Ihmiset

Ralliautojen pärinä uhkaa halipuumetsän tulevaisuutta, yrittäjät pohtivat, toimiiko kunta arvojensa mukaisesti

HaliPuu-metsä Veitservasassa on ottanut jälleen vastaan vieraita kaikkialta maailmasta. Riippumatossa on loikoillut tänä vuonna muun muassa ensimmäinen kuninkaallinen, arabimaista matkustanut prinsessa seurueineen.

Metsässä on ollut yritystoimintaa jo kymmenen vuoden ajan. Kaikki lähti siitä, kun paikallinen metsänomistaja ymmärsi, että hän ei halua kaataa hakkuuikään tulleita rakkaita mäntyjä.

Hiljaisuuteen ja rauhallisuuteen perustuvaa toimintaa uhkaa nyt kuitenkin lähistölle suunnitteilla oleva moottoriurheilurata. Yrittäjien mukaan se olisi toteutuessaan yksinkertaisesti toiminnan loppu.

HaliPuu-metsän toimintaa pyörittää metsänomistajan tytär Riitta Raekallio-Wunderink ja hänen miehensä Steffan Wunderink. Metsässä luonnonystävät voivat paitsi halata puita ja loikoilla riippumatossa myös adoptoida puun viideksi vuodeksi kerrallaan.

– Tämä on aivan tavallinen metsä, ja hyvä niin. Tarjoamme täällä passiviteettia, emme aktiviteettia, Wunderink sanoo.

Hänellä on myös Levin alueella toimiva Campfire Barista, artesaanikahveihin erikoistunut minikahvila.

Toimintaa metsässä oli tarkoitus laajentaa muun muassa yöpymisohjelmien osalta, mutta suunnitelmat ovat nyt jäissä epävarman tulevaisuuden vuoksi.

Me halutaan olla oman metsämme ja niiden arvojen puolella, joita on kunnan strategiassa ääneen lausuttu. Onko oikein, että paikallinen perheyritys, joka tekee kaiken arvojen mukaan, joutuu lopettamaan. Riitta Raekallio-Wunderink

Valtion maalle, alle kilometrin päähän HaliPuusta haetaan lupaa yleiskaavan osoittamalle ajoharjoitteluradalle ja ajotoimintaan liittyville rakennuksille, polttoaineen jakopisteelle, jätevesijärjestelmille ja maastotöille.

Metsäiselle alueelle suunnitellaan radan lisäksi 700–800 neliömetrin ravintolaa, 1440 neliön autotallia, 975 neliön autokatosta ja 300 neliön tarjoilukeittiötä.

Hanke lähti kunnassa vireille maaliskuussa, silloin HaliPuun yrittäjät näkivät paperit naapureiden kuulemisista. Suunnitelmista on jätetty kunnan rakennuslautakunnan mukaan neljä vastinetta. Muistutuksen tekijät ovat olleet huolissaan tiestöstä ja melusta. Raekallio-Wunderinkin mukaan heidän vastineensa ei vaikuta näkyvän missään, vaikka sellainen on tehty ja ajoissa toimitettu. Myös Kittilälehti on nähnyt vastineen. Kunnasta kerrotaan, että muistutus on ”listoilla”, mutta muutoin keskeneräistä asiaa ei kommentoida.

Lautakunta päätti yksimielisesti palauttaa lupa-asian valmisteluun, koska paliskuntien lausunto puuttui.

Raekallio-Wunderink pohtii, onko heidän vastineensa jätetty huomioimatta, koska palsta on käytännössä rakentamaton.

– Kaavassa meidän alue on merkitty metsäksi. Oman toimintamme olemme järjestäneet niin, että metsään tulee mahdollisimman vähän jälkiä. Siksi emme ole rakentaneet laavua kummoisempaa. Toimiiko tänä nyt sitten meitä vastaan, Raekallio-Wunderink pohtii.

Pariskunta sanoo, että he eivät halua riidellä asiasta tai tehdä ihmisten elämästä vaikeaa – kaikki on tehty paperilla oikein – kaavassa toiminta on sallittua ja yrityksellä on tontti toimintaan. Maata vuokrannut Metsähallitus tai taas ei välttämättä tiennyt perheyrityksen sijainnista.

Me ei olla niitä, jotka pyrkivät maksimoimaan voiton, haluamme tekemisen iloa ja pitää perheen elämästä huolta. Steffan Wunderink

VIDEO: Tältä alueen metsä näyttää:

Video: Miika Sirkiä

Toimintaan panostaessaan Raekallio-Wunderinkillä ei tullut mieleenkään, että viereiselle Metsähallituksen maalle voisi tulla moottoriurheilurata. Vieressä oli vain metsää.

Kittilän kunnan strategiassa luonto mainitaan Kittilän arvokkaimmaksi voimavaraksi. Kaavaan merkitylle paikalle ei yrittäjien mielestä olisi mikään pakko hyväksyä arvojen vastaista toimintaa.

– Puhutaan hiljaisuudesta, vastuullisuudesta, maailman puhtaimmasta ilmasta. Nämä ovat imagojuttua ja haitta on valtava. Me halutaan olla oman metsämme ja niiden arvojen puolella, joita on kunnan strategiassa ääneen lausuttu. Onko oikein, että paikallinen perheyritys, joka tekee kaiken arvojen mukaan, joutuu lopettamaan, Raekallio-Wunderink sanoo.

Ajoharjoittelurata ylipäätään herättää yrittäjäparissa kysymyksiä, sillä sellaisia kunnasta jo löytyy. Ja yrittäjien saamien tietojen mukaan toiminnassa olisi kyse nimenomaan tehokkaista polttomoottoriautoista.

– Miksi näin isossa mittakaavassa tarvitaan tällaista toimintaa, kun meidän pitäisi vähentää fossiilisia polttoaineita. Miten tämä sopii siihen ajatusmaailmaan? Steffan Wunderink pohtii.

Yrittäjien saamien arvioiden mukaan toiminnasta voisi kantautua yli 50 desibelin suuruista melua palstalle. Nyt HaliPuun yrittäjien mukaan suurin meteli on alle 40 desibeliä – Muoniontieltä kantautuu suotuisalla tuulella ohiajavien rekkojen äänet.

Korvalle desibelimäärän nouseminen kymmenellä yksiköllä tarkoittaa koetun melutason tuplaantumista.

– Sähköautoilla toiminta olisi puhtaampaa ja hiljaisempaa, mutta hakijan mukaan sellaisella toiminnalla ei ole tällä hetkellä markkinoita. Johtuuko tämä äänten ja bensan katkun tuoman adrenaliinin ja vaarantunteen puuttumisesta? Wunderink pohtii.

Pienet ryhmät hakevat tunturikeskusten läheltä autenttisuutta ja rauhaa. Siksi myös valosaasteen leviäminen yhä kauemmas keskuksista huolestuttaa yrittäjiä. Pohjoiseen halutaan usein lomalle ja tekemään bisnestä, koska täällä on vielä kunnon talvet.

– Se ei ole kuitenkaan ratkaisu ilmastonmuutosta vastaan, vaan pahimmassa tapauksessa siirtää ongelmat sinne, missä ne eivät vielä yhtä selkeästi näy, Raekallio-Wunderink sanoo.

Steffan Wunderink miettii, miksi ympäristöön vaikuttavaa toimintaa ei keskitetä samaan paikkaan. Esimerkiksi Levin keskus on tiivis ja luontoon on edelleen lyhyt matka.

Yrittäjät kertovat, että heidän toimintansa on rahallisesti pientä, mutta alueen saama näkyvyys on suurta. He ovat käyttäneet paljon resursseja alueen yhteiseen hyvään ja positiiviseen näkyvyyteen.

Metsässä järjestetään vuosittain muun muassa puunhalauksen MM-kisat, ja esimerkiksi julkkiskokki Gordon Ramsay vieraili kuvaamassa Veitservasassa. Myös Visit Finland hyödyntää brändimarkkinoinnissaan HaliPuun luovaa hulluutta.

– Me ei olla niitä, jotka pyrkivät maksimoimaan voiton, haluamme tekemisen iloa ja pitää perheen elämästä huolta, Wunderink sanoo.

– Yrittäminen on se juttu, yritämme uusia juttuja ja kokeilemme jatkuvasti sitä, mikä on hauskaa, Wunderink jatkaa.

HaliPuun yrittäjien mielestä ajoratahanke haiskahtaa matkailukolonialismilta. Siinä ulkopuolelta tulevat yritykset käyttävät paikallisia resursseja, mutta valtaosa rahasta valuu alueen ulkopuolelle tai ulkomaillekin. He pohtivat, että Kittilällä menee hyvin, eikä aluetta tarvitsisi nähdä kehitysmaana, jossa kaikki rahakkaiden toiveet toteutetaan.

Miksi näin isossa mittakaavassa tarvitaan tällaista toimintaa, kun meidän pitäisi vähentää fossiilisia polttoaineita. Steffan Wunderink

VIDEO: Riitta Raekallio-Wunderink ja Steffan Wunderink metsäkävelyllä Kehtosvasassa:

Video: Miika Sirkiä