Muualta Lapista

Ratkaisevatko haitalliset vaikutukset poronhoitoon Hannukaisen kaivosluvan? – Tukes: ”Se on juuri sitä, mitä meidän pitää miettiä”

Päätöstä Hannukainen Miningin kaivosluvasta odotetaan ensi vuonna. Kolarin valtuustosalissa päivitettiin kaivoshankkeen tilannetta.

Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) johtava asiantuntija Ossi Leinonen arvioi tiistaina Kolarissa, että kysymys poronhoidosta on keskeisessä osassa, kun Tukes miettii, myöntääkö se kaivoslupaa Kolarin Hannukaisen kylään.

Hannukainen Mining Oy:n suunnitteleman rauta-kulta-kuparikaivoksen vaatiman kaivosluvan myöntämisen osalta poronhoito saattaa nousta ratkaisevaan asemaan.

– Meidän pitää nyt peilata kaivoslain pykälään 48, aiheuttaako tämä hanke poronhoidon kuihtumisen tällä alueella, Leinonen kertoi tiistai-iltana Kolarin kunnantalolla järjestetyssä yleisötilaisuudessa.

Kaivoslain pykälä 48 koskee kaivosluvan myöntämisen esteitä. Siinä mainitaan muun muassa, että lupaa ei saa myöntää, jos kaivostoiminta aiheuttaa vaaraa yleiselle turvallisuudelle, huomattavia vahingollisia ympäristövaikutuksia tai heikentää merkittävästi paikkakunnan asutus- tai elinkeino-oloja eikä vaaraa tai vaikutuksia voida lupamääräyksin poistaa.

Muonion paliskunnan poroisäntä Vili Kurki toisti tilaisuudessa paliskunnan kannan. Se on, että kaivos aiheuttaisi paliskunnan toiminnalle huomattavaa haittaa, jota ei voi poistaa eikä vähentää.

– Luonnonvarakeskus oli samaa mieltä, että huomattavaa haittaa on. Pystytäänkö sitä poistamaan, se on auki heidän mielestään. Meidän mielipiteemme on, että sitä ei pystytä poistamaan missään nimessä. Se on liian kriittisellä alueella meidän poronhoidolle ja liian iso hanke, että paliskunta pystyisi sen jälkeen selviämään. Poronhoidon näivettäminen ja loppuminen olisi edessä, Kurki sanoi.

Leinonen vastasi, että Tukes on tietoinen Luonnonvarakeskuksen lausunnosta.

– Se on juuri sitä, mitä meidän pitää miettiä, Leinonen vastasi.

Kurki kyseli Leinoselta jo valmiiksi, mitkä olisivat paliskunnan keinot, jos kaivoslupa myönnettäisiin. Vastaus oli valitus hallinto-oikeuteen ja siitä lähtevä oikeustaistelu.

Mitään konkreettista arviota tilaisuudessa ei saatu hankkeen toteutumisen tai toteutumatta jäämisen puolesta. Osallistujille kävi selväksi, että ennen mahdollista kaivoksen avaamista edessä on valtava määrä byrokratiaa ja lukemattomien erilaisten lupien myöntäminen.

Jopa niin valtava, että valtuustosalissa kyseltiin, miten länsinaapurin puolella luvat voivat mennä maaliin niin nopeasti.

– Siellä on lupakäsittelyä sujuvoitettu. Me pyrimme käsittelemään kaivosluvan ensi vuoden aikana. Jos oletetaan, että se myönnetään, ennen kaivostoiminnan aloittamista tulee olla myös kaivosturvallisuuslupa, jota ei voida myöntää, ennen kuin kaivostoimitus on päättynyt. Lisäksi tarvitaan myös muun muassa kemikaali- ja räjähdeluvat, Tukesin Ossi Leinonen selvitti.

Vaikka Tukes myöntäisi kaivosluvan, hankkeen toteutumiseen vaadittavista pääluvista olisi kasassa vasta yksi kolmesta. Kaivoksen perustamiseksi tarvitaan ympäristö- ja vesitalouslupa aluehallintovirastolta sekä kaivosalueen kaava kunnalta.

Viimeksi mainittu on tällä hetkellä edennyt valitusprosessissa korkeimman hallinto-oikeuden pöydälle. Hannukainen Mining valmistelee kolmatta ympäristölupahakemustaan.

– Muutaman kuukauden sisällä ollaan jättämässä uusi ympäristölupahakemus, että saadaan täytettyä kaikki täydennyspyynnöt, jotka edellisillä kerroilla ollaan aluehallintovirastolta saatu, hankejohtaja Jaana Koivumaa kertoi tilaisuudessa.

Tilaisuudessa käsiteltiin myös muun muassa räjäytystöissä lentäviä irtokiviä sekä leviävää pölyä, jotka huolettivat erityisesti Hannukaisen ja Ylläksen alueen vakituisia ja vapaa-ajanasukkaita.

Raimo Roininen kysyi suojavyöhykkeestä kaivoksen ympäristössä ja Ylläksentien liikenteestä. Hän kertoi, että Ruotsissa pyritään kilometrin tyhjään suoja-alueeseen kaivoksen ympärillä ja myös Yhdysvalloissa on linjattu, että irtokivi ei saa lentää edes puoleen väliin suoja-aluetta.

– Voiko kaivosyhtiö pysäyttää liikenteen ja tulla kolkuttamaan ovelleni ja sanoa, että ”Raimo kuule, nyt on sun aika lähteä tuonne kilometrin päähän” vai onko se minun valintani, Roininen kyseli.

Ossi Leinonen vastasi, että kaivosyhtiö ei voi pysäyttää liikennettä ilman ely-keskuksen lupaa.

– Se on totta, että vaaravyöhykettä ei ole Suomen lainsäädännössä. Miksi ei ole, se on hyvä kysymys. Itse olen sitä mieltä, että sataprosenttisesti ei pystytä takaamaan, etteikö irtokivi voi lentää kilometrin päähän. Olisiko siinä syy, Ossi Leinonen pohti.

Tukesin Ossi Leinosen ja teollisuusyksikön johtaja Kirsi Levän lisäksi tilaisuudessa puhuivat Lapin ely-keskuksen ylitarkastaja Mikko Huru sekä Maanmittauslaitoksen maanmittausinsinööri Pasi Rinne.

Rinne kertoi perinpohjaisesti kaivostoimituksesta eli pääasiassa alueiden ja oikeuksien lunastamiseen liittyvästä menettelystä, joka alkaisi saman tien, jos kaivoslupa myönnettäisiin. Kaivostoimitukseen voivat osallistua kaikki, jotka kokevat olevansa asianosaisia, ja joille hankkeella on negatiivisia vaikutuksia.

– Korvausta on haettava kolmen vuoden kuluessa siitä, kun vahinko tai haitta ilmenee, Rinne mainitsi.

Tilaisuudessa pohdittiin myös, voiko kaivostoiminnan mahdollistavat luvat jälkikäteen perua, jos kaivoksen toimiessa huomataan, että todelliset haitat ovat luvan myöntämishetkellä luultua suuremmat. Vastaus tähän oli kaivoslakiin vedoten myönteinen.