Paikallisuutiset

Suurlähettiläs

Vuosi on lähenemässä loppuaan ja uusi vuosi alkaa. Olisiko nyt hetki aikaa pysähtyä ja miettiä hetken mitä kuluneena vuotena tapahtui? Ei. Nyt kirjoitetaan Ukrainasta.

Tosiaan, niin kuin jotkut saattavat vielä muistaa kävin tuossa reilu kuukausi sitten Ukrainassa. Matka oli avustusmatka sodan keskelle, mutta silti puolivitsillä otin itselleni sellaisen Enontekiön suurlähettilään roolin, joka vie Enontekiön sanomaa Ukrainaan. No sehän meni puihin heti.

Kiovassa on joka aamu minuutin kestävä hiljaisuus sodassa kaatuneille. Se alkaa kello 9.00 ja kestää 9.01 asti. Hiljaisuuden jälkeen samasta äänentoistojärjestelmästä mistä ilmahälytykset tulevat, soitetaan kansallishymni. Riippuen olinpaikasta, se kuuluu joko todella lujaa tai aavemaisena kaikuna kaukaisuudessa.

Ukrainassa on todella paljon apteekkeja. Yhden kaupungin pääkadun varrella oli laskujemme mukaan noin 30 apteekkia. Ja pääkatu ei ollut edes kovin pitkä. Toinen merkittävä huomio on se, että Ukrainassa ei ole valvontakameroita, heillä on babushkat. Babushkat tarkkailevat ympäristöään herkeämättä parvekkeilta ja keittiön ikkunoista. He ovat suoraan verrattavissa meidän kyläpoliiseihimme.

Itse aloitan tammikuussa varusmiespalveluksen ja uskon, että kokemuksellani Ukrainasta on suuri painoarvo sielläkin. Nimittäin jos sotatilanne tulee, tiedän mihin olen itseni ja mahdollisesti muutkin johdattamassa. Ja se paikka ei ole leikin paikka. Tiedän, että olen oppinut matkallani jotain kallisarvoista eritoten johtamisesta kriisitilanteessa. Ja johtamisesta ylipäätään. Tiedättekös muuten mitä eroa on johtajalla ja pomolla? Sitä sopisi pohdiskella silloin tällöin.

Matkan jälkeen olen katsonut maailmaa hyvin erilaisin silmin. Erityisesti Enontekiötä. Jos katsotaan ihan oikeasti maailmaa, ilman ylpeyttä, ilman ennakkoluuloja, ilman turhaa riitelyä, ilman junttiutta, meille menee tosi hyvin täällä. Se on asia, jota ei välttämättä moni käsitä, mutta ehdottomasti se pitäisi käsittää. Meillä on täällä sähköt, puhdas vesi, elintarvikkeita ja oikeastaan kaikkea. Meidän ei tarvitse olla välittömässä hengenvaarassa eikä katsoa viikatemiestä tai örkkiä silmästä silmään.

Erityisesti näin joulun alla olkaamme kiitollisia siitä mitä on ja nauttikaamme rauhallisista joulunpyhistä ja toivokaamme, että ensi vuosi olisi edes jollain tasolla suosiollinen. Ja pitäkäämme silmämme auki mitä kaikkea sitä tulee keksittyä tulevana vuonna. Tai mitä Jansku keksii ;D

Hyvää joulua ja kohtuullista Uutta Vuotta 2024! Дякую (Dyakuyu)!

Kirjoittaja on enontekiöläinen nuori, joka lukio-opiskelujen jälkeen on suuntaamassa maailmalle.