Ihmiset

”Se on jääny ikiajoiksi mielhen” – Vuoden yrittäjä valittiin Enontekiöllä ensimmäistä kertaa porotalouden alalta

Nils-Johan Labba ryhtyi yrittäjäksi heti peruskoulun jälkeen ja on siitä lähtien läpi 1990-luvun alun vaikeiden vuosien kehittänyt yritystään.

– Olen ensimmäinen poromies, joka on yrittäjäpalkinnon saanu, toteaa karesuvantolainen Nils-Johan Labba, joka on valittu Enontekiön Vuoden 2025 yrittäjäksi.

Yrittäjäpalkinto on jaettu Enontekiöllä vuodesta 1984 lähtien.

Pelkästään poromiehen töistä hän ei silti usko palkintoa saaneensa, mutta on kuitenkin iloinen, että saa olla ensimmäinen porotalouden edustaja tuossa pitkässä yrittäjälistassa.

– Sekin on hyvä, että saa näin hieman tunnettavuutta lisää, miehän en sen kummemmin itteä mainosta.

Labban tie yrittäjäksi alkoi täysipäiväiseksi poronhoitajaksi siirtymisestä heti peruskoulun jälkeen.

– Siitä on tietenki sata vuotta aikaa, hän nauraa, mutta tarkentaa vuodet noin neljäänkymmeneen.

– Voi mahoton!

Pitkäaikainen toimiminen yrittäjänä ja yritystoiminnan laajentaminen onkin yksi yrittäjäyhdistyksen perusteluista hänen valinnalleen.

Kovala ilmala ko pittää raskaan rehukuorman kans lähteä ja näkyvyys on nolla, niin silloin pittää miettiä, että miten tässä hengissä taas reisun selviää.

Porometsällä kuluvat lumen aikana lähes kaikki päivät. Keväät ovat mieliaikaa, ja niistä löytyy ehkä se yrittäjän päivän iloisin hetkikin.

– Ko aurinko paistaa, niin tunturissahan on mukava.

Samoilla jalansijoilla tai kelkanjäljillä saattaa sitten talven aikana olla karummatkin oltavat:

– Kovala ilmala ko pittää raskaan rehukuorman kans lähteä ja näkyvyys on nolla, niin silloin pittää miettiä, että miten tässä hengissä taas reisun selviää.

Lisäruokinnan avulla porojen hoito onnistuu nykyään näilläkin selkosilla.

– Taloudellisesti se on kalliimpaa, mutta sillä turvaa sen, ettei tule sitä katastrofia, että poromäärät putoaisivat.

Labban aloittaessa poronhoitotöitä poroja riitti, mutta muistaa hän senkin ajan, kun 1990-luvun alussa poromäärät romahtivat totaalisesti, ja kaikki oli aloitettava lähes alusta.

– Kyllä siitä romahuksesta oli pitkä matka lähteä etenemhän.

Elpyminen alkoi oikeastaan vasta lisäruokinnan käyttöön oton jälkeen. Viimeiset 25 vuotta suunta on kuitenkin ollut ylöspäin, hän lisää.

Tällä hetkellä Labba panostaa vuonna 2019 perustamallaan Tosilapin poro oy:llä paikallisen poronlihan hyödyntämiseen ja jatkojalostukseen.

– Siihen minulla nousi kiinnostus jo Hetassa järjestetyn elintarvikeprojektin aikana joskus 2005 vuoden tienoilla. Se anto kimmokkeen, hän kertoo.

Projektin aikana osallistujat jalostivat koe-erän poronlihaa, mutta silloin tuntui hankalalta saada myytyä pientäkään määrää.

– Muut olivat siinä matkassa jonku aikaa, mutta sitteppä mie jäin yksin, ja niin on menny nyt toista kymmentä vuotta.

Mie en näe sitä ketjua ollenkaan.

Labballa ei ole toimitiloja itsellään, joten työ ei ole sitonut häntä yhteen paikkaan.

Viime vuonna teurasmäärä oli 3000 poroa, ja vaikka omia porojakin on, eivät ne riitä.

– Niillä ei ole niin isoa roolia kokonaiskuvassa.

Labba ostaa porot, jotka teurasauto hakee erotusaidoilta ja kuljettaa Rovaniemen teurastamoon nyljettäväksi, leikattavaksi, pakattavaksi ja varastoitavaksi.

– Mie en näe sitä ketjua ollenkaan.

Labban tehtävä on markkinoida tuotetta, saada se myytyä ja lähetettyä rahtiautoilla asiakkaille.

Langat ovat omissa käsissä, mutta esimerkiksi alkuaikojen lihojen leikkaaminen on jäänyt pois.

– Kerran leikkaamossa meni 23 tuntia, se on jäänyt ikiajoiksi mielhen, Labba muistelee nyt jo naureskellen.

Se vaatii rahhaa paljon, eikä sitä heti saa kotiutettua, siihen mennee yli vuosi.

Vaikka poromiehen työ yrittämistä onkin, myyminen on toisenlaista yrittämistä, ja Labban mukaan se onnistuu parhaiten käymällä tai soittamalla. Asiakkaansa hän on itse etsinyt.

– Kyllä mie muistan ensimäisiä kertoja ko tuota poronlihhaa aloin tyrkyttämhän ja puhelinluetteloa sellaamhan, että kuka vois ostaa. Silloin jännitti, hän myöntää.

Nyt hänellä on jo vakituinen asiakaskunta, mutta laakereilla ei silti auta jäädä lepäämään. Vuosittain yrittäjän on koitettava asiakasmääräänsä tietenkin kasvattaa.

Kun poronlihan tuottajahinta viime vuonna laski, Labba kertoo miettineensä, että nyt olisi hyvä hetki hankkia raaka-ainetta hieman enemmän ja vähän huokeammalla hinnalla.

– Ihan hyvin se sitten meni kaupaksi.

Parasta tämän puolen yrittämisessä hänen mukaansa onkin juuri onnistuminen asioissa, ja tulee uusia asiakkaita ja yritys kasvaa. Se antaa motivaatiota eteenpäin ja haastettakin.

Hänellä asiakkaina ovat suurimmaksi osaksi ravintolat ja kaupat, joihin saa kerrallaan suurempia määriä tuotetta.

Stressiä saattavat aiheuttaa erilaiset investoinnit, joita yrittäjän arkeen aina kuuluu.

– Varsinkin poronlihan suhteen. Tavara pittää niin lyhyessä ajassa ostaa sisäle, parissa kuukauessa. Se vaatii rahhaa paljon, eikä sitä heti saa kotiutettua, siihen mennee yli vuosi.

Mökkivuokraus mennee omala painola Kilpisjärvelä. Täytyy tietenki välilä käyä kattomassa, että mökit on pystyssä.

Poronlihan myynnin lisäksi Labballa on majoitustoimintaa Kilpisjärvellä. Sitä hän pyörittää toiminimensä puitteissa. Ensin hän rakensi yhden mökin, ja nyt hän tarjoaa majoitusta neljän mökin verran. Mökit ovat Lomarenkaassa saatavilla, ja siivousfirma hoitaa hyvin siivouspuolen, joten sekään osa yritystoimintaa ei Labbaa kauheasti sido.

– Mökkivuokraus mennee omala painola Kilpisjärvelä. Täytyy tietenki välilä käyä kattomassa, että mökit on pystyssä, hän nauraa.

Toukokuussa ja lokakuussa maailma Enontekiöllä tuntuu pysähtyvän, ja kesän Labba ylipäänsä sanoo olevan vähän leppoisampaa aikaa.

– Poronhoito on silloin helpompaa, vaikka matkailun myötä poronlihan myynti onkin vilkastumassa myös kesäisin.

Kesäkuukausina hän ehtii myös kuntoilemaan ja matkustelemaan.

Vapaa-aika poromiehellä on silti melko tuntematon käsite. Labba kertoo lääkärin kerran kysyneen, että mitä hän harrastaa.

– Mie sanoin, että työntekoa.

Lisätty 3.11.2025 klo 12.42 kuvaaja myös kuvatekstin loppuun.

Korjattu 2.11.2025 klo 18.59 kuvateksteihin ja -krediteihin nimi oikeaan muotoon.