Kolumnit

Seurakunnan viikon kirje: Bach ja kumppanit johdattavat pysähtymään pääsiäisen sanoman äärelle

Hetan musiikkipäivät saattelee meidät pian pääsiäisen teemoihin. Musiikkipäivillä kuullaan muun muassa Johann Sebastian Bachin vahvatunnelmainen motetti Jesu, meine Freude sekä monille tuttu loppukuoro Ruht wohl säveltäjämestarin Johannes-passiosta.

Josef Rheinbergerin Stabat Mater kertoo tekstillään Jeesuksen äidin tuskasta ristin juurella romantiikan ajan musiikin tehokeinoin. Myös uudet ja yllättävätkin teosvalinnat voivat saada mielen suurten ajatusten äärelle. Kaipuun, surun, pelastuksen ja kauneuden teemat ovat yleismaailmallisia ja voivat musiikissakin saada mitä monenlaisia muotoja. Nämä voivat kuulijasta riippuen yhdistyä niin omaan elämään, maailman nykytapahtumiin kuin kärsimyshistoriankin hetkiin. Näille kaikille on tilansa ja voivatpa ne myös yhdistyä yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi. Parasta onkin antaa ajan hidastua ja itsensä pysähtyä kysymysten äärelle ja musiikin vietäväksi ja löytää sitä kautta joko uusia tai vanhojakin tuntemuksia tässä tärkeässä hetkessä.

Bachin musiikki on tietysti pääsiäisajan suosikkimateriaalia. Säveltäjän täydellisesti hallitsema barokkimusiikin tyyli jo sinällään vie kuulijan vanhaan aikaan ja ikiaikaisten sanomien äärelle. Bach oli varsinainen kontrapunktin eli ”polyfonisen äänenkuljetusopin” mestari: monimutkaisetkin sävellykset noudattavat sääntöjä, joiden mukaan musiikin ”kuuluu” edetä. Kuulijalle tämä luo vaikutelman virheettömästä musiikista, joka on miltei tippunut suoraan taivaasta.

Teksti onkin motetissa erityisen painokasta ja kuvaa hetkeä, jolloin kaikki toivo on enää Jeesuksessa, joka voittaa kuolemankin.

Hyvä esimerkki tästä on Bachin kuudesta säilyneestä motetista eli kuoroteoksesta pisin ja monipolvisin, ehkä jopa vaikuttavinkin Jesu, meine Freude. Mukaan teokseen mahtuu niin neli- ja viisiäänisiä virsisovituksia, kuorofantasiaa, fugettoja kuin kolmiäänisiä triojakin. Kehyksen motetille tuo vanha, Johann Crügerin säveltämä virsi Johann Franckin sanoihin, joka on Suomessakin ollut virsikirjassa mukana jo vuonna 1685 (nykyisin virsi 303, Jeesus, puolees käännyn). Virsiosien väliin Bach on sijoittanut Roomalaiskirjeen tekstiin säveltämiään välikaneetteja. Teksti onkin motetissa erityisen painokasta ja kuvaa hetkeä, jolloin kaikki toivo on enää Jeesuksessa, joka voittaa kuolemankin.

Bachin passiot liitetään vielä selkeämmin pääsiäiseen jo tekstinsäkin puolesta ja niitä esitetään valtavissa määrin vuosittain ympäri maailmaa. Passioissa kauniit koraalit, evankelistan teatraalisestikin kertoma tarina, riipaisevat aariat ja rytmiset ja täyteläiset kuoro-osat vaihtelevat ja luovat ainutlaatuisen kokonaiselämyksen. Käytännössä passiot ovat oopperoita, jotka on mahdutettu kirkkomusiikkiformaattiin ja yleensä ilman näytelmällistä elementtiä. Musiikkipäivien perjantai päättyy Johannes-passion lohdulliseen loppukuoroon Ruht wohl – lepää rauhassa!

Hiljaisuuden, tuskan, valon, autuuden sävyjä voi löytää myös monista muista teoksista, vaikka niitä ei perinteisesti pääsiäiseen liitettäisikään. Niinpä esimerkiksi renessanssimestari Carlo Gesualdon riistävät soinnut voivat saada oman levottomuuden heräämään, latvialaisen nykysäveltäjän Pē teris Vasksin eteeriset sävelmatot puolestaan tuomaan mieleen äärettömän ja kaiken voittavan valon kajastuksia, Mozartin ja Beethovenin klassikkoteokset luomaan sydämeen turvallisuuden tunnetta tai ukrainalaisen Valentin Silvestrovin teosten muistuttamaan kehoa kaiken katoavaisuudesta. Musiikin hieno ominaisuus on se, että sen sanoma ei ole koskaan yksiselitteinen – toiselle teos voi edustaa ihan päinvastaista kuin toiselle, sen herättämät tunteet voivat olla hyviä, pahoja tai mitä tahansa siltä väliltä, ja se voi viedä meidät avaruuksien äärestä syvälle sisimpään. Kukin voi etsiä oman tapansa musiikista nauttimiseen. Tai olla etsimättä, musiikki kyllä löytää tiensä.

Hetan pääsiäisessä meillä on mitä parhaimmat mahdollisuudet päästä näiden kokemusten äärelle. Kirkkomme täyttyy hienosta musiikista, joille omat aistinsa voi avata. Kauneutta on jokaisessa hetkessä, kun sitä malttaa pysähtyä katsomaan.

Kirjoittaja on rovaniemeläinen kulttuurituotannon ammattilainen ja musiikkikriitikko, joka on tulossa Hettaan esiintymään Seitakuoron riveissä.