Kolumnit

Sairaudet eri vuodenaikoina

Kävin kertomassa Peltovuoman kyläpäivillä näkemykseni siitä, miten enontekiöläisten sairaudet esiintyvät eri vuodenaikoina. Lupasin olla puhumatta niin yksityiskohtaisesti, että siitä olisi joku kyläläinen tunnistettavissa. Kylissä tosin luultavasti tiedetään jo valmiiksi toisten asiat sellaisella tarkkuudella.

Yleisön reaktioiden perusteella havaintoni olivat osuneet melko tavalla oikeaan – kunhan ensin pääsimme yksimielisyyteen vuodenaikojen määrästä. Löytyi sekä kahden vuodenajan kannattajia että kahdeksaan taipuvaisia. Itsekin päädyin jälkimmäiseen. Jälkikäteen mietittynä havainnoit vuodenajoista ja sairauksista saattavat olla yleistettävissä koko Tunturi-Lappiin.

Kesää oli helppo käsitellä tuoreiden muistikuvien varassa. Korvakäytävän tulehdukset, erilaiset paiseet ja luonnonvesistä tulleet vatsataudit ovat olennaista kesän kuvastoa terveydenhuollossa. Se ikiaikainen kirkasvetinen järvi saattaakin osoittautua kampylobakteerin lähteeksi.

Kesän jälkeen koittaa satokausi. Enontekiöläiset ovat liikkeellä hillojen kypsyessä ja erilaiset kortisonipistokset ovat kysyttyjä – joskus tuntuu että niitä haetaan jo etukäteen. Satokausi jatkuu hirvenpyyntiin. Silloin lappilaisen kuntohuippu on korkeimmillaan – ainakin jos sitä häneltä itseltään kysytään. Koko vuoden päivittäinen askelmäärä kuitataan sillä, että kyllä niitä hirvenpyynnissä tulee!

Ruska on oma aikansa ja lehtien lisäksi putoavat rykineeltä hirvaalta sarvet. Voi olla, että lappilainen on myös tällöin lemmenkipeä: syntyvyyden huippu on THL:n mukaan kesä-heinäkuussa.

Ensilumi rauhoittaa ja tulee tunne että voisi mennä talviunille. Joitakin nukuttaa liikaakin, ja silloin kyseessä voi olla uniapnea. Liika palelu saattaa muistuttaa kilpirauhasesta.

Kaamos on omissa mielikuvissani arktinen rasituskoe keholle ja mielelle. Pimeys, kylmyys ja tiivis oleskelu sisätiloissa luovat melko äärimmäiset olot ihmiselle ja hyvät olot viruksille. D-vitamiinin puute syvenee ja verenpaine nousee. Kaamos oikein ymmärrettynä voi kuitenkin tarkoittaa hyvää syytä lepäämiselle.

Pimeimmän ajan jälkeen alkaa pakkastalvi. Usein myös lunta tulee ihan kolattavaksi asti. Tämä pohjoinen talvilaji on ollut valitettavasti monen puurtajan kohtalo. Kylmyys ja puskeminen voivat olla sepelvaltimoille liikaa. Suosittelen riskitekijöiden hoitoa etukäteen, jottei lumi tuo tullessaan vakavia yllätyksiä.

Kevättalvi onkin sitten liukasta aikaa. Niin liukasta että ranteita menee poikki jäisillä laduilla. Huomiota herättävää tässä luiden katkomisessa on se, että moni itsensä ladulla telonut ei osoita katumuksen merkkiä: päinvastoin se vauhti on kuulemma –ainakin lähes – sen arvoista! Osteoporoosin hoito voi toki parantaa mahdollisuuksia selvitä ehjänä.

Toinen myöhäisempi kevään merkki on että päivien pidetessä näkee sormien lyhenemistä. Esiin kaivetut koneet pätkivät, sahaavat ja halkovat ja välillä väliin menee muutakin kuin puuta.

Viimein tulee vielä yksi erillinen ajankohta: jäiden lähdöstä alkava alkukesä. Valoa on valtavasti mutta edelleen on kylmää. Maa on kahdella karvalla, kuten sanotaan. Tämä on mielenterveydelle vähän samanlaista rasitusta kuin marraskuussa alkava pimeys. Ahdistus voi kasvaa ja asiat voivat vaikuttaa karummilta kuin ne ovatkaan. Onkohan ihmisten halu haravoida ja puhaltaa lehtiä osaltaan itsehoitoa tähän ahdistukseen, jota kevät aiheuttaa?

Yhteenvetona totesin, että joka tapauksessa on selvää, että luonnonvoimilla ja vuodenajoilla on huomattavaa vaikutusta tähän sitkeään kansaan, joka täällä tosi-Lapissa asustaa.