Kulttuuri

”Sen teoksen äärellä olen itkenyt onnellisia kyyneleitä” – Emilia Syväjärvi yhdistää yrittäjyyden ja taiteen tekemisen

Syväjärvi maalaa Lapin luontoa, sen eläimiä ja ilmiöitä. Hänen töihinsä voi tutustua Tunturi-Lapin luontokeskuksen näyttelyssä.

Kovin kaukaa Emilia Syväjärvi ei Karesuvantoon ole asettunut, mutta kierros maailmalla on kyllä jo tehtynä.

Kun Kangosjärvestä kotoisin oleva Syväjärvi, tyttönimeltään Friman, valmistui Muonion lukiosta, hän lähti Oulun seudulle Muhokselle ja sai sieltä eläintenhoitajan paperit. Armeijan jälkeen suuntana oli Oulun yliopisto, jossa hän opiskeli vuoden verran saamelaista kulttuuria. Viikonloput kuluivat siihen, että hän reissasi kotiseudulle pohjoisemmaksi ja Lapin luontoon.

– Siinä vaiheessa me Villen kans löysimä toisemme, Syväjärvi kertoo.

Oulusta pariskunta muutti kuudeksi vuodeksi Kilpisjärvelle. Lopulta oma koti nousi Karesuvantoon, Villen kotikylään, kuten jo alun perin ajatuksena oli ollut. Nyt perheessä on kolme lasta, Elli-Maren, 7, Ellen-Anni 4, ja Iisak-Antti 2, – tosin kaikki ovat syntyneet syksyllä, joten kohta numerot pyörähtävät yhdellä ylöspäin.

Jos maalausaika loppuu siihen, niin sitte se loppuu.

Kouluaikoinakin kuvaamataito oli 33-vuotiaan Syväjärven mieliaineita.

– Kyllä se oli se minun juttu. Äiti on kiitettävästi minua aina käyttäny kaikilla kursseilla, jaksanu Kangosjärveltä Muonioon kuljettaa.

Ensimmäinen maalaustyö vuodelta 2016 löytyykin hänen lapsuuskotinsa seinältä, ja siinäkin mustavalkoisessa teoksessa on poro.

Käsitöitä Syväjärvi kertoo tehneensä paljon, etenkin sisnatyöt ovat mieleisiä ja sisna materiaalina tuntuu mukavalta.

Vuoden 2023 keväällä hän heittäytyi kokonaan maalaustaiteen pauloihin.

Esikoisen syntymän aikoihin hän oli ajatellut, että maalaaminen olisi hankalaa lasta hoitaessa. Reippaat pari vuotta sitten toden teolla aloitellessaan hän aluksi koittikin maalata työhuoneessa yläkerrassa. Se oli kuitenkin mahdotonta, sillä äidille oli sen verran useasti asiaa, että hän meni melkein ylikuntoon!

Nyt hän tekee töitä isossa tupakeittiössä, ja siinä kaikki sujuu hyvin. Maalaustyöt on helppo hetkeksi keskeyttää ja jatkaa sitten, kun on aikaa. Jo muutaman minuutin maalaushetkestäkin Syväjärvi kertoo saavansa paljon.

– Jo siitä tullee tosi hyvä olo. Jos maalausaika loppuu siihen, niin sitte se loppuu.

Yrittäjyys on aina ollu vähän semmonen pelottava sana.

Syväjärvi päätti perustaa oman yrityksen heti saman vuoden syksyllä.

– Yrittäjyys on aina ollu vähän semmonen pelottava sana. Kaikki ovat puhuneet aina, että mihin se y-tunnus tulee vaikuttamaan, Syväjärvi kertoo.

Hän päätti kuitenkin uskaltaa ja perusti yrityksen omalla toiminimellä OP Kevytyrittäjä -palvelun kautta.

Yrityksensä kautta hän alkoi saada tilaustöitä, ja verkkosivustolla hänellä on myynnissä maalausten lisäksi printtitöitä alkuperäismaalauksista. Saatavana on muun muassa julisteita, taidekortteja, leikkuulautoja ja sisustustyynyliinoja.

Syväjärvi käy tuotteidensa kanssa myös erilaisilla markkinoilla ja myyjäisissä.

– Ihanasti paikallisetkin on jo hoksanneet tuotteet, yksityiset on tilanneet tauluja ja yritykset esimerkiksi kortteja myyntiin.

Pittää rikkoa niitä rajoja siitä, mitä sie silmillä näet.

Taiteen tekeminen ja yrittäjyys kulkevat Syväjärven mielestä kutakuinkin kätevästi käsikkäin. Helppoa on, että hän pystyy maalaamaan kotona ja tavallaan aikataulusta riippumatta. Yrittäjälläkin on vapaus, mutta vastapainona paljon pitää työtä tehdä ja koko ajan.

Yrittäjyys ja eurot eivät taiteen syntymistä kuitenkaan liikoja ohjaa.

– Onneksi aika vähän. Liian paljon ei kannata lähteä seuraamaan neuvoja, että näitä sinun kannattaa tehhä, nämä menevät kaupaksi.

Toiveet hän silti kertoo kuulevansa ja toteuttavansakin niitä. Esimerkiksi viime talvena hän teki porosta ja revontulesta sekä koiravaljakosta ja revontulesta teoksia, ja myyviksi ne lopulta osoittautuivatkin.

– Ne olivat selvästi suosittuja varsinkin kansainvälisten matkailijoiden mielestä.

Syväjärvi sanoo kuitenkin pääasiassa tekevänsä sitä, mitä itse haluaa, maalaavansa niitä tauluja, jotka sisältä purkaantuvat.

Syväjärvi kertoo, että hän käyttää töissään hyvin vähän vihreää tai sinistä väriä, kumpaakin väriä on ehkä yksi tuubi, ja ne sekoittuvat muihin sävyihin. Punaisen ja ruskean eri sävyjä puolestaan on todella paljon.

Pittää rikkoa niitä rajoja siitä, mitä sie silmillä näet.

Lapissa luonto on lähellä koko ajan, ja Syväjärven mielestä olisi vaikeaa olla maalaamatta sitä.

Tauluissa on tunnetta, sitä, minkälaisena taiteilija itse hetken tai vuodenajan kokee ja näkee.

– Pittää rikkoa niitä rajoja siitä, mitä sie silmillä näet.

Samalla hän antaa katsojalle mahdollisuuden aistia taulu omalla, itselle merkityksellisellä tavalla, sillä joka ikinen näkee Syväjärven mielestä tauluissa jotakin oman kokemuksen kautta.

Hänen tärkein teoksensa ei ole myynnissä, vaan se on ripustettu Lapin keskussairaalan äitiyspoliklinikan synnyttäneiden osaston seinään.

– Äitiys on mulle niin tärkeä asia, ja kun sain sinne teoksen seinälle, jonka edessä vastasyntynyt vauva kuvataan, on sekin hyvin tärkeä juttu mulle.

Syväjärvien kuopus on teoksen syntyvaiheessa ollut alta vuoden ikäinen.

– Sen teoksen äärellä olen itkenyt onnellisia kyyneleitä.

– Eveliinan (Tyrväinen) kanssa on ollu ihan huippua pitää yhteisiä näyttelyitä, kiittelee Syväjärvi.

Heidän taulunsa ovat sopineet näyttelypaikoilla hyvin yhteen, joista useat ovat olleet erikoisesti ulkotiloissa ja luonnon keskellä. Naisilla on olemassa myös yhteisteos, jossa erilaiset tyylit kohtaavat hienosti.

Syväjärvellä itsellään teoksia on ollut viime kesänä esillä Yllästunturin luontokeskus Kellokkaassa, Äkäslompolon Seita-hotellilla sekä Suomen Taiteilijat ry:n yhteisnäyttelyissä Helsingin Kaapelitehtaalla ja Rovaniemen pääkirjastolla.

Sillä on luonnetta, ja niin kaunis kruunuki, jota se kantaa.

Syväjärven nyt esillä olevassa Tunturi-Lapin luontokeskuksen näyttelyssä on tarjolla 24 teoksen verran väriloistoa ja Lapin luontoa.

Usein hän maalaa porovaadinta ja tämän vasaa, ja näyttelyn merkittävimmässä teoksesta ne myös löytyvät. Samasta kaksikosta näyttelyssä on myös toinen maalaus.

Porot ovat Saara Ketolan, ja nähtyään poroista valokuvat, Syväjärvi pyysi heti lupaa maalata niiden pohjalta taulut. Ketola kertoi hänelle myös tarinan porosta.

– Tämä on vaami, joka vassoo heillä aina ekana, ja näyttää, että se on niin ylpeä siitä äitiydestä, sillä on luonnetta, ja niin kaunis kruunuki, jota se kantaa.

Syväjärvi kertoo toivovansa, että teokset herättäisivät ajatuksia kaikissa katselijoissaan ja saisivat edes hetkeksi pysähtymään eteensä.

– Silloin maalaus peilaa katselijan omia kokemuksia.

Tunturituulten kertomaa – Emilia Syväjärven taidenäyttely on esillä Tunturi-Lapin luontokeskuksessa 25. syyskuuta saakka.