Paikallisuutiset

Seurakunnan viikon kirje Aarne Kultimalta: Jumala meidän kanssamme

Matt.1:13, Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja tälle on annettava nimi Immanuel, mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme.

Jumala kanssani. Monelle lukijalle tämä sanontani on kertausta, mutta kerron kuitenkin sanonnan alkuperän tähän kirjoitukseni alkuun. Usein eri tilaisuuksissa, luottamustehtävien yhteydessä ja muulloinkin, kun olen pitänyt lyhyen valmistelemattoman puheenvuoron, sanoin mielessäni Jumala kanssani. Sanontani pohjautuu raamatun edellä mainitsemaani tekstiin. Mielessäni on tuolloin lyhyt siunaus- ja rukouspyyntö Jumalalle. Ajattelen, etten olisi yksin vain omin sanoin puhumassa. Moni ystävä on kehottanut minua rohkeasti sanottavani sanomaan, Herra antaa kyllä siihen sanat.

Hyvät lukijat, Jumala meidän kanssamme.

Lämmitti valtavasti mieltäni, kun vs. kirkkoherran Essi pyysi minulta kirjoitusta Enontekiön Sanomien viikon kirjeeksi. Myöhemmin soittikin ja sovittiin, että kirjoitan. Kirjoitukseni on myöhäinen puheenvuoroni, seurakuntalaisen puheenvuoro, joka jäi pitämättä meillä seurakunnassa tammikuussa olleen kirkkoherran virkaan asettamisjuhlan yhteydessä. Tuolloin sunnuntaina toteutui Enontekiön seurakunnassa kaksikin erillistä hienoa tapahtumaa. Saimme oman kirkkoherran ja piispa Jukka Keskitalo vieraili ensi kertaa virassa olonsa aikana Enontekiöllä. Piispan vierailua oli varmaankin suunniteltu jo aiemminkin toteutuvaksi, mutta ilmeisesti erilaisia esteitä on ollut, muun muassa korona-aika. Tulevina aikoina odotellaan mahdollista piispan uutta vierailua. Raittijärven jumalanpalvelus lienee hänellä vielä kokematta.

Talvisena pakkassunnuntaina Enontekiön kirkossa kirkkoherran virkaan asetettiin kirkkoherra Teemu Aalto. Toistakymmentä vuotta oli kulunut seurakunnassa ilman omaa pappia, Leena-puheenjohtaja kertoi asiasta tarkemmin tilaisuuden avauspuheenvuorossaan seurakuntakodilla järjestetyssä juhlassa. Olemme iloinneet kirkkoherrasta, pappisperheestä, varsinkin siitä, että pappilassa on nuori isäntäperhe sekä perheessä on virkeä pikkupoika Sisu. Essi ja Teemu olivat kovasti perheenä pohtineet Enontekiölle muuttoa. Muutto heille oli silloin tuntunut isolta hypyltä tuntemattomaan. He ovat luottaneet valinnassaan Jumalan tahtoon, ”tapahtukoon Hänen tahtonsa”, kuten Teemu messusaarnassaan kertoi.

Piispa virkaanasettamissanoissaan painotti, että seurakunnassa vallitsisi hyvä yhteistyön henki. Hän kutsui meitä seurakuntalaisia ottamaan uuden kirkkoherran ja hänen perheensä lämpimästi vastaan ja osallistumaan seurakuntatyöhön. Näin olen huomannutkin tapahtuneen ja uskon, että seurakuntalaiset iloitsevat asiasta kanssani. Essi kirjoittaa kauniisti 7. elokuuta ilmestyneessä Enontekiön Sanomissa, kuinka heillä oli hiipinyt koti-ikävä sydämeen kahden kuukauden etelän lomailun jälkeen. Hän muisteli sitä, kuinka oikealta tuntuikaan päätös muuttaa tänne pohjoiseen rauhan tyyssijaan. Lämpimästi tervetuloa Enontekiölle, mukana ollaan ja osallistutaan, jokainen kuitenkin omien voimiensa mukaan.

Minun ja varmasti monen muunkin mieltä ilahdutti kirkossa suuresti, kuinka uusi kirkkoherra oli kutsunut nuoria, varsinkin nuoria miehiä, osallistumaan erilaisiin tehtäviin kirkkotapahtumassa. He tulivat komeasti ja vaikuttavasti ristisaattueessa kirkkoon ristiä kantaen, keräsivät kolehdin, kuinka olikaan hienoa. Myöhemmin nuoret ovat kesällä osallistuneet seurakunnan rippileirille isoisina. No, tämähän on jotain aivan erityistä osallistumista seurakuntatyöhön. Kirkkoherra Teemu tiedetään liikuntaa, lähinnä pallolajeja harrastavaksi nuoreksi mieheksi. Tämä meitä myös miellyttää kovasti. Sählyporukassa on vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Parviaisen Keijo oli talvella käynyt sählyssä, kertoi, että vauhti oli hänelle vähän liian kovaa. Itse tulin siihen tulokseen, että minulle osallistuminen kyseiseen harrastukseen on jo mahdotonta, mutta hengessä ollaan täysillä mukana.

Olimme maanantaina 12. elokuuta Sinikka-puolisoni kanssa viime kesäiseen tapaan kirkko-oppaina. Oppaina edustamme sydänyhdistystä. Osallistumista on edeltänyt parin tunnin mittainen yhteinen opaskurssi kirkossa edellisellä viikolla. Opaskurssilla oli osallistujia tosi hienosti, viitisentoista, sydän- ja eläkeläisyhdistyksistä. Yhdistykset huolehtivat kirkko-opastehtävästä tiekirkon aukioloaikana kolmen viikon ajan. Tehtävä on todella mieluisa. Vuorossa on aina kaksi henkilöä. Kutsummekin nyt yhdessä lisää oppaita. Samalla on mahdollista tutustua kauniiseen kirkkoomme yksityiskohtaisemmin. Kirkossa vierailleet ovat olleet aivan lumoutuneita kirkkomme hienoon alttaritauluun. Jos olet kiinnostunut opastehtävästä, toivottavasti olet, ota yhteyttä em. yhdistyksiin. Otin kirjoitusvälineet kirkkoon mukaan, sillä ajattelin kirjoittaa siellä tämän tekstin. En ehtinyt kirjoittamaan, vierailijoita oli niin mukvasti, pääsin kylläkin innostavaan tunnelmaan. Tähän tunnelmaan kiitollisena lopettelen tällä kertaa.

Toivotan Jumalan siunausta Teemu-kirkkoherralle ja perheelle, Essille ja Sisulle.

Jumalan siunausta kaikille.

Aarne Kultima

Kirjoittaja on seurakuntalainen.