Muualta Lapista

Sodankylän palkitut maatalousyrittäjät aloittivat tilanpidon samaan aikaan kuin moni tila lopetti

Maaseutugaalassa palkittujen kukasjärveläisten Kirsti ja Arto Kannialan lypsykarjasta suurin osa on pohjoissuomenkarjaa eli lapinlehmiä.

Maatalousyrittäjiä ei oikein voi yllättää: kukasjärveläiset Kirsti ja Arto Kanniala saivat jo hyvissä ajoin tiedon, että heidän kannattaisi olla paikalla Torniossa järjestetyssä Lapin Maaseutugaalassa. Irtiotto lypsylehmien luota vaatii valmistautumisaikaa.

Lomittaja järjestyi ja Kannialat pääsivät nauttimaan Grand Hotel Mustaparran gaalaloistosta. Juhlava, pukukoodillinen tilaisuus järjestettiin neljättä kertaa.

– Piti jättää haalarit naulakkoon, Kannialat nauravat.

Gaalassa Sodankylän kunta palkitsi Kirsti ja Arto Kannialan rohkeudesta ja sinnikkyydestä kulkea omaa polkuaan ja harjoittaa yritystoimintaa omien arvojensa pohjalta. Heidän kuvataan osoittaneen vahvaa omistautumista ja tehneen pitkäjänteistä työtä maaseutuelinkeinon hyväksi aikana, jolloin maatalouden haasteet ovat suuret.

Kannialat muuttivat Sodankylään 2000-luvun alussa Yli-Iistä, josta Arto on kotoisin. Kirsti on syntynyt Pudasjärvellä. Sompiossa julkaistu lehti-ilmoitus tuotti tulosta ja he löysivät Kukasjärveltä tilan, jossa pitää nautakarjaa ja harjoittaa porotaloutta.

– Tämähän on paikka kaukana kaikesta mutta se ei ole ongelma meille. Jokainen täällä kylällä touhuaa omia juttujaan. Kylä on hiljentynyt 22 vuoden aikana paljon. Savuja ei ole enää monta, Kirsti Kanniala kuvailee.

Tilalla on perinteisen kokoinen, lähes 30 eläimen lypsykarja. Eläimistä suurin osa on uhanalaista pohjoissuomenkarjaa eli lapinlehmiä. Se on ainoastaan Suomessa elävä alkuperäisrotu, joka on ollut suuressa vaarassa kadota kokonaan.

Palkitsemisperusteissa kerrotaan, että alkuperäisrotujen maitotuotokset jäävät pienemmiksi kuin huippuun jalostettujen valtarotujen, mutta tämä ei ole estänyt Kannialoja omistautumasta työlleen.

– Hyvä että maitoa vielä haetaan. Vielä 2000-luvulla maito meni meijeriin Rovaniemelle. Nyt se viedään pääosin Ouluun, mutta myös Haapavedelle ja joskus jopa Lapinlahdelle asti, he kertovat.

Kannialat kuvailevat elämäntapaansa: samat hommat odottavat tekijäänsä joka päivä vaihdellen vuodenajan mukaan. Syksyllä työnjako muuttuu poronhoitotöiden vuoksi. Arto viettää aikaansa enemmän maastossa ja navettatöiden päävastuu on Kirstillä.

Porotalous on toinen tilan päätuotantosuunnista. Porot menevät myyntiin pääosin Syväjärven paliskunnan kautta. Poronlihan lisäksi tilalta myydään suoraan kuluttajille muun muassa ternimaitoa ja leipäjuustoa. Kirsti Kanniala kuvailee, että tuotevalikoimaa määrittää helppous.

– Ternimaito on helppo, siitä ihmiset tietävät kysyä ja hakea sitä.

Kirstillä on myös pieni kanala, jota hän kutsuu harrastuksekseen. Kesällä kanojen määrä tuplaantui kun kanat rupesivat hautomaan.

Joulukuussa 2022 kävimme tilalla katsomassa lehtemme kaimalehmää. Valitettavasti Sompio-lehmää ei enää ole: se joutui lähtemään paremmille laitumille, koska sen utarerakenne ei kestänyt. Tällainen on tilan luontaista arkea: kun omasta karjasta kasvaa hiehoja, samalla eläimiä laitetaan huonommasta päästä pois. Jalostamisella pyritään jatkamaan eläinten hyviä ominaisuuksia ja tekemään kestävämpää sukulinjaa.

Kannialat kertovat, että tuotannossa tulee nyt tulosta: hiehojen tuotanto-, käytös- ja rakennetaso on noussut.

Huolenaiheitakin on vuosien varrelle mahtunut. Esimerkiksi muutama vuosi sitten seminologin eli keinosiementäjän työ oli loppua napapiirin pohjoispuolella.

– Se olisi tarkoittanut että meidän olisi pitänyt itse kouluttautua alalle ja hankkia siihen välineet, kun taas ammatti-ihmiset olisivat jääneet työttömiksi. Maanviljelijöiden olisi pitänyt oppia parissa viikossa sama mitä seminologit parissa vuodessa.

Nyt toiminnalle on taattu jatkoa valtion rahoituksella vuoteen 2028 asti.

Tulevaisuudesta heidän on vaikeaa sanoa.

– Maailmanmenosta ei tiedä mihin se kallistuu. En tiedä kuka tuottaa mutta syödä pitää joka päivä, mielellään kotimaista, Arto Kanniala sanoo.

Heidän mukaansa ala kaipaisi piristysruisketta tai kannustinta, että uusia nuoria tarttuisi toimeen. Sellaista oli gaalassa väläyttänyt Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila. Kannialat kertovat Marttilan sanoneen että Ruotsissa ruuantuotannosta eli omavaraisuudesta on jo pula, ja kannustimia ollaan ottamassa käyttöön.

– Tuntuu, että Pohjois-Suomesta ollaan tekemässä lomailupaikkaa, jossa kehitetään kaikkea mikä liittyy matkailuun, Kirsti Kanniala pohtii.

Kannialat huomauttavat että mikäli maatalous ajetaan alas, se ei vaikuta ainoastaan viljelijäpariin. Maatila työllistää myös sen ulkopuolella muun muassa maatalousneuvontajärjestöjä, jakelijoita ja palveluita.

Lapin maaseutugaalassa Pohjois-Suomen lomituspalvelujen palkinnon saivat Johanna ja Ari Vaarala Kelujärveltä. Heidän tilansa on lomittajille mieluisa työkohde, jossa yrittäjät arvostavat lomittajien työtä.