Ihmiset

Sorsa ei pelkää tarttua poroa tai moottorikelkkaa sarvista — ”Suoraan syvään päähän”

Jussi Sorsa viihtyy Enontekiöllä ja aikoo kevään kuluessa vähitellen levittää reviiriään pitkin kuntaa ja sen tapahtumia.

Aitaa tarkastamaan on lähdettävä heti, kun on saanut moottorikelkalle kuljettajan pätevyyden, se on selvä.

Aika pitkälle Jussi Sorsa, Enontekiön lentoaseman johtaja, pääsi ennen kuin jäi kelkalla kiinni. Sille päivälle tulikin sitten lapiohommia tunti tai puolitoista, tiukassa oli.

– Se opettaa, nauraa Sorsa.

Tänään lennonjohtotornissa on rauhallista, lentoja ei tule.

Suoraan syvään päähän, kuvailee Sorsa työnsä alkua marraskuun lopulla, kun charterit alkoivat joulunaikana saapua yksi kerrallaan, mutta useampikin lento päivässä.

Tammikuun puolivälissä, vaikka kiihkein lentokausi on ohi, hän toteaa kaiken olevan mielenkiintoista eikä se todellakaan pitkäksi käy, päinvastoin. Nyt hän voi jo sanoa, että päivääkään ei ole katunut. Monipuoliset työtehtävät ovat pitäneet siitä huolen.

– Varmaan en ihan kaikkea vielä tiedäkään, mitä tuleman pitää, paljon on opeteltavaa, Sorsa sanoo.

Itä-Suomessa syntyneenä ja kasvaneena 53-vuotias Jussi Sorsa sanoo edelleen viettävänsä siellä lomansa ja vapaa-aikaansa. Pääkaupunkiseudulle hän kuitenkin ajautui jo armeijan jälkeen 30 vuodeksi opiskelemaan ja töihin.

– Opiskelujen aikana ajoin muun muassa osa-aikaisena HKL:n isoa sinistä bussia, naurahtaa Sorsa.

Liikenne häntä on kiinnostanut nuoruusvuosista saakka, ja ajokortin saatuaan vakiolenkki iltaisin oli Joensuun lentoaseman kautta, ilmailu kiinnosti jo silloin.

Sorsa on valmistunut silloisesta Teknillisestä korkeakoulusta, joka nykyisin käyttää nimeä Aalto-yliopisto, ja busseista hän siirtyi jo koulun loppuvaiheessa koulutustaan vastaaviin töihin rakennuttamisalalle.

Ilmailulaitoksesta, nykyisestä Finaviasta, tuli työnantaja, kun uranvaihto tuli ajankohtaiseksi. Kymmenkunta vuotta Sorsa viihtyi Finavialla, ja hän kertoo kahteenkin otteeseen käyneensä 2010-luvulla myös Enontekiön lentoasemalla tekemässä sisäisiä tarkastuksia.

Finavian jälkeen oli vuorossa työ ilmailuviranomaisena toimivan Traficomin palkkalistoilla ylitarkastajana, ja sitä kesti noin 12 vuotta. Kun mahdollisuus siirtyä töihin Enontekiölle tuli, Sorsa ajatteli, ettei sitä passaa hukata.

Elämä on sillä tavalla vähän joka puolella.

Varsinainen Lapin tuntija Sorsa ei tunnusta olevansa, mutta jos hän aikoinaan eksyi Enontekiölle työn merkeissä, niin alueesta hän kertoo maantieteellisesti olleensa kiinnostunut aiemminkin, ja tietää kyllä pitkät kilometrit Helsingin, Itä-Suomen ja Enontekiön välillä.

Hettaan hän on muuttanut yksin, mutta edeltäjänsä tavoin maailma on ilmeisesti avoimempi ilmailualan ihmisille. Etelä-Suomessa asustelee Sorsan 15-vuotias tytär Stella, jonka äidin kanssa hänellä on lapsen yhteishuoltajuus. Koulu ja aktiivinen jalkapalloura ovat kuitenkin vielä pitäneet tytön etelässä, vaikka kutsu Lappiin on monesti jo esitetty.

Sorsan naisystävä Anna puolestaan on unkarilainen ja asuukin Unkarissa. Hän on jo ehtinyt Enontekiöllä käymään.

– Elämä on sillä tavalla vähän joka puolella.

Ja silti lähellä: naisystävänsä kanssa hän tämän vierailun aikana kävi Peltovuomassa Ounasporossa katselemassa poroja. Paikalle tuli poromies Pekka Keskitalo, joka kysyi, että lähtisivätkö he avuksi, kun pitää poroja siirtää aitauksesta toiseen. Keskitalo heitti suopungilla poron kiinni, laittoi Sorsan avustuksella poron pakettiin ja lavalle, ja yhdessä he kuljettivat poron toisaalle.

– Se oli mahtava elämys. En nyt aivan poromieheksi itseäni tunne, mutta naisystäväni oli vaikuttunut. Sankari, hän meinasi, nauraa Sorsa.

En ole tullut käymään, vaan olen tullut pidemmäksi aikaa.

Joulukuun leudoimpina päivinä Sorsa on ehtinyt myös hiihtämään. Luonto ja ulkoilmaelämä ovat hänelle tärkeitä, ja niistä puitteista hän on Enontekiöllä kiitollinen. Asunnolta pääsee lähes suoraan ladulle.

Elämä lentoasemalla on Sorsan mukaan hyvinkin sosiaalista, ja paikallisiin hän on ehtinyt tutustua. Reviiriä hän aikoo laajentaa pikkuhiljaa, Karesuvanto on nähty, ja jopa Ylläksen puolella on ollut aikaa piipahtaa.

Muutenkin Sorsa kertoo olevansa tyytyväinen siihen, mitä paikkakunnalla on, juuri enempään ei ole tarvetta. Hän kertoo katsovansa tulevaisuuteen Enontekiöllä niin ammatillisesti kuin vapaa-ajallakin.

– En ole tullut käymään, vaan olen tullut pidemmäksi aikaa.

Kykyä ja kapasiteettia meillä on ottaa tänne väkeä.

Marko Halla jätti hienon perinnön. Hyvin hoidetun lentoaseman lisäksi Sorsa uskoo saaneensa osan Hallan hurjan laajasta verkostosta. Myös lentoasemalla leijaileva erittäin hyvä henki lienee suureksi osaksi edeltäjänsä ansiota, hän arvelee.

Lentoaseman kausi oli Jussi Sorsan mukaan hyvä, eikä se vieläkään ole loppunut. Lennoissa kasvua on lähivuodet ollut noin 20 prosenttia vuotta kohden, ja Sorsan mukaan siinä vauhdissa pyritään jatkossakin pysymään.

– Kyllä se nyt siltä näyttää, kiinnostusta aluetta kohtaan on. Kykyä ja kapasiteettia meillä on ottaa tänne väkeä, Sorsa sanoo.

Tammikuun matkamessuilla lennoista ja etenkin reittilennoista kyseltiin Sorsan mukaan useasti ja vastaus oli selkeä: tällä hetkellä ei ole, mutta tulevaisuudessa voi olla.

Tällä kaudella lentoasemalla on jäljellä vielä 38 operaatiota eli 19 charterkonetta käy Hetassa kääntymässä. Sesonki päättyy 9. maaliskuuta.

Matkustajaliikenteen jatkamiseksi tehdään Sorsan mukaan jatkuvasti työtä. Reittilentojen suhteen suuri kysymys on kuitenkin raha ja kustannukset. Jos oletetaan, että talvikaudella tulisi Hettaan yksi reittilento viikossa, niin olosuhteet kentällä olisi joka kerta tehtävä sellaisiksi, että se olisi turvallista.

– Lisääntyvälle liikenteelle olemme ilman muuta myötämielisiä, mutta toiset operaatiot ovat tehokkaampia ja edullisempia kuin toiset. Voisin kuvitella, että reittilennoille olisi kysyntää, ja myös paikalliset niistä hyötyisivät.

Olemme sijoittuneet tärkeästi, ja ilman muuta meillä on huoltovarmuusaspekti mukana ajatuksissa.

Niinä aikoina, kun lentoja ei ole, henkilökuntaa koulutetaan ja pätevyyksiä pidetään yllä. Myös lentoasemaa pidetään kunnossa ja muutenkin ylläpidetään. Ilmailuala on vahvasti säänneltyä, ja Enontekiön lentoasemallakin on viranomaisvaatimuksia liikenteen vilkkaudesta huolimatta.

Viime syksyn asvaltointitöiden jälkeen lentoasemalla on Sorsan mukaan yhä monenlaisia käytännön kehitysajatuksia. Esimerkiksi kiitotien valot tarvitsevat jossakin vaiheessa uudistusta, rakennuskanta toimii matkustajavirrallisesti, mutta energiatehokkuutta voitaisiin parantaa.

– Nyt ollaankin laittamassa ajatuksia paperille ja miettimässä yhtiöiden hallituksissa, mikä se järkevä, hallittu suunta sitten olisi.

Enontekiön lentoasema tekee myös koulutusyhteistyötä muun muassa Ammattiopisto Lappian, Oulun yliopiston, Lapin AMK:n, Lapin yliopiston ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulun kanssa. Sähköisen lentämisen hankkeille Sorsa kertoo lentoaseman olevan myötämielinen, samoin droonilennoille, joista on puhuttu.

Oman tärkeän kulman asioihin tuo tietenkin kentän sijainti.

– Olemme sijoittuneet tärkeästi, ja ilman muuta meillä on huoltovarmuusaspekti mukana ajatuksissa.

Viime kevään suuri Nato-harjoitus näkyi myös lentoasemalla, ja Sorsan mukaan muitakin sotilaallisia harjoituksia on tulossa. Yhteyksiä pidetään toimijoihin yllä tuomalla lentoasemaa esille, ettei merkitys pääse unohtumaan.

Sorsan mukaan on aivan hyvä, että lentoasemasta ja sen toiminnasta käydään avoimesti keskustelua. Asia-argumentit on aina hyvä käydä läpi, ja moneen asiaan löytyy selitys.

– Elämä harvoin on mustavalkoista.

Lisätty juttuun 19.3.2025 Uusi kasvo -kategoria.