Kolumnit

Seurakunnan viikon kirje: Musiikin merkitys

Musiikki on minulle todella tärkeää ja olen siitä puhunut ennenkin. Myös Raamatussa puhutaan laulamisesta ja soittamisesta. Monessa psalmissa on alussa ohje, miten se tulee säestää. Esimerkiksi psalmissa 12 sanotaan alussa: ”säestetään kahdeksankielisillä soittimilla”.

Raamatussa kehotetaan laulamaan ja ei vain vanhoja lauluja, vaan myös luomaan uusia lauluja.

”Laulakaa Herralle uusi laulu! Laula Herralle, maa, laulakaa Herralle, maan asukkaat!” (Ps. 96:1)

Musiikki on jotakin, joka koskettaa meitä syvältä tavalla, jota sanat eivät aina tavoita. Se voi nostaa mielen iloon tai antaa lohdun surussa. Sävelten kautta ihminen saa yhteyden johonkin itseään suurempaan: elämän rytmiin, Luojan kauneuteen, toivoon, joka ei katoa.

Daavid soitti harppua ja lauloi psalmeja. Enkelit lauloivat ylistystä Betlehemin yössä. Musiikki ei ole vain taidetta, se on rukousta, joka hengittää. Kun laulamme yhdessä tai kuuntelemme hiljaa, Jumala voi puhua meille sävelten kautta.

Musiikki myös yhdistää. Yhteislaulussa emme ole yksin, äänemme liittyvät toisten ääniin, ja syntyy jotakin suurempaa kuin yksittäinen ääni. Näin on seurakunnassakin: jokaisella on oma sävelensä, mutta yhdessä muodostamme Jumalan orkesterin.

Joskus elämässä sanat loppuvat. Silloin voi vain kuunnella. Ehkä hiljaisuudessa soi vielä sävel, joka muistuttaa: Et ole yksin. Minä olen kanssasi.

Rukous

Jumala, kiitos musiikin lahjasta. Kiitos sävelistä, jotka lohduttavat, ilahduttavat ja yhdistävät meitä. Anna, että sydämemme laulaisi Sinulle silloinkin, kun emme jaksa ääneen. Aamen.

Kirjoittaja on Enontekiön seurakunnan nuorisotyönohjaaja