Tapahtumajutut

Taide, juuret ja luonto yhdistyivät Kirjanselkämaassa – Kittilän erämaita halutaan suojella

– Tervetuloa juhlimaan elämää, juuria ja Kittilän erämaita, joita meidän tulee suojella ja kunnioittaa niin paljon, että mikään syy ei ole kyllin suuri päästää niitä rikkomaan ja saastuttamaan.

Näin sanoi Marja-Terttu Puolakanaho avaussanoissaan Kirjanselkämaassa lauantaina järjestetyssä kulttuuri- ja luontotapahtumassa.

Puolakanaho on yksi Meän Kaira -yhdistyksen aktiivisista jäsenistä. Hän on rakentanut miehensä Eero Puolakanahon kanssa pieneen kylään taidegallerian, jonka yhteydessä viikonlopun Meän juuret -tapahtuma järjestettiin.

Illan aiheina olivat paikallisten juuret, kulttuuriperintö ja taide. Tilaisuudessa oli iso kattaus paikallisia esiintyjiä, ja galleriassa oli esillä tilaisuuden henkeen sopivaa taidetta. Esimerkiksi taiteilija Anja Sirkan tänä vuonna valmistuneessa kollaasiteoksessa oli maalattuna yhdeksän Puljun erämaan Natura-alueen eliölajia vesipääskystä ristilimaskaan.

Gallerian eteistilassa näytille oli asetettu kuvia menneen sukupolven ihmisistä. Puolakanaho sivusikin puheessaan erämaakylien asukkaiden juuria.

– Kittilän laajat selkoset, karut mutta kauniit tunturit, suot ja jokivarret ovat antaneet monille sukupolville elannon, turvan ja tarkoituksen elää. Erämaakylät eivät syntyneet kartalle sattumalta. Ne syntyivät tarpeesta, toivosta ja rohkeudesta asettua luonnon keskelle, usein sinne missä tie ei vielä kulkenut.

– Juuret kasvoivat pikkupirttien savuista, poropolkujen askelista, äitien leivinuuneista ja isien kirveiden äänistä ja ennen kaikkea yhteisön voimasta. Juuret eivät ole vain menneisyyttä, ne ovat myös meidän nykyhetkeämme. Siinä, miten me puhumme, miten tervehdimme ja autamme toisiamme, Puolakanaho sanoi.

VIDEO: Kirjanselkämaassa nähtiin värikkäitä tansseja ja koskettavaa musiikkia:

Video: Miika Sirkiä

Paikallisilla asukkailla ja yhteisöillä tulee olla aito mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon ennen kuin mitään lopullisia päätöksiä kaivosten avaamisista tehdään. Timo Helaniva

Gallerian pöydälle oli asetettu nähtäville malminetsintäalueen karttoja. Puljun erämaan laidat ja erämaakylien vaikutuspiiri on malminetsintäyhtiöille kiinnostavaa aluetta. Meän Kaira -yhdistyksen sysäyksenä onkin toiminut niin sanottu Pulju-projekti, jonka malminetsintäalue on yhteensä noin 240 neliökilometrin kokoinen.

Lapinkylien parlamentin ja Meän Kairan hallituksen jäsen Timo Helaniva ulotti puheessaan historiaa satojen vuosien päähän. Hän kertoi, että lapinkylät ovat hallinnollisena yksikkönä vastanneet oman alueensa maankäytöstä ja oikeudenhoidosta ja että Kirjanselkämaakin on Kittilän lapinkylän historiallisella toiminta-alueella.

Lapinkylien yhteisten maiden hallinta on kuitenkin vuosien saatossa murtunut. Jäljellä ovat lähinnä jokaisenoikeudet ja kotikuntalaisen metsästysoikeus.

– On mielenkiintoista ajatella, että missä vaiheessa ja kenen suostumuksella tällainen maanomistajuusolosuhteiden muutos on tehty. Onko Lapissa Metsähallitus ainoa oikea todellinen maiden ja vesien oikeuksien haltija, Helaniva sanoi.

Helanivan mielestä olisi vähintäänkin kohtuullista, että alueen alkuperäistä väestöä ja jälkipolvia kuullaan herkällä korvalla, kun tehdään päätöksiä maankäyttöasioista.

– Kaivostoiminnan haitat jäävät aina paikallisyhteisöön, siihen lähelle – paikallisten ihmisten harmiksi ja kontolle. Paikallisilla asukkailla ja yhteisöillä tulee olla aito mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon, ennen kuin mitään lopullisia päätöksiä kaivosten avaamisista tehdään. Myös hyötyjen ja kompensaatioiden tulee olla lähellä paikallisyhteisöä, mikäli joku kaivos lopulta avataan, Helaniva sanoi.

On erittäin tärkeää, että täällä Ounasjokivarressa ja kylissä on herätty ja alettu vastustaa kaivosten tulemista. Vesa Puuronen

Kaivosasiassa pysyi myös Vesa Puuronen. Hän on kaivoskriittisen yhdistyksen, Rajat Lapin kaivoksille, puheenjohtaja. Hän kertoi puheessaan, että kaivosten vaikutukset jatkuvat pitkään sulkemisen jälkeen. Jos Puljun alueelle tulisi joskus kaivos, sen purkuputki sijoittuisi Ounasjokeen.

– Lähiympäristöön on suunnitteilla isoja kaivoshankkeita. Ounasjoki on suojeltu joki, jonka puolesta on taisteltu 80-luvulta lähtien. Joki saatiin suojeltua rakentamiselta, mutta nyt sitä uhkaa kaivoshankkeet ja niiden tuottamat saasteet, Puuronen sanoi.

Hän totesi, että kaivostoiminta heikentää perinteisten yhteisöjen elinvoimaa ja mahdollisuuksia harjoittaa perinteisiä, kestäviä elinkeinoja sekä matkailun mahdollisuuksia.

Rajat Lapin kaivoksille -yhdistys on tehnyt useita valituksia eri kaivoshankkeiden ympäristö- ja vesiluvista. Puurosen mukaan haitat ovat liian suuret.

– Kaivosten vaikuttamisaika ei suinkaan ole 30 tai 40 vuotta, vaan se on satoja tai tuhansia vuosia sen jälkeen kun kaivos on lakannut olemasta. Ei ole olemassa materiaaleja, joilla voisi tehdä riittävän kestäviä rakenteita.

Kaivosten jälkihoitotoimenpiteille asetetaan vakuuksia, mutta ne eivät Puurosen mukaan riitä kuin muutamaksi vuodeksi.

– Kaivokset ovat valtaisa ja vuosisatoja kestävä ympäristöuhka. On erittäin tärkeää, että täällä Ounasjokivarressa ja kylissä on herätty ja alettu vastustaa kaivosten tulemista, Puuronen totesi.

Me olemme täällä, jotta kylien ympärillä oleva luonto ei hiljenisi vaan eläisi ja kukoistaisi myös tuleville sukupolville. Marja-Terttu Puolakanaho

Illan esitysten lähestyttyä loppuaan järjestelyissä mukana ollut Tiina Puljujärvi kiitteli paikalle tullutta väkeä. Lauantaina puuskaisen pohjoistuulen myötä ennätyksellinen hellekesä oli enää kaukainen muisto.

– Te olette viimeiset sissit, joille soitan sitten kun pitää sitoa itsensä kettingillä puuhun. Ette luovuta, vaikka ilma on kuin lappilainen morsian: pahansisuinen, mutta mielenkiintoinen, Puljujärvi lausui.

Marja-Terttu Puolakanaho kiteytti illan sanoman yleisölle näin.

– Me olemme täällä, jotta kylien ympärillä oleva luonto ei hiljenisi vaan eläisi ja kukoistaisi myös tuleville sukupolville. Kiitos teille kaikille, jotka olette osa Lapin ihmisten tarinaa. Teille, joiden juuret on täällä, ja teille, jotka haluatte ne tänne istuttaa.

Meän Kaira järjesti tapahtuman yhteistyössä Galleria Korpimarjan ja Kirjanselkämaan kyläyhdistyksen kanssa. Seuraavaksi yhdistys on mukana luonnonsuojeluseminaarissa Särestöniemi-museossa Suomen luonnon päivänä 30. elokuuta. Tapahtuma on osa museon Reidar100-juhlavuoden ohjelmaa.

Muokattu 19.8. kello 10.40: Lisätty kuvatekstiin, että teoksessa on suojelun perusteena olevia lajeja.