Kolumnit

Seurakunnan viikon kirje: Itketkö sinäkin?

Monella on nykyään vaikea seurata, mitä maailmalla tapahtuu. On paljon nuoria ja vanhempiakin, jotka ovat valinneet, että eivät enää katso tai kuuntele uutisia lainkaan. Ne ahdistavat ja masentavat. Kärsimystä löytyy läheltä ja kaukaa.

Luukkaan evankeliumissa Jeesus saapuu Jerusalemiin. Kun Jeesus näkee kaupungin, hän puhkeaa itkuun ja sanoo: ”Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on!” On helppo ajatella, että maailmasta löytyy monta kaupunkia ja kylää, jotka nähdessään Jeesus itkisi. Olisivatko uutiset erilaisia, jos muistaisimme turvata Jumalaan?

Raamatussa ei kuvata paljoakaan Jeesuksen tunteita. Hän oli kuitenkin myös ihminen, joka iloitsi ja nauroi, suri ja itki, ihminen, joka kaipasi yhteyttä toiseen ihmiseen ja yhteyttä Isä Jumalaan. Jeesus itki, kun näki, että ihmiset olivat unohtaneet perimmäisen turvansa, Jumalan. Itkuun liittyy suru yhteyden menettämisestä ja halu palata siihen. Jumala on aina valmis ojentamaan kätensä meille. Hän ei koskaan lakkaa odottamasta tai etsimästä meitä, oman elämämme tuhlaajapokia ja -tyttöjä:

Kuulin radiosta hiljattain Jouko Mäki-Lohiluoman kirjoittaman laulun Itketkö sinäkin Jumala. Sen sanat koskettivat ja herättivät kaipaamaan Jumalan turvalliseen syliin:

Vanhan pääs, painatko silloin

Ja polttaako niin sydänalaa

Kun maantielle katselet illoin

Mutta tuhlaajapoika ei palaa

Itketkö sinäkin, Jumala?

Kun näät, ettei rakkaasi piittaa

Tältäkö tuntuu, kun ojennat kätesi

Ja ihminen kintaalla viittaa.

Jumala ojentaa meille kätensä joka päivä. Usein se tapahtuu lähimmäisen rakkauden kautta. Kun ymmärrämme, missä todellinen turvamme on, voimme yhdessä rakentaa maailmasta ja sen kylistä ja kaupungeista paremman paikan; paikan, jossa kerrotaan ilosanomia.

Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman, joka julistaa pelastusta, Jes. 52:7

Kirjoittaja on Enontekiön kirkkoherran viransijainen 14. syyskuuta saakka.