Kolumnit

Seurakunnan viikon kirje: Hyvää kevättä sinulle!

Kevät täällä pohjoisessa tulee aina yllättäen. Ensin on pakkasia, lumituiskuja ja yhtäkkiä kuuluu talitiaisen laulu ja räystäiltä alkaa vesi tippumaan.

Niin tulee myös kesä. Juuri kun ajattelen, että tämä lumi ei sula ikinä, tulee lämmintä ja viikossa jo vihertää. Ja vaikka se takatalvi ja malttamattomuus välillä valtaakin mielen ja kevään tulon, niin silti haaveissa on ehtinyt kevättä ja kesää elää jo pitkään.

Se alkaa oikeastaan jo siinä vaiheessa, kun lunta kolatessa pysähdyn katselemaan lumikumpareita ja miettimään, mitä niiden alla olevasta kukkapenkistä keväällä nouseekaan, tai kun ensimmäiset siemenpussit ilmestyvät kauppoihin ja niiden taimista alkaa jo haaveilemaan. Tai siinä vaiheessa kun valon nopea lisääntyminen yllättää.

Kevät ja kesä kulkevat mukana oikeastaan koko vuoden. Lunta kolatessakin on mietittävä jo kevättä ja sitä, mihin lumet kasaa, etteivät tee lammikoita vääriin paikkoihin sitten sulaessaan.

Kellarista haetut oman maan potut tuovat hyvän mielen menneestä kesästä ja samalla kellarireissulla myös talvehtivat pelakuut saavat ajatukset siirtymään jo valon aikaan.

Ja ne sipulikasvit ja perennapenkit täytyy sitten heti lumien sulettua ottaa erityistarkkailuun melkein suurennuslasin alle, että joko sieltä jotain nousee. Ja loppujen lopuksi vaikkei nousisikaan, niin iloa ne on tuottaneet jo koko talvenkin, ja mielessä kukkineet kauemmin kuin yksikään narsissi kukkisi.

Niin se kevät ja kesä meidät löytää sekä ulkona että meidän mielessämme. Lintujen laululla ja vihreän lisääntymisellä. Ilman talvea emme niitä ehkä huomaisikaan.

Toivotankin sinulle hyvää ja siunattua kevättä tämän Elina Salmisen runokatkelman myötä.

Niin leviää kevät

Joka päivä lisääntyy valo,

uudet linnut laulavat oksien mutkissa,

ja harmaa antaa vihreälle vuoron.

Anne Grip, Kolarin seurakunnan lastenohjaaja