontuli-Opiston kursseilla aktiivisesti vuosikymmeniä käynyt Vuorinen kertoo.

Tämä on sellainen henkireikä itselle, kun pääsee käsin tekemään ja seurustelemaan ihmisten kanssa. Raili Vuorinen

Vuorinen toivoisi Revontuli-Opiston kursseille lisää porukkaa, sillä hänestä on aina mukavaa kohdata uusia ihmisiä. Vuorinen pitää siitä, että kursseille osallistuva pienehkö porukka on hitsaantunut hyvin yhteen ja on valmis auttamaan toinen toistaan vaikka välillä vitsaillenkin.

– Kun Revontuli-Opisto järjestää kursseja, niin niihin kannattaa osallistua. Niissä on hyviä harrastusmahdollisuuksia. Käsityöpajan töitä on mahdollisuus säilyttää koululla. Jos ei aina ehdi kurssin pitopäivänä olevana keskiviikkona paikalle, niin töitään voi jatkaa muinakin päivinä, Vuorinen muistuttaa.

– Opiston opettajissa ei ole ikinä ollut moittimista — jos ei jotakin opi, niin ei opi muutenkaan.

Vuorinen kertoo aiempina vuosina paistaneen läheisellä laavulla muurikkalettuja kaikille ohikulkumatkalla olleille ja paikalle tulijoille, mutta tänä vuonna paistaminen jäi terveyssyistä väliin.

– Ennen ei tarvinnut soitella voiko tulla kylään, sitä vaan mentiin. Äiti oli kova virkkaamaan ja jos vieraita saapui, niin hän laittoi virkkaukset taskuunsa ja tarjosi lämpimäisiä jos emäntäväki oli sellaisia tehnyt, itseään värkkääjäksi ja tekijäksi kuvaileva Vuorinen muistelee.

Syksylle hän toivoo Kiistalaan järjestettäväksi vastaavaa avoimien ovien päivää kuin viime toukokuussakin oli. Päivän aikana halukkaat saivat tulla tutustumaan Revontuli-Opiston toimitiloihin ja ihastelella kursseilla tehtyjä käsitöitä, joita oli tehty isolla ikähaarukalla; 12 vuodesta 90 vuoteen. Näyttelyn pääorganisoijana silloin toimi Maritta Kautto-Korhonen.