Kolumnit

Seurakunnan viikon kirje: Fifty-fifty vai sata-nolla?

Vietimme juuri helluntaita, viisikymmentä päivää pääsiäisen jälkeen. Luku 50 herättää ajatuksen puolikkaasta. Mahdollisuudet ovat fifty-fifty, asiat menevät niin tai näin. Tänä vuonna helluntaihin ajoittui myös kaatuneitten muistopäivä. Sankarivainajien kohdalla tilanne ei ollut puolittainen, se maksoi heille kaiken, he antoivat henkensä. Sataprosenttisesti.

Helluntain evankeliumista luimme, kuinka ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa.” Myös Jeesukselle maailmaan tuleminen ja maailman rakastaminen maksoi kaiken. Hän antoi henkensä, sinun ja minun, koko maailman puolesta. Jeesus rakastaa meitä täysin sata-nolla. Hän antaa kaikkensa, ei odota meidän yltävän puolikkaaseen tai muuhunkaan mitattavaan arvoon. Sen sijaan lupauksensa mukaisesti Jeesus lähettää meille Puolustajan, Lohduttajan ja Rinnallakulkijan, Pyhän Hengen. Saamme hänet kokonaan, ei puolittain, vaan sataprosenttisesti.

Helluntaina Jumala toi kaikki kansat yhteen. Babylonin tornista alkanut hajaannus peruttiin, kun jokainen kuuli omalla äidinkielellään Jumalan rakkaudesta ja armosta. Silti edelleen kansat nousevat toisiaan vastaan. Kipeästi olemme sen kokeneet viime vuosina jälleen Euroopassakin. Saamme virren sanoin pyytää “Sun kätes Herra voimakkaan, suo olla turva Suomen maan.” Saamme myös liittyä Isä meidän -rukoukseen: “tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi.”

Jumalan valtakunta on rakkauden ja oikeudenmukaisuuden valtakunta. Hänen tahtonsa maailmaa kohtaan on hyvä. Ei vain toisinaan, tai fifty-fifty, vaan absoluuttisesti ja aina. Tuohon saamme turvata, tuntuipa oma olemisemme miltä tahansa, tai olipa meille kerrottu omasta arvostamme mitä tahansa. Jumalan silmissä me olemme sataprosenttisesti rakastettuja, tänään, tulevina päivinä ja kerran iankaikkisesti. Tämän maailman tarina ei lopulta mene niin tai näin, vaan oikein päin. “Jumala on rakkaus”, apostoli Johannes kirjoittaa meille. Jumalaan ja hänen rakkauteensa saamme turvata sekä oman että globaalin elämän haasteiden, ilojen ja surujen keskellä. Sataprosenttisesti.

Panu Pitkänen

Kirjoittaja on Enontekiön seurakunnan vs. kirkkoherra