Muualta Lapista

Sodankylän elokuvajuhlat: Topi Borg ei ymmärrä elokuvien dubbausta ja on katsonut viisi elokuvaa päivässä

– Sä oot Topi.

Näin neljä prätkällä liikkunutta teiniä tervehti Topi Borgia tiistaina. Hän oli juuri saapunut Sodankylään ja ihaili laiturilla luontoa Kitisen jokivarressa. Ylen Kirjolla-sarjasta tunnetuksi tullut televisiotähti repi muistikirjastaan sivuja, jotta nuoret saivat toivomansa nimikirjoitukset.

– He olivat hyvin kiitollisia ja hymyilivät paljon, hän muistelee.

Topi Borg on Sodankylän elokuvajuhlilla kolmatta kertaa. Ensimmäisen kerran hän houkutteli Ylen tuotantoryhmän hommaamaan hänet festivaaleille.

Juuri julkaistussaNormaaliusrodeo-elämäkerrassaan hän kirjoittaa, että Sodankylässä hän ymmärsi kuuluisuutensa mittakaavan. Niin moni oli kertonut saapuneensa elokuvajuhlille ensimmäistä kertaa nähtyään hänet sarjassa. Hänen Kirjolla-sarjan Sodankylä-klipeissä oli ilmeisesti sitä jotakin. Esimerkiksi laulaja Diandra Flores on kertonut, että hänen lempikohtauksensa sarjasta on se, jossa Topi etsii Sodankylästä epätoivoisesti pizzaa.

Pizzapaikka A’la Riesto löytyi sittemmin, ja siellä hän aikoo vierailla tälläkin kerralla, sillä siellä oli kerrassaan ihmeellistä savuporopizzaa. Hän saattaa myös kokeilla grillipaikan poropurilaista, josta on kuullut kehuja.

Ruoka ei silti todellakaan ole se asia, mitä hän on tullut kokemaan. Elokuvahulluna hän aikoo katsoa festareilla mahdollisimman monta elokuvaa. Hänen ennätyksensä on Rakkautta&Anarkiaa -festivaalilta Helsingissä vuonna 2020, jolloin hän katsoi 11 päivän aikana 45 elokuvaa.

– Minulla oli viisi elokuvaa samana päivänä, kolme päivää putkeen, mikä oli hyvin raskasta jopa minulle, hän muistelee.

Topi Borg kertoo rakastavansa kyllä tätäkin paikkaa, mutta käyvänsä silti mieluummin Rakkautta&Anarkiaa -festivaalilla, sillä hän rakastaa enemmän uusia elokuvia.

– No rakastan myös vanhoja elokuvia hyvin paljon, eikä tämän paikan useita muita kokemuksia voi päihittää, hän sanoo viitaten säestettyihin mykkäelokuviin ja karaokenäytöksiin.

Hän on kuullut ystävältään Jussilta millaista oli katsoa Baz Luhrmannin Moulin Rouge.

– Ihmiset humaltuivat elokuvasta ja bissestä: lauloivat, huusivat elokuvien hahmoille kuinka pitäisi tehdä. – Se oli varmaan keskiverto amerikkalainen elokuvanäytös.

Viime vuonna Borg valitsi Sodankylän sijaan animaatioelokuvafestivaalin Ranskan Annecyssa.

– Kadun sydämeni pohjasta etten pystynyt näkemään Alfonso Cuarónin Ihmisen poikia (2006) 35-millisenä. Se on yksi lempielokuviani koskaan.

Aamukeskustelujen sijaan hän käyttää aikansa elokuvien katseluun – keskusteluthan tulevat nettiin. Cuarónin aamukeskustelun hän olisi kyllä käynyt katsomassa paikan päällä.

Tämänkertaisilta festareilta hän odottaa Robert Altmanin McCabe & Mrs Miller (1971) -elokuvaa.

– Altman on yksi mestareista ja toiminut inspiraationa ryhmäkohtauksien ja äänen käyttämisessä lukemattomille hänen jälkeensä.

Borgia kiinnostaa myös kanadalaisen Matthew Rankinin Universal Language (2024). Ja jos hän jaksaa pysyä hereillä perjantaina, hän yrittää katsoa japanilaisen Kiuyoshi Kurosawan Cloudin (2024) kello kolmen näytöksessä.

– Mutta minä pidän nukkumisesta joten saatan missata sen ehkä.

Topi Borgin selviytymisstrategia elokuvafestivaaleilla on syödä ruokaa kävellessä näytöksiin. Helsingissä hänellä on ollut mukanaan riisinkeitin ruuanlaittoa varten, sillä ”jos kuluttaa koko ajan ravintoloihin, hetkessä kuihtuu varannot”.

Toinen hyvä vaihtoehto ovat hänen mukaansa pahvilaatikoissa olevat suolapavut, leipä, viinirypäleet ja banaanit eli kaikenlainen edullinen, helposti kannettava, pureskeltava ja energiaa antava. Hänellä kulkee mukana myös puolentoista litran vesipullo.

– Minulle ruoka on festivaalin aikana pelkkää energiaa, eli keskityn maun sijaan pelkästään energian saamiseen.

Rakkaus elokuviin syttyi jo pienenä.

– Katsoi lapsena Disneyn vhs-kasetteja uudestaan ja uudestaan toistaen nauhurin lailla vuoropuhelua ja ääniefektejä. Ensimmäinen elokuvateatterissa katsomani elokuva oli Peppi etelämerellä (1999). En muista siitä mitään.

Vanhempien seuraava valinta oli osuvampi: Monsterit Oy (2001). Hän kuvailee kokemuksen olleen tajunnanräjäyttävä. Siitä lähtien hän katsoi jokaisen Disney-Pixarin ja Dreamworksin elokuvan. Harry Pottereiden ja teinielokuvien kautta hän siirtyi katsomaan Hollywood-tuotantoja, kunnes näki televisiosta parhaan vieraskielisen Oscar-palkinnon voittaneen japanilaisen Lähtöjä-elokuvan (2008).

– Tämä elokuva oli hiljainen. Pystyin tuntemaan hahmojen tunteet: onnellisen hiljaisuuden, surullisen hiljaisuuden, masentavan hiljaisuuden, kiusallisen hiljaisuuden. Tämä oli käännekohta minulle: elokuvat voivat olla älykkäitä, kärsivällisiä, ne voivat luottaa katsojaan että hän voi itse ottaa omat oppinsa ja lopputuloksensa elokuvista ilman että elokuvan täytyy itse selittää jotain. Borg katsoo kaikkea elävää kuvaa valtavirrasta ja juustomaisesta machoilusta taide-elokuviin. Rakkaimpia lienevät kuitenkin maailmanelokuvat, joiden hän kertoo vaikuttaneen mieleen asti erityisesti vuonna 2014, jolloin valmistui turkkilaisen Nuri Bilge Ceylanin Winter Sleep (2014), venäläisen Andrey Zvyagintsevin Leviathan (2014) ruotsalaisen Göran Olssonin Concerning Violence (2014) irlantilainen animaatio Song of the Sea, mauritanialainen Abderrahmane Sissakon Timbuktu, kanadalaisen Xavier Dolanin Mommy ja ruotsalaisen Roy Anderssonin Kyyhkynen istui oksalla olevaista pohtien.

– Elokuvia on kaikkialla ja kun katsoo niitä tarpeeksi, huomaa, että lopputuloksellisesti maailmanlaajuisessa näkökulmassa ihmiset ovat samanaikaisesti täysin samanlaisia ja täysin erilaisia. On uskonnollisia ja yhteiskunnallisia arvoja ja historiallisten tapahtumien luomia sukupolvitraumoja. Perusasiat ovat aina samat: täytyy nukkua, täytyy juoda, täytyy syödä, täytyy käydä kakalla, täytyy käydä pissalla, täytyy rakastaa, täytyy runkata teinipoikana, täytyy naisena jotenkin selvitä miesten ällöttävässä maailmassa.

Borg ei ymmärrä elokuvien dubbausta. Annecyssa hänellä oli sisarensa Sointu Borgin kanssa neljä tuntia ylimääräistä aikaa, ja he tutkivat elokuvateatterin tarjontaa: neljä ranskaksi dubattua ja vain yksi englanniksi subattu elokuva. Hänellä on ominaisuus, joka auttaa tekstin omaksumisessa.

– Minulla on lukihäiriön vastakohta. Pystyn lukemaan nopeimmat tekstitykset koskaan salamannopeasti.

Aamukeskustelussa tekijävieraalta kysytään aina sama kysymys: Minkä elokuvan ottaisit autiolle saarelle? Borg empii kahden elokuvan, Hayao Miyazakin Henkien kätkemän (2001) ja senegalilaisen Ousmane Sembènen Moolaadé – Suojeluksen (2004) välillä. Hän päätyy jälkimmäiseen.

– Sen teemat ovat ajattomat ja koska loppu saa sydämeni tanssimaan voimakkaammin kuin mikään muu.

Sodankylä on tähän mennessä hellinut häntä. Borg laittoi jo alkuvuodesta viestiä Facebookiin Sodankylän MSFF – Majoitusta etsitään -ryhmään. Viesti sai kahdessa päivässä yli 150 peukkua ja tykkäystä sekä tarjouksia. Kun yhteyttä otti myös Hotelli Sodankylä ja pyysi vieraaksi, hän kertoo alkaneensa itkeä.

Kymmenen luetuimman ja kuunnelluimman elämäkertakirjan kärjessä olevassa Normaaliusrodeo-kirjassa hän muistelee eksyneensä juoksulenkillä Sodankylässä. Tällä kerralla hänen suunnitelmissaan on juosta, mutta ei eksyä. Hän aikoo myös tutkia kirjamyymälän sellaisten Peter von Bagh -kirjojen varalta, joita hänellä ei vielä ole.

– Haluaisin erityisesti hänen elämäkertansa ja toisen osan Elämäni elokuvista, jossa hän kuvaa modernimpia elokuvia. Sodankylä ikuisesti on kirjaimellisesti elokuvahistorian kiteytymä. On ihmeellistä, mitä he ovat saaneet talteen (elokuvajuhlien aamu)keskusteluissa vuosikymmenien aikana.