Muualta Lapista

Retkut reissasivat Sodankylästä Euroviisuihin – yllättävä kohtaaminen Vuosaaressa teki viimeisestäkin vastustajasta Erika Vikmanin kannustajan

Yhteen asiaan on saanut tottua kun taittaa matkaa tummahkolla, viime vuosituhannelta olevalla bussilla, jonka kylki paljastaa sen kyytiläiset sekä Kajn että Erika Vikmanin kannustajiksi.

– Ei ole semmoista kusitaukoa etteikö joku tulisi juttelemaan ja haluaisi ottaa kuvia, Antti Lampela kertoo.

Kahdeksan sodankyläläistä matkusti bussilla Sodankylästä Sveitsin Baseliin nauttimaan Euroviisutunnelmasta. Matka Sodankylästä alkoi perjantaina iltapäivällä. Lähes samantien kun bussi saatiin tiistaina parkkiin sveitsiläiselle leirintäalueelle, osa sen matkustajista lähti seuraamaan Euroviisujen ensimmäistä semifinaalia ruskeisiin kannustusvaatteisiin pukeutuneina. Liekö tästä syystä KAJ mennyt heittämällä finaaliin.

Torstai-iltana toiseen semifinaaliin lähtijöillä on vaikutteita Erika Vikmanin rohkeasta tyylistä.

Bussi ajeli Euroviisuihin nyt toista kertaa. Vuosi sitten se kuljetti seurueen katsomaan Teemu Keisterin eli Windows95Manin viisusuoritusta Ruotsin Malmössä. Porukalla oli tuolloin asuina lippikset, t-paidat ja farkkushortsit kuten kannustettavallaan.

Antti Lampela kertoo, että bussilla toteutetaan unelmia. Kulkupeli on sodankyläläisten Huurankukkien entinen keikkabussi, jonka hän osti Huurankukkien edesmenneeltä laulajalta Sakari Korhoselta eli Juha Tiuraniemeltä (1963–2023).

Lampela kertoo olleensa bussin oston aikoihin käännekohdassa ja etsineensä suuntaa elämälleen. Voimaa hän sai ammennettua esimerkiksi YouTubesta MT Racing -kanavalta. Autoaiheisella kanavalla oli huonoa huumoria ja pieni budjetti.

– Tuli fiilis ettei ole helppoa muillakaan, hän muistelee.

Syntyi Retkut reissaa -projekti. Sen keskiössä on vanha bussi, jota kaveriporukka kunnostaa ja jolla se seikkailee. Retkuja on nähty Malmön lisäksi esimerkiksi Martin Pilkissä Luostolla ja Inarissa Ijahis Idja -musiikkitapahtumassa. Retkujen reissuja taltioidaan YouTubeen ja Instagramiin.

Antti Lampelan mukaan Euroviisut ovat olleet yksi unelma, jota on lähdetty porukalla toteuttamaan. Tapahtuma on hänen mukaansa sellainen, että sen voi kokea monta kertaa.

– Se on se aitous ja yhteisöllisyys, fiilis, joka vetää mukaansa. On totta se United by Art, että viisutapahtuma tuo kaikki kansat yhteen, Lampela kuvailee.

Hän muistelee, että viime vuonna Malmössä pelättiin väkivaltaisuuksia. Pelko oli kuitenkin turhaa.

– Vaikka maailmantilanne on mikä on, täällä ei ole turvaton olo. Turvallisuus on huomioitu hyvin, ja kaikkialla on poliiseja. Ihmiset ovat myös tosi hyvällä mielellä, Antti Lampela kuvailee.

Hän lisää, että

Vaikka viisut näkyvät kaupungilla kaikkialla, retkut törmäsivät Sveitsissä myös suomalaiseen eläkeläismieheen, joka ei ollut kuullutkaan, että Sveitsi on tämän vuoden isäntämaa.

Matkalla on kohdattu ihmisiä. Sveitsiläisellä leirintäalueella oli porukka, jotka kertoivat nähneensä sodankyläläiset jo vuosi sitten Malmössä. He näyttivät kuvan bussista todisteeksi. Jutella on saanut myös virallisella viisukadulla sekä -kylässä.

– Ei selviä small talkilla, vaan koko ajan joku pysäyttää vartiksi kun haluaa tietää mistä tulemme ja muuta. Katu on noin 400 metriä, siinä menee kauan että sen kävelee päästä päähän.

Yhteen kohtaamiseen loppui Suomen euroviisuedustajan Erika Vikmanin väheksyminen.

– Ihmisethän tekevät ensinäkemältään johtopäätöksiä, ja ensivaikutelma määrittelee pitkälti sen mitä he ajattelevat, Antti Lampela pohjustaa.

Hän katseli UMK:ta ja pohti, voiko lähteä reissuun jos Erika voittaa.

– Ajattelin hänet pyrkyriksi muun muassa Danny-uutisten vuoksi. Piti kuitenkin pyytää anteeksi, sillä Vuosaaren satamaan päästyämme luoksemme marssi tyyppejä ja pitkään juteltuamme paljastui, että siinä ovat Erika Vikmanin isä ja äiti matkalla Sveitsiin. He olivat oikein mukavia ja tavallisia ihmisiä.

Seurueesta otettiin äidin toivomana yhteiskuva, jonka retkut julkaisivat somessa. Kuvatekstissä he kuvailevat vanhempia Erika Vikmanin superfaneiksi.

Euroviisujen finaalipäivänä retkut ovat jo vaihtaneet maisemaa. Osa ryhmästä lähtee paluumatkalle Italiasta lentäen Milanosta Rovaniemelle. Antti Lampela on yksi heistä, jotka jatkavat matkaa Bolognaan.

– Imolan Formula 1 on ollut pitkäaikainen haaveeni, hän tunnustaa.

Sieltä matka jatkunee vielä Auschwitzin keskitysleirimuseon kautta Malmöhön, jossa pelataan jääkiekon MM-kisojen ratkaisupelit.

– Tässä on paljon ihmisiä, jotka ovat laittaneet itsensä likoon. Meillä on tiivis yhteisö, joilla on elämässä päämääriä ja unelmia. Tulee itku kun ajattelen että tällä tavalla ne voivat toteutua, Antti Lampela kuvailee.