Kolumnit

Suomen paras oli taas ykkönen

Kun vuosia kertyy riittämiin, niin melkein kaikesta on aikaa useampi kymmenen vuotta. Näin on laita esimerkiksi Suomen EU-jäsenyydestä tehdyn kansanäänestyksen, Heikki Kahilan kuuluttamista tv:n uutislähetyksistä ja useaan kertaan kaikkien aikojen suomalaiseksi rock-albumiksi valitun Hurriganes yhtyeen Roadrunnerin ilmestymisestä.

Pohjanlahden tuolla puolen loppuvuodesta 1974 äänitetty ja saman vuoden joulumarkkinoille julkaistu LP paineli heti ilmestyessään kaikkien kotimaan listojen kärkeen useiksi viikoiksi ellei peräti kuukausiksi.

Roadrunner soi ilmestyessään radiossa, siitä kirjoitettiin lehdissä ja sen kantta ihasteltiin ja ihmeteltiin teinien hämärissä huoneissa yhdessä ja erikseen.

Tänä keväänä Roadrunnerista ilmestyi muutamalla ennenjulkaisemattomalla raidalla täydennetty juhlapainos, joka nousi jälleen Suomen musiikkituottajien virallisen listan ensimmäiselle sijalle. Saavutus tuntuu äkkiseltään uskomattomalta. Voiko 50 vuotta sitten ilmestynyt musiikki tosiaan kuulostaa nykynuorison(kin) korvissa niin hyvältä, että se kelpaa kansalle kuin ilmaiset ämpärit?

Kyseinen listasijoitus ei kuitenkaan kerro asian koko totuutta koska kyse on ainoastaan fyysisistä äänitteistä, joiden myynti ei ole missään suhteessa verrannollinen äänilevyjen kokonaismyyntiin ja kuuntelumääriin. Nykyisin, kun vinyylien, C-kasettien ja CD:iden lisäksi musiikkia kulutetaan pääosin suoratoistona ja siinä kisassa Roadrunnerille ei ole sijaa. Tästäkin huolimatta Remu Aaltosen, Cisse Häkkisen ja Albert Järvisen hengentuotteen nouseminen listaykköseksi on melkoinen saavutus ja kertoo, että ainakin jonkinlainen paikka levyllä on yhä (meidän ikääntyneiden) musiikin kuuntelijoiden sydämissä.

Roadrunner soi ilmestyessään radiossa, siitä kirjoitettiin lehdissä ja sen kantta ihasteltiin ja ihmeteltiin teinien hämärissä huoneissa yhdessä ja erikseen.

Roadrunnerin kansi kuvastaa hienosti sen sisältämää musiikkia. Risto Vuorimiehen suunnittelemassa ja kuvaamassa kannessa rokki-trio istuu pimeässä illassa vakavailmeisenä 1950-luvun Cadillackin takapenkillä. Sinisävytteisessä kuvassa on aistittavissa sopivissa määrin sekä rock’n rolliin usein yhdistettyä vaaran tuntua että nostalgiaa.

Hyvät tarinat elävät -olivat ne sitten totta tai eivät.

Levy oli ilmestyessään jotain aivan uutta suomalaisessa musiikkimaailmassa. Tukholmalaisessa Marcus Music-studiossa sikäläisen äänittäjän loihtimat soundit kuulostivat kansainvälisiltä, ja vanhaan rock’n rolliin hurahtanut nuoriso sai mitä halusi, sillä levyn kappalevalikoima oli paketti uuteen kuosiin pistettyjä rock-klassikoita sekä samalla kaavalla tehtyjä omia kappaleita.

Roadrunnerin ja ehkäpä myös Hurriganesin tunnetuin kappale oli klassikkoalbumin päätösraita Get On. Erään Remu Aaltosen kertoman tarinan mukaan kappale syntyi täysin inspiraation tuloksena ja pakollisena lisänä, kun levylle ei ollut musiikkia riittämiin. Totuus kuitenkin on, että yhtye soitti Get Onin raakaversiota jo edelliskesänä, mutta se siitä. Hyvät tarinat elävät -olivat ne sitten totta tai eivät.

Koska erään brittitutkimuksen mukaan musiikin kuuntelu vähentää stressiä, voi parantaa muistia ja jopa lisää tautien vastustuskykyä, niin taidanpa kaivaa esille 50 vuotta vanhan Roadrunner vinyylini ja kuulostella napsujen ja rahinoiden seasta Suomen parasta musiikkialbumia. Kuunteluhetken terveysvaikutukset jätän kyllä mieluusti muiden arvioitavaksi.