Kolumnit

Sadonkorjuun aikaan

Tulin juuri mustikoita poimimasta. Täyttä marjaämpäriä katsellessa on kiitollinen mieli. Kiitollisuus nousee siitä, että pääsee metsään ja pystyy ottamaan talteen sen, mitä kesän aikana on kypsynyt. Marjareissuille lähteminen ei ole mikään itsestäänselvyys. On paljon ihmisiä, jotka eivät syksyn satoa pysty itse korjaamaan talteen. Syynä voi olla kaupungissa oleva asuinpaikka, terveydelliset asiat tai kiireinen elämänvaihe. Jonkun kohdalla voi liikkeelle lähdön kitka olla niin iso, että marjat ja sienet jäävät metsään.

Juuri nyt eletään Lapin kahdeksasta vuodenajasta viidettä, sadonkorjuun aikaa. Vitamiineja ja muuta terveellistä on tarjolla tähän aikaan vuodesta yllin kyllin. Marjoja, kalaa, riistaa, vihanneksia, sieniä ja muita luonnon antimia on mahdollista ottaa talteen talven varalle. Kun katselee marjoja täynnä olevaa vaaran rinnettä, tulee mieleen, että Jumala on varsin tuhlailevainen rakkaudessaan.

Meille supermarkettiaikakauden ihmisille ei aina tule mieleen, kuinka tärkeä sadonkorjuun aika on ollut menneille sukupolville. Jos satoa ei jostain syystä onnistuttu saamaan talteen, saattoi koko seutua uhata nälänhätä. Niin usein kävikin ja ihmisiä kuoli tienvarsille ravintoa etsiessään ja sitä kerjätessään. Koska ruuan saaminen talven varalle ei ollut mikään itsestäänselvyys, sitä rukoiltiin. Kevätkylvöjen ja kesän aikana kirkoissa rukoiltiin suotuisia ilmoja maan kasvulle ja syksyisin kokoonnuttiin kiittämään sadonkorjuun aikaan. Joka syksy ei kiitoksen aihetta ollut paljon, mutta silti osattiin kiittää vähästäkin.

Osaammeko me olla kiitollisia pullollaan olevien marketin hyllyjen keskellä? Katovuosia ei kauppojemme hyllyillä ole vuosikymmeniin nähty. Olisiko silloin tällöin paikallaan pieni kiitoksen sana Jumalan puoleen siitä perusturvallisuudesta, minkä keskellä me saamme elää? Voisiko marjaämpärinkin äärellä opetella kiittämään Jumalan tarjoamista terveellisistä herkuista?

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva pappi, joka sijaistaa Muonion kirkkoherraa.