Hyvinvointi

Reittisuunnittelija Tuija Laitakari yllättyi Kittilän lähiretkeilymaastoista

”Tulen aina Lappiin takaisin. Tässä on jotain, joka sopii minun sielunmaisemaani.”

Kittilän kunnan reittisuunnittelijana viime kesänä aloittanut Tuija Laitakari on ehtinyt sulan maan aikana testailla maastopyörällään kunnan alueelta polunpätkiä sieltä ja täältä. Yksi hienoimmista helmistä on Ahvenvuoman soidensuojelualue, josta Laitakarilla ei ollut aiempaa kokemusta.

– Se oli äärimmäisen hieno paikka. Toki jo se jo, että se on Natura2000-soidensuojelualue, kertoo, että se on arvokas. Ei tässä kirkonkylän lähellä ole tuollaisia luontokohteita juurikaan.

Laitakari kertoo etsineensä polkuaihioita Tiukupuljujen harjujen päältä, suoalueen ja metsän rajalta sekä alueen järvien rantamilta. Syynä alueen kartoittamiseen on syksyllä tehty valtuustoaloite, jossa esitetään uuden ulkoilureitin ja lähiliikuntakohteen perustamista.

– Tiukupuljuista tuli Hossa mieleen pienessä mittakaavassa. Paikka on tosi kiva ja aivan kyläkeskuksen vieressä, Laitakari sanoo.

Kirkonkylän eteläpuolella, Rovaniementien ja Ounasjoen välissä sijaitsevalla Ahvenvuoman seudulla on jo tällä hetkellä mönkijäuria ja suon ylitystä helpottamaan ladottuja puita. Kunnon pitkospuille olisi kuitenkin tarvetta.

– Hukkumajärvellä on lähde ja raikasta vettä. Esimerkiksi sinne olisi mahdollista tehdä pienempi ympyräreitti ja tulistelupaikka. Kirkasjärven ympäristö olisi myös luonteva kohde uudelle tauko- ja tulistelupaikalle.

Laitakari on lähtöisin Kauhajoelta.

– En pode koti-ikävää, mutta tämä muistutti hyvällä tavalla kotiseudun maisemista. Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistossa on vastaavaa kaunista suomaisemaa ja kirkasvetisiä lampia ja järviä.

Pelkäsin, että täältä ei löydy niin mielenkiintoista ja haastavaa poljettavaa, mutta kyllä täältäkin löytyy. Tuija Laitakari

Toinen paikka, mistä Laitakari on yllättynyt Kittilässä, on Ukonpuljun äskettäin valmistunut kestävöity ulkoilureitti. Hän tunsi paikan Lammassaarena vielä vuonna 2003, kun hän asui Kittilässä ja työskenteli Hotelli K5:ssä.

Viimeiset kaksi vuotta Laitakari on asunut kesäkaudet Etelä-Norjassa, jossa hän työskenteli maastopyöräoppaana.

– Olen ollut positiivisesti yllättynyt tänne tullessani. Norjassa olin maastopyöräilijän paratiisissa – oli paljon luonnonmukaisia polkuja ja kalliota sekä norjalaista jylhyyttä. Nautin siellä polkemisesta älyttömästi ja pelkäsin, että täältä ei löydy niin mielenkiintoista ja haastavaa poljettavaa, mutta kyllä täältäkin löytyy. Uudet reitit on jo tosi hyviä, sellaisia, että aloittelijakin pääsee hommaan käsiksi.

Uusilla reiteillä Laitakari viittaa Leville avattuun Rakkavaaran metsäalueella kulkevaan Mustikkametsä-reittiin sekä Taalojärven ylös rinteeseen rakennettuun reittiin, jonka valmistuminen jäi ensi kesään.

– Mustikkametsä ja Taalojärven reitti piristivät jo tosi paljon ei hissillisten reittien tarjontaa Levin ympäristössä, vaikka ovat vain parin kilometrin mittaisia.

Levin reittiverkostoa on tarkoitus jatkaa niin, että niille pääsee polkemaan myös toiselta puolen tunturia. Näin Levin ympäri kulkemista voi monipuolistaa uusilla, lyhyemmillä pätkillä. Pyöräilijä voi poimia halutessaan koko reitin, pätkiä tai ympyröitä ja halutessaan polkaista vaikka tunturin yli.

– Jatkossa paketoidaan ihmisille valmiiksi luokiteltuja reittejä, joita eri tasoiset pyöräilijät voivat lähteä polkemaan. Ei tarvitse itse suunnitella kaikkea, Laitakari sanoo.

Hän sanoo, että sopivia reittejä tulee lapsiperheille ja aloittelijoille kuin myös vaativampaan makuun.

Norjassa Laitakari vei maastoon eri tasoisia ryhmiä, ja hän kertoo oppineensa paketoimaan samoja maastoja eri tasoisille polkijoille. Opashommia hän todennäköisesti tekee Kittilässäkin kolmen vuoden mittaisen pestinsä ohella.

– Se on tullut luonnollisemmaksi, että voi palkata oppaan, kuten hiihtokoulussa. Saat vinkkejä ja pääset lajiin sisään huomattavasti helpommin, Laitakari sanoo.

Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon Laitakari suunnitteli vuosia sitten suositun Ylläs–Levi-maastopyöräreitin. Hän kertoo, että reitillä olisi jo kunnostustarpeita ja että reitti menee enemmän tiellä kuin suunnitelmavaiheessa oli tarkoitus.

– Olisi hienoa, jos sitä parannettaisiin, koska se yhdistää kaksi vetovoimaista matkailukeskusta.

Valtion, kunnan tai hiihtokeskuksen maille suunniteltavat reitit ovat Laitakarin mukaan suoraviivaisia projekteja. Maankäytöllistä yhteensovittamista tosin tarvitaan.

– Luonnonsuojelun näkökulma tarkistetaan, että onko jotain esteitä, ja poronhoitoa kuullaan aina. Kittilässä on paljon yksityismaita. Aika usein on kuitenkin yksityismaita suikaleina – lyhyelläkin reittipätkällä voi olla toistakymmentä eri maanomistajaa, se on hidas prosessi, ja kaikkia hyviäkään jo olemassa olevia polkuja ei voida toimittaa, koska pitää saada maanomistajan lupa, Laitakari kertoo.

Siksi hänen mukaansa pitääkin keskittyä siihen, että toteuttamisvaiheeseen päätyvistä reiteistä tehdään laadukkaita.

– Pitkät reitit ei ole niitä, mihin keskitytään, vaan pyritään palvelemaan keskusten lähellä mahdollisimman hyvin. Jos halutaan tehdä oikeasti kestäviä reittejä, hintalapussa nollat vilisee silmissä.

Reittisuunnittelija itse sanoo olevansa retkipyöräilijä henkeen ja vereen.

– Mutta olen oppinut siihen, että vähän alta kymmenen kilometrin lenkkikin voi olla äärimmäisen antava. Aina toki haaveilen pidemmistä reissuista, ei Nuuskamuikkunen karvoistaan pääse. Pidempi retki tulee varmasti jossain kohtaa. Tässä on kolme vuotta aikaa suunnitella irtiottoa.

Laitakari on työskennellyt maastopyöräreittien kehittäjänä muun muassa Ylläksellä ja Saariselällä. Opastöitä hän on tehnyt sekä oman firmansa kautta ja ohjelmapalveluyrityksissä.

– Mulla on toistunut elämässä aina se, että tulen takaisin Lappiin. Tässä on jotain, joka sopii minun sielunmaisemaani.

Laitakarin edeltäjänä reittejä on kartoittanut Kittilässä Timo Veijalainen. Näitä reittejä on kunnassa jo kuulutettu ja viety eteenpäin.

Yksisuuntainen Mustikkametsän reitti kutsuu tutustumaan lajiin

Levin Rakkavaaran metsäalueelta Levi Golfin läheisyyteen johtava uusi maastopyöräreitti avattiin syyskuun alussa.

Metsässä mutkitteleva reitti on vaativuusluokitukseltaan sininen eli helppo. Reitti on tarkoitettu ainoastaan maastopyöräilyyn ja on yksisuuntainen. Reitin varaaminen ainoastaan maastopyöräilyyn tarjoaa pyöräilijöille sulavaa ja rullaavaa ajoa. Yksisuuntaisuudella tavoitellaan turvallisuutta, ja reitille on rakennettu myös seitsemän ohituspaikkaa.

Reittiä voi käyttää harjoitusratana, jossa voi harjoitella pyöränkäsittelytaitoja, tasapainoa, vauhdin säännöstelyä reitin muotojen mukaan ja kaarreajoa voi kokeilla maltillisesti kallistetuissa mutkissa. Reitiltä löytyy muutamia kiviä ja kivisilta esteiden ylittämiseen. Kokeneemmille pyöräilijöille reitti sopii lämmittelyreittinä ennen siirtymistä haastavammille poluille. Mustikkametsän reitti toimii osana Levin ympärysreittiä. Noin kahden ja puolen kilometrin pituista reittiä voi halutessaan ajaa lumettomana aikana ympyrälenkkinä, sillä sen alku- ja lähtöpiste liittyvät Levin latupohjaan.

Reitti sisältää maastopyöräilyyn suunniteltuja elementtejä, kuten bermejä eli tuettuja kallistettuja mutkia, kevyesti pumpattavia kumpuja, rolleja, luonnonkivisen rock gardenin sekä kapeita single track -osuuksia. Reitiltä löytyy myös mutkikas serpentiiniosuus reitin nousukohtia vauhdittamaan.​

Maastopyöräreitti on rakennettu kestämään – ajoura on päällystetty murskeella ja kivituhkalla, ja se on lopulta maisemoitu kuntalla. Vesi ohjautuu suunniteltujen pinnanmuotojen ja kallistusten avulla pois reitiltä, joten se pysyy kunnossa mahdollisimman vähällä ylläpidolla.

Eturinteeltä latujen lähtöportilta Rakkavaaran Mustikkametsän reitille on noin kilometrin matka. Reitin alkupiste on Pikkuporon ja Miniporon risteyskohdassa. Reitille pääsee myös Levin ympärysreittiä pitkin pienellä pistolla Miniporon reittiä pitkin. Reitin sijainti löytyy sähköisestä karttapalvelussa nimellä Rakkavaaran Mustikkametsä.

Reitin on rakennuttanut Kittilän kunta. Toteutuksesta vastasi Allegra Nordics.

Haaste! Jo yksi yö irrottaa kiireestä

Tuija Laitakari on asunut Lapissa yhden talven teltassa ja viimeiset kaksi vuotta asuntovaunussa. Vaunussa oli kantovesi, mutta lämpöä sinne sai kaasusta. Laitakari viihtyy luonnossa ja ulkona ja tykkää haastaa itseään.

– Kun asiat on vähän värkkäämisen takana, se on hyvä henkinen tila. Luonnossa oleminen on tärkeää. On vähän opettelemista siinä, että yritän asua talossa, Laitakari naurahtaa.

Kun arjessa kaikki on helppoa ja mukavaa, sitä helposti laiskistuu ja sohva on liiankin houkutteleva. Siksipä Laitakari ja jutun kirjoittaja innostuvat haasteesta, jossa yövytään ainakin kerran viikossa ulkona koko talven ajan. Kohteena on lähiluonto, mutta kauempanakin saa käydä.

– Vaikka se tuntuisi, että väsyttää, siinä kohtaa kun lähdet, ei se harmita enää, Laitakari sanoo ja suosittelee retkeilijöitä yöpymään maastossa.

Hän pohtii, että yleensä hän lähtee retkeilemään sillä ajatuksella, että maastossa ollaan vähintään kolmesta viiteen yötä. Mutta jo yksi yö irrottaa kiireestä, ja lähiluonnon voi kokea uusin silmin.

Esimerkiksi viime talvena Laitakari nukkui kaverinsa kanssa tykkykuusen alla Kätkätunturissa.

– Kuusen alla on turvassa ja pimeässä eikä kuule mitään, vaikka on suhteellisen lähellä Levin keskusta.

Laitakarin innostus retkeilyyn on lähtöisin vaihto-oppilasajoista Yhdysvalloista Yosemiten kansallispuiston maisemista. Hän on opiskellut eräoppaaksi ja tehnyt pitkiä vaelluksia esimerkiksi Uudessa-Seelannissa.

Muokattu 29.10. kello 7: Lisätty kategoria.