Paikallisuutiset

Seurakunnan viikon kirje: Tuhkakeskiviikko, tuhkan ja säkin päivä

Vanhassa testamentissa on kuvauksia siitä, miten ihmiset katumuksen tai suremisen merkiksi repivät vaatteensa, pukeutuivat säkkikankaaseen ja heittivät tuhkaa päälleen. Tuhkan päälle pöllyyttely saisi semmoista sotkua aikaan, että nykyaikana saattaisivat EU:n ympäristödirektiivitarkastajat puuttua näkyvästi aktiiviseen katumuselämään. Säkkiin pukeutuminen saattaisi muutenkin aiheuttaa naapureiden tai ohi ajavien ylianalysoivaa huolehtumista.

Jeesus puuttui jo aikanaan liian näkyvään katuvaisuuteen kriittisesti: ”Kun paastoatte, älkää olko synkän näköisiä niin kuin tekopyhät. He muuttavat muotonsa surkeaksi, jotta kaikki varmasti huomaisivat heidän paastoavan. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä paastoat, voitele hiuksesi ja pese kasvosi. Silloin sinun paastoasi eivät näe ihmiset, vaan Isäsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.”

Tuhkakeskiviikkona tunnustetaan ihmiskunnan syyllisyys Kristuksen kärsimykseen. Kadutaan ja pyydetään anteeksi syntejä luottaen Kristuksen sovituskuolemaan. Paaston aikana pyydetään voimaa antaa toinen toisillemme anteeksi, sekä hallitsemaan inhimillisiä mielitekoja.

Apostoli Paavali kirjoittaa, ettei minkään saa antaa hallita itseään (1. Kor. 6:12). Tämä on oivallinen paastoon sopiva kehotus. Paaston aika­na tulisi kysyä, voinko olla ilman jotakin tikkitokkia tai viihdevisailuja ja kisailuja? Tässä addiktioiden maailmassa on tarpeen kysellä, että mistä käsin pitäisi lähteä vähentämään eli paastoamaan kehoa ja mieltä pakottavista hauskuuksista, jotka vaivihkaa hallitsevat elämää.

Pätkäpaasto on nykytrendi ja kertoo nykyajan hektisyydestä; paastotakaan ei ehdi kuin pikku pätkissä. Kieltäytyminen ja pidättäytyminen aineellisista tai aineettomista riippuvuuksista on ihmiselle hyväksi, vaikka vähän kerrallaan. Hengellisen hyvinvoinnin lisääjänä paastoaminen on tarpeellista. Paasto johtaa hiljentymään, rukoukseen ja Jumalan sanan ääressä viipymiseen. Jumalan lähellä olemiseen tarvitaan aikaa. Arjen kiireen keskellä on hyväksi pysähtyä ja kysyä, mitä Jumala haluaa sanoa. Miten ja mihin hän tahtoo johdattaa? Onko elämäni suunta Jumalan tahdon mukainen? Onko yksittäinen ratkaisuni Jumalan tahdon mukainen?

Jumala,

me kuljemme omin päin syvälle varjoon ja tihentyvään pimeyteen.

Auta meitä pysymään hiljaa

ja näkemään itsemme rehellisesti,

ilman puolusteluja.

Sinä tunnet heikkoutemme,

vajavaisuutemme ja pinnallisuutemme.

Olemme kuin tuhka tuulessa.

Pidä meistä kiinni.

Opeta meitä luopumaan tyhjistä sanoista

ja hylkäämään se, mikä on vain kaunista ulkokuorta.

Auta meitä elämään valvoen katseesi alla.

Anna anteeksi kaikki se paha, mistä kannamme syyllisyyttä.

Vie meidät sovintoon myös itsemme ja toistemme kanssa.

Kuule meitä Jeesuksen Kristuksen tähden.

Kirjoittaja on Enontekiön seurakunnan diakoni.