Kulttuuri

Reidaria on juhlittu koko vuosi, myös muut galleriat kannattaa käydä katsomassa — ”Niin kauan ko elän, mie maalaan”

Taiteilija Reidar Särestöniemen (1925–1981) syntymästä on kulunut sata vuotta. Taiteen superjulkkiksella oli monia ulottuvuuksia, joita on tuotu esille lukuisissa juhlavuoden tapahtumissa vuoden aikana.

Särestöniemi oli yksi aikansa tunnetuimpia lappilaistaiteilijoita, ja Ounasjoen rantamilla on käynyt vuosikymmenien aikana arvovaltaisia vieraita. Presidentti Urho Kekkonen myönsi Särestöniemelle professorin arvonimen vuonna 1974. Kekkonen vieraili Särestössä ja kutsui kittiläläistaiteilijan myös Linnan juhliin. Tasavallan presidentti Alexander Stubb kävi hänkin museovierailulla viime keväänä.

Reidar Särestöniemi syntyi perheen nuorimmaiseksi tiettömän taipaleen taakse Ounasjoen rannalla sijaitsevaan taloon. Taiteilija opiskeli Suomen Taideakatemiassa ja Ilya Repin -instituutissa Leningradissa, mutta palasi lopulta Särestöön synnyinkotiinsa.

Aluksi Särestöniemi maalasi pirtissä, jossa asui perheen lisäksi myös seitsemän tukkimiestä ja poromiehiä. Rakennuksesta oli suurennettava ikkunoita ja seinille ja kattoon laitettiin valoa tuovat valkeat levyt, sähköjä ei vielä ollut.

Työskenneltyään ensin ahtaassa kotipirtissään Särestöniemi rakennutti hulppean ateljeen Ounasjoen rantaan vuonna 1965. Teosten näyttelytilaksi ja edustusrakennukseksi valmistui lisäksi hirsinen galleria seitsemää vuotta myöhemmin.

Honkapirtti-niminen ateljeekoti ja runsas määrä kulttuurihistoriaa paloi uudenvuodenyönä vuonna 1977. Uusi rakennus valmistui jo vuoden päästä, mutta taiteilija ehti asua siellä vain kaksi ja puoli vuotta.

Särestön museomiljöö on valtakunnallisesti merkittävä kulttuurikohde. Kaukosesta Rovaniementieltä on matkaa museolle soratietä pitkin noin yhdeksän kilometriä. Tie valmistui 70-luvulla — sitä ennen Särestöön kuljettiin veneellä, moottorikelkalla ja hevosella.

Reidar Särestöniemen taide oli arvossaan jo taiteilijan eläessä. ”Minen köyhille myy”, hän saattoi tokaista Kantakrouvissa pientä teosta kyselleille paikallisille.

Särestöniemen taide nähdään rakkaudentunnustuksena pohjoisen luonnolle. Hän muun muassa sanoi pitävänsä Ounasjokea veljenään ja kulki paljon luonnossa aistimassa värejä ja tunnelmaa. Eläinhahmojen avulla taiteilija pystyi kuvaamaan muuten piilossa pysyneitä tuntojaan. Taiteilijan homoseksuaalisuus näkyy symboliikkana osassa teoksia, ja tämä on ollut yksi juhlavuoden puheenaiheista.

Myös norjalaiset juuret, meri ja pohjoinen mytologia, paistavat värikkäistä teoksista. Särestöniemen Alma-äiti on syntyisin Pohjois-Norjan Vesisaaresta. Myös Reidar-nimi on peräisin Jäämeren rannoilta. Taiteilijan alkuperäinen sukunimi on Kaukonen, Särestöniemi-nimi tulee kotitilasta.

Reidar Särestöniemen syntymäpäivää juhlittiin 14. toukokuuta ateljeerakennuksessa. Juhlaseminaarissa syvennyttiin Särestöniemen elämään ja taiteeseen sekä taiteilijan tunteneiden ihmisten että tutkijoiden välityksellä.

Juhlavuosi on näkynyt myös muualla Suomessa. Rovaniemen taidemuseossa ja Didrichsenin taidemuseossa Helsingissä on ollut esillä huippusuositut Reidar Särestöniemi 100 -vuotta -näyttelyt kesäkuun alkuun saakka. Taidekeskus Salmelassa ja Vuohijärven luonto- ja kulttuuritalolla Mäntyharjussa voi ihailla Reidar Särestöniemen taidetta kesän ajan.

Särestöniemi-museo avattiin vuonna 1985. Nykyisin museon omistaa ja sen toimintaa hallinnoi Kauko Sorjosen säätiö. Myös taiteilija Kalervo Palsan taidetta ja elämää esittelevä Palsa-museo on avoinna kesäkuukausina Kivitiellä Kittilän kirkonkylällä.

Särestöniemi-museo on avoinna tiistaista perjantaihin kello 12-18 ja lauantaisin kello 10-16.

Reijo Raekallio: Taide tuo elämälle iloa ja tavoitteita

Pöntsön kylässä galleriaa pitävä Reijo Raekallio toi kevään viimeisillä hangilla pihaansa metsästä pitkän lipputankopuun. Valkoiseksi maalattava salko nousee kesäkuussa juhlistamaan useampia juhlia, esimerkiksi taiteilijan 75-vuotissyntymäpäiviä. Etenkin poro- ja tanssiaiheisista teoksistaan tunnettu Raekallio kertoo maalanneensa tänäkin vuonna kolmisenkymmentä taulua, vaikka aikaa on kulunut suurehkoon tilaustyöhön. Terveystilanne ottaa myös aikansa, mutta galleriaa pidetään auki koko ajan. ”Olen kotona kuin tatti”, taiteilija sanoikin haastattelua sovittaessa.

Reijo Raekallion töiden lisäksi Galleria Raekalliossa voi tutustua taiteilijan tyttären Eveliina Ullomin teoksiin.

– On mukavaa, että tyttäreni on löytänyt kuvataiteen ja innostunut maalaamaan, koska se tuo elämälle iloa ja tavoitteita sekä riemullisia elämyksiä ja hauskoja epäonnistumisia, Raekallio sanoo.

Helsingissä asuva Ullom on syntynyt ja kasvanut Kittilän Pöntsössä. Hän on opiskellut antropologiaa Chilessä ja tehnyt taideopintoja muun muassa Skotlannissa ja Suomenlinnassa. Ullom kuvaa teoksissaan hienosti valoja ja varjoja. Maalauksissa esiintyy ihmisiä luonnon keskellä.

Viimeisimmät Reijo Raekallion maalaukset kuvaavat esimerkiksi riekkoja keväthangella, kuukkeleita, lapinpöllöä ja naalia. Useat maalaukset ovat löytäneet kodin ulkomailta, esimerkiksi läheisestä revontuli-iglukylästä on talven aikana käynyt galleriassa lukuisia vieraita. Galleriaa sekä kahvila- ja majoitustoimintaa hoitaa Raekallion puoliso Maria Grandell.

Raekallio on myös taitava mandoliinin soittaja, joten galleriavierailulla saattaa löytää itsensä keskeltä spontaania konserttielämystä.

Vuonna 1981 rakennettu Galleria Raekallio Pöntsössä on avoinna arkisin kello 10-18 ja viikonloppuisin sopimuksen mukaan.

Briitta Sibakow-Mansikka: Aakenus on mun lempitunturi

Kittiläläinen Briitta Sibakow-Mansikka haaveili jo lapsena alkavansa isona taiteilijaksi ja opettajaksi. Toive on käynyt toteen, sillä taiteilija on opettanut kansalaisopistossa taidetta jo kolmisenkymmentä vuotta ja elanto tulee taiteen tekemisestä.

Sibakow-Mansikka on kotoisin Utsjoelta, saamelaisjuuret näkyvät myös hänen taiteessaan.

– Väri-tv oli auki luontoon Tenon rannalla, taiteilija sanoo saamistaan vaikutteista.

Sibakow-Mansikka on pysynyt vuosien ajan uskollisesti luontoaiheissa. Lapinkävijälle tutut tunturit näyttäytyvät teoksissa yksityiskohtaisesti ja upeassa valossa.

– Aakenus on mun lempitunturi, Sibakow-Mansikka sanoo ja lisää, että tilauksesta hän on maalannut myös lukusia Levitunturi-aiheisia teoksia.

Sibakow-Mansikka on asunut Kittilässä pitkään — ensin Rovaniemen puolella Lohinivassa, jossa hänellä oli taiteilija-ateljee yhdessä edesmenneen puolisonsa Daniel Sibakowin kanssa. Vuodesta 1990 taiteilija on pitänyt galleriaa Pekka Mansikan kanssa Kittilän kirkonkylällä. Esillä on myös Mansikan taidetta.

Taulumyynnin lisäksi elantoa tuo huoneistojen sisustaminen tunturikeskuksissa. Esimerkiksi revontuli- ja keloriekot ovat suosittuja sisustustuotteita, joita menee ulkomaillekin.

Galleria Art Sibakow-Mansikka on avoinna Kittilän kirkonkylällä sopimuksen mukaan.

Terttu Junttila: Isä sanoi, että lupaa ettet ikinä lopeta maalaamista

Terttu Junttila (syntynyt 1937) asuu paimenkoiransa Kipin kanssa lapsuudenkodissa, joka on 90-luvun alkupuolelta asti tunnettu Einari Junttila -taidemuseona.

Taiteilija Einari Junttilan (1901‒1975 ) sanotaan aloittaneen maalaamisen 13-vuotiaana, ja ensimmäiset näyttelynsä hän piti vuonna 1935.

Junttila on maalannut muun muassa Kittilän kirkonkylän hävitystä ja jälleenrakennusta kuvaavat teokset, jotka ovat esillä kunnanvirastolla. Myös Kittilän kunnan ahmavaakuna on Junttilan käsialaa.

Junttila maalasi niin ihmisiä kuin maisemiakin, ja hän elätti yhdeksänhenkisen perheensä siveltimellä. Kotimuseossa on esillä Junttilan taidetta ja elämää autenttisessa ympäristössä.

Kittilän taideinnostuksen isä oli perustamassa Kittilään taideseuraa vuonna 1970, ja hän toimi Taideseura Staalon puheenjohtajana. Mukana toiminnassa olivat muun muassa Reidar Särestöniemi, Reijo Raekallio ja Kalervo Palsa.

Einari Junttila maalasi aktiivisesti yli 60 vuotta kuolinpäiväänsä saakka (21.3.1975). Viimeiset teokset, esimerkiksi maalaustelineessä oleva keskeneräiseksi jäänyt Levi ja poro -teos, ovat nähtävillä kotimuseossa.

Einari Junttila opetti myös tytärtään maalaamaan.

– Isä sanoi, että lupaa ettet ikinä lopeta maalaamista. Niin kauan ko elän, mie maalaan, Terttu Junttila sanoo.

Terttu Junttila maalaa edelleen ja kirjoittaa omaelämäkerrallista teosta. Maalauksissaan hän käsittelee ihmisläheisiä aiheita, joita on itse kokenut.

Einari Junttila -taidemuseo on avoinna Kittilän kirkonkylällä torstaisin kello 13–17, muulloin sopimuksen mukaan.