Muualta Lapista

Sairaanhoitaja Pasi tekee Kirkkoniemen sairaalassa ”elinkautista” – piti tulla vuodeksi, nyt on menossa 25. vuosi

En oikein usko, että enää muuttaisin takaisin Suomeen hoitoalalle, sanoo Kirkkoniemen sairaalan sairaanhoitaja Pasi Toivanen.

On perjantai-iltapäivä Kirkkoniemen keskustassa. Ostokeskus Amfi on vielä auki, samoin siellä oleva kahvila. Muut kahvilat alkavat sulkea jo oviaan ja kaupunki hiljenee.

– Suomessa kaupungit vilkastuvat iltaa kohti, mutta täällä hiljenee koko paikka. Se on norjalaista kulttuuria, että ihmiset lähtevät viettämään viikonloppua tunturimökeilleen tai sitten he vetäytyvät koteihinsa, naurahtaa Amfin kahvilassa istuva sairaanhoitaja Pasi Toivanen.

Pasi tuli Kirkkoniemeen vuonna 1998. Työpaikkana oli silloin Sör-Varangerin kunta.

– Tulin tänne tyttöystäväni kanssa. Meillä oli ajatuksena, että ollaan nyt Kirkkoniemessä vuosi, kun tuntui siltä, että johonkin suuntaan voisi nyt Suomesta lähteä. En minä voinut kuvitella, että olen vielä 25 vuoden jälkeenkin asumassa samassa Kirkkoniemen kaupungissa.

– En tarkoin muista, mikä se palkka oli silloin 25 vuotta sitten. Jonkin verran parempi se oli kuin Suomessa, mutta minun tänne jäämiseni taisi ratkaista vakivirka. Minä sain heti vakituisen viran tänne tullessani. Tiesin, että tämä on varma työpaikka ja virka pitää lakkauttaa, jos minut irtisanotaan, kertoo Pasi Toivanen.

Pasi on kotoisin Pohjois-Karjalasta, eikä hän ruotsin kielen tunneilla osannut ajatella, että joskus tulee tarvitsemaan ruotsin kieltä aivan oikeasti.

– Sairaanhoito-oppilaitoksen jälkeen kävin Oulussa norjan kielen kurssin ja sitä kautta kielitaito sitten vahvistui. Tänä päivänä puhun ihan hyvin norjaa, ainakin omasta mielestäni. Aika äkkiä sen lopullisen kielitaidon oppi, kun joutui puhumaan norjaa ja alussa vähän ruotsiakin työpaikalla.

– Silloin 25 vuotta sitten kielitaitovaatimus taisi ollakin vähän matalampi, mutta nyt se on noussut.

– Se juna taisi mennä jo, tuumailee Pasi Toivanen, kun kysyn häneltä, vieläkö hän jonain päivänä palaa takaisin töihin Suomeen.

– En minä sitä sen kummemmin ole ajatellut taikka päättänyt, mutta en oikein usko, että enää olisin sairaanhoitajan työssä Suomessa. Eihän tässä enää ole kovin monia työelämän vuosia jäljelläkään, kun täytän ensi vuonna 60.

Pasia hymyilyttää, kun hän miettii, minkäikäisenä pääsee eläkkeelle.

– En ole sitä vielä edes miettinyt, että koska eläke koittaa. Ei tunnu yhtään vielä siltä, että pitäisi lopettaa työnteko. Ehkä minulla on pää nuorempi kuin keho, se ei myönnä sitä, että ikää olisi tullut.

Kertaakaan Pasi ei ole katunut sitä, että ryhtyi aikoinaan hoitoalalle.

– Minähän ehdin tehdä nuorempana kaikenlaista muutakin. Olin myyntihommissa myyntiedustajana, ja olen huonekalupuuseppäkin. Suomessa piti siihen aikaan yrittää ja kouluttautua uudestaan, että saa työtä. Hoitoala vei sitten mennessään.

Pasi Toivanen kokee, ettei hoitajan työ ole Norjassa liian kuormittavaa. Uupumusta tai kiirettä hän ei ole kokenut, mutta korona-aikana hän tunsi väsymystä.

– Korona-aika oli niin erikoista aikaa, että sitä tunsi välillä väsymystä ja riittämättömyyden tunnetta, mutta ei mitään sellaista, että olisin harkinnut lopettavani hoitoalalla.

– Minusta tuntuu, että Norjassa on niin, että työnantajalla käy tuuri, jos hän saa työntekijän. Suomessa voi olla vähän niin, että työntekijä on se onnekas, jos hän saa työpaikan, Pasi tuumailee.

Hän sanoo oppineensa sen, että fyysinen kunto on ehdoton edellytys työssä jaksamiselle.

– Tajusin sen jo ennen kuin täytin 50 vuotta, että miten tärkeää fyysinen kunto on tässä hommassa. Se on kuin lataisi patteria, kun lähtee hiihtämään työpäivän jälkeen. Jos jäisi sohvan pohjalle makaamaan, niin en minä ainakaan jaksaisi tätä työtä.

– Kun eka lapsi syntyi, niin muutimme Etelä-Norjaan. Mutta eihän me oltu siellä kuin kolme kuukautta. Siellä oli surkea talvi, harmaa merenranta. Talvi oli kolakka ja likainen, eikä luonnossa liikkuminen ollut kovin vapaata. Siellä oli paljon yksityisomistuksessa olevia jokilaaksoja, sanoo Pasi Toivanen.

Pientä harharetkeä lukuunottamatta on Pasi asunut siis viimeiset 25 vuotta pienessä, idyllisessä, mutta yllättävän kansainvälisessä Kirkkoniemen kaupungissa.

– Kunnassa on noin 10 000 asukasta ja tässä Kirkkoniemen kaupungissa on noin 5 000 asukasta. Ei täällä liikenneruuhkia ole, mutta on monta ostoskeskusta ja kansainvälinen meininki, joka johtuu ainakin siitä, että tämä on satamakaupunki.

Kirkkoniemen sairaalassa Pasilla on useita suomalaisia työntekijöitä kollegoina. Kaupungilla näkee paljon muun muassa thaimaalaisia.

– Moni norjalainen mies on hakenut emännän kaukaa idästä, joten se näkyy katukuvassa. Täällä on pakolaisia eri puolilta maailmaa. Täällä on myös paljon venäläisiä, jotka ovat menneet norjalaisten kanssa naimisiin. Ukrainan pakolaisiakin täällä on, joten kyllä tämä kertakaikkiaan on kansainvälinen paikka.

Ennen Ukrainan sotaa kirkkoniemeläiset ramppasivat Venäjän puolella Petsamossa tankkaamassa. Kulkeminen oli helppoa puolin ja toisin, koska Petsamon ja Kirkkoniemen kesken oli viisumivapaa vyöhyke.

– Minä en ikinä käynyt Petsamossa. Ajelen niin vähän autolla, ettei ollut tarvetta lähteä Venäjälle tankkaamaan. Tosi paljonhan ihmiset siellä kävivät polttoainetta hakemassa ja samalla ostoksilla. Minä kävin ennen inttiä Leningradissa 80-luvulla ja se riitti minulle, naurahtaa Pasi.

Venäjän kieltä kuulee yhä paljon Kirkkoniemen kaduilla ja kaupoissa.

– Venäjää kuulee paljon, koska täällä asuu paljon venäläisiä. Muuten venäläisten kulkijoiden määrä alkaa olla tosi vähäistä. Mitä minä olen seurannut, niin ihmiset ovat surullisia Ukrainan sodasta ja kaikki ihmiset pärjäävät keskenään hyvin täällä Kirkkoniemessä, Pasi arvelee.

Toivanen kertoo, kuinka hänen siskonsa innostui myös muuttamaan Kirkkoniemeen 90-luvun lopulla, mutta hänelle riitti yksi vuosi Kirkkoniemeä.

– Kirkkoniemi oli kuitenkin liian pieni kaupunki hänelle, joten hän muutti Tromssaan, joka on vilkas yliopistokaupunki. Kaupunki-ihmiselle Kirkkoniemi on liian pieni kaupunki. Jos aikoo viihtyä täällä, niin täytyy olla luontoihminen.

Pasin harrastuksia ovat kalastus ja metsästys. Lintumetsällä on hyvä käydä Norjan Paatsjokilaaksossa, jossa maisemat ovat kuin lappilaisessa mäntymetsässä konsanaan.

– Hirvenpyyntiin en ole vielä lähtenyt, vaikka kyllähän norjalaiset hirvimetsällä kulkevat. Norjassa jos ampuu hirven, niin siitä pitää maksaa kilohinta valtiolle. Systeemi on vähän erilainen kuin Suomessa.

Kalareissuilla Pasi kulkee tunturijärvillä, mutta venettä hän ei vielä omista.

– Veneen hankkiminen on vielä suunnitelmissa. Nyt olisi tarkoitus lähteä kaverin kanssa hänen veneellä merelle turskaa ja seitiä pyytämään. Kovasti toivomme, että keli viikonloppuna tyyntyisi, jotta viitsisi lähteä merelle. Pitäisi saada merikalaa pakastimeen talvea varten.

Kun Pasi muutti Kirkkoniemeen, niin hän oli aluksi mukana paikallisessa Norja-Suomi-yhdistyksessä.

– Ex-vaimoni oli yhdistyksen lapsijaostossa, kun lapset oli pieniä. Se on hieno yhdistys, mutta en ole enää ollut mukana, kun olen kai niin norjalaistunut ja kaveripiiri koostuu norjalaisista. Sairaalassa juttelen suomalaisten hoitajien kanssa, mutta ei meillä iltaisin ole mitään sen kummempia yhteisiä suomalaisten kokoontumisia.

Pasi sanoo, että norjalainen elämäntyyli viehättää häntä, tuskinpa hän muuten olisi Norjassa asunut jo 25 vuotta.

– Katson tätä hommaa jo niin sisältä, että en muista mitä ajattelin norjalaisista silloin aikanaan. Ehkä he tuntuivat hieman rennommilta kuin suomalaiset. Ja norjalainen elämäntapa, jossa ollaan ulkona ja retkeillään ja hiihdetään, tuntui läheiseltä.

Pasi rakentaa parhaillaan puusaunaa kellariin.

– Sauna on tuttu asia aika monelle kirkkoniemeläiselle ja tämän perän norjalaiselle muutenkin. Sehän johtuu siitä, että niin monella on kveenijuuret, sieltä se saunakulttuuri varmasti kumpuaa. Silloin 25 vuotta sitten oli potilaissakin paljon vanhaa suomea puhuvia, mutta tänä päivänä se alkaa olla harvinaista, että potilas puhuisi kveeniä.

Suomesta Pasi kaipaa vain suomalaista ruisleipää ja sitä hän käy ostamassa Näätämön rajakylän kaupoista. Jos joskus tuntuu siltä, että pitäisi päästä isoon kaupunkiin, niin silloin lähdetään viikonloppureissulle Rovaniemelle. Sunnuntaiaamuna tuntuu jo Pohjanhovin aamiaispöydässä siltä, että pitää päästä Rovaniemen hälinästä takaisin Kirkkoniemeen.

Kirkkoniemi näyttää Pasin mukaan olevan kasvusuunnassa.

– Ainakin kauppojen määrä on kasvanut, joten ei tämä taantumassa ole. Ja nyt puhutaan rautakaivoksen uudelleen avaamisesta. Puhutaan, että ruotsalaiset olisivat sitä ostamassa.

Pasi sanoo, että eläkeläiset ovat tärkeä voimavara Norjassa.

– Meillä on sairaalassa hieman työntekijäpulaa. Päivittäin soitetaan eläköityneille hoitajille ja kysytään, pääsevätkö vuoroa tekemään. Aina joku innostuu tulemaan, sehän on heillekin vaihtelua.

Entä millaisille suomalaisille sairaanhoitajille Pasi suosittelee Norjan työmarkkinoita?

– Ainakin kannattaa kerrata ruotsin kieltä, että pärjää ruotsilla. Töitähän hoitajille kyllä löytyy Norjan puolelta. Hoitoalalla pitää muuten olla ihmismyönteinen, mutta samalla sellainen, että ei jää murehtimaan sitä kaikkea mitä työpäivän aikana näkee. Minäkin näin aikoinaan aluehälytyskeskuksessa ja ensiavun puolella koko elämän kirjon, eikä sitä kaikkea voinut ottaa sisäänsä ja kantaa mukana.