Ihmiset 

Raimo Friman, Mauri Kylmämaa ja Voitto Vaattovaara kertovat, kuinka KoTU pelasi ja talkoili tiensä ulkojäiltä halliin – Junioritoiminta alkoi 15 nimen listasta vuonna 1988

Jääkiekon kehittyminen Kolarissa vaati lukuisia talkootunteja, ajettuja kilometrejä ja pakkasessa pelattuja ulkopelejä, Kolarin jäähallin kattoon nostetut seura-aktiivit muistelevat.

Kylmämaa 49, Friman 54, Vaattovaara 48.

Kolarin kesäksi tyhjentynyttä jäähallia vartioi kolme keltamustaa pelipaitaa. Paitojen nostaminen kattoon syksyllä oli kunnianosoitus, jolla Kolarin Työväen Urheilijoiden uusi polvi kiitti vanhaa tekijäporukkaa seuran eteen tehdystä työstä.

Paidat tulivat Mauri Kylmämaalle, Raimo Frimanille ja Voitto Vaattovaaralle yllätyksenä. Hallilla juhlittiin syyskuussa uusien pukukoppien valmistumista. Kukahan Kylmämaa tuo on, Mauri Kylmämaa oli miettinyt nimensä paidasta luettuaan.

– Mie ajattelin, että se täytyy olla minun pojan Mikaelin paita.

Olisikohan Esa-pojan paita, Friman puolestaan oli ajatellut.

Ele herkisti vanhat kotulaiset.

Pukukoppien valmistuminen talkootunteja säästelemättä kertoo KoTU:n valmiudesta tehdä isoja projekteja talkoilla. Pitkäjänteisestä talkootyöstä KoTU sai Vuoden talkoolainen 2023 -tunnustuksen Suomen Työväen Urheiluliiton Lapin piiriltä tänä keväänä. Perusteluiden mukaan seura on tehnyt mittavan määrän talkootunteja useiden vuosien aikana.

– Talkootyön tekeminenhän on kaiken edellytys. Sillä saadaan piettyä kausimaksut matalana, Voitto Vaattovaara sanoo.

Lapsen tulemiseen harrastukseen ei saa olla rahallisia esteitä.

– Jos olisikin semmonen tilanne, ettei maksuja pystyttäis maksamaan, siihen kyllä on aina pyritty löytämään ratkasu, Kylmämaa sanoo.

Kylmämaa oli pitkään seuran puheenjohtajana. Hänen jälkeensä puheenjohtajana on ollut Voitto Vaattovaara.

Kolmikolla on paljon KoTU-tarinoita kerrottavana. Varataan siis termoksellinen kahvia ja ruvetaan muistelemaan vanhoja ponnistuksia.

Siinä samalla kerrotaan tarina jääkiekon kehittymisestä Kolarissa.

Mie sanoin, että jos sulla on huomiseen mennessä 15 nimeä listalla, niin mie alan valmentamhaan teitä. Mauri Kylmämaa

1980-luvulla kiekkoa lyötiin Kolarissakin vielä ainoastaan ulkojäillä ja kaukaloissa. Kaukalot olivat muun muassa työnväentalolla ja kirkonkylällä koulun pihalla. Saarenputaalla pelattiin soramontussa, ja Partekilla oli oma jäänsä Kalkkikankaalla. Ensimmäisen jäähallin, kuplahallin saaminen Kolariin siinsi vielä kaukana tulevaisuudessa 1990-luvun lopulla. Pitkään Lapin ensimmäinen ja ainoa halli sijaitsi Kemijärvellä.

Jääkiekko ei ollut KoTU:lle vieras laji 1980-luvun lopulla. Esimerkiksi Raimo Friman oli 1960–1980-luvuilla pelannut KoTU:n joukkueessa samoin kuin Ylläs-Veikoissa ja Pajala IF:ssä. Junioreita ei kuitenkaan ollut. Vuonna 1988 Mauri Kylmämaan 11-vuotias poika Mikael keksi, että halusi alkaa pelata.

– Poika ruinas, että ilmota heät sarjaan, Kylmämaa muistelee.

– Mie sanoin, että jos sulla on huomiseen mennessä 15 nimeä listalla, niin mie alan valmentamhaan teitä.

15:n pojan nimilista saatiin kasaan.

Kylmämaalle ilmoitettiin jääkiekon Lapin piiristä, että oikeastaan sarjataulukot oli jo lyöty lukkoon, mutta KoTU otettiin vielä ylimääräisenä mukaan. Kylmämaa alkoi valmentaa joukkuetta, vaikka kokemusta siitä ei ollut. Hän alkoi opiskella valmentamisen saloja kirjallisuudesta.

– Mie olin kattonu pelejä, siinä oli minun kokemus. Enhän mie osannu edes luistella.

Valmentajan luistelutaidot naurattivat joukkuetta. Tarvitseeko valmentajan osatakaan niin hyvin luistella, Kylmämaa mietti. Irvailukin loppui lyhyeen, kun valmentaja kysyi, mistäpä sitten toisen valmentajan löydätte.

Alussa joukkue otti häviöitä 30 maalin eroilla.

– Jossakin vaiheessa tuli 15 maalin raja peleissä, Friman muistelee.

Kehittyminen oli kuitenkin vääjäämätöntä, niin pelaajien kuin valmennuspuolen. Joukkueen ideoinut Mikael Kylmämaa pelasi sittemmin korkeimmillaan Mestiksessä asti.

Friman tuli mukaan vahvistamaan valmennusta vuonna 1989. Hän valmensi pitkään KoTU:n 80–82-poikia: C-ikään saakka, 1990-luvun lopulle. Joukkueen kohokohtia olivat Lapin mestaruudet kausina 1995–1997 ja luonnonjäiden suomenmestaruus Enossa vuonna 1997. Edellisenä vuonna joukkue oli saavuttanut luonnonjäiden sm-hopean Tarvasjoella.

Pelireissut olivat pitkiä. Sitoutumisesta kertoo se, että joka viikko joukkue kävi hakemassa hyviä harjoitusjäitä Matarengissä ja Kalixissa asti.

Mieleen on jäänyt, kuinka Ivalon reissulla oli yli 30 pakkasta, mutta silti pelattiin. Pelaajat pitivät säännöllisesti ylimääräisiä lämmittelytaukoja.

– Pystyisköhän ne nykyajan lapset pellaahmaan niissä olosuhteissa? Mie olen tullu siihen tuloksheen, ettei pystyis, Friman sanoo.

Eikä toisaalta tarvitsekaan. Kolarin jäähallissa on nyt kaikki toimivat fasiliteetit isoa katsomoa lukuun ottamatta. Vanha valmentaja katselee ilolla nykyjuniorijoukkueiden kirjoa ja tyttöjen tulemista mukaan jääkiekkojoukkueisiin.

– Ja kyllä minua lämmittää nähä se, kuinka hyvin kiekkokoulu vetää lapsia, Friman sanoo.

KoTU tekee nykyään yhteistyötä myös varhaiskasvatuksen kanssa. Päiväkotilapset ovat käyneet hallilla liikkumassa Nikke Nurmesniemen johdolla. Mallia ihailtiin Työväen Urheiluliiton piirikokouksessa, Vaattovaara kertoo.

– Nethän on olheet, että niinhän se pittääkin tehhä, Vaattovaara sanoo.

Kuplahallin saaminen Kolariin vuonna 1999 vaati merkittäviä määriä talkootöitä ja myös omaa lainanottoa. Kunta ei ollut valmis rakentamaan tai rahoittamaan hallia, mutta lähti lopulta takaamaan 600 000 markan lainan. Epäilijöitäkin hallihankkeella oli.

Yrittäjä Mauri Kylmämaa pisti hyvän asian puolesta likoon myös omaa rahaa.

– Mie päätin, että sitä päivää ei tule, että sitä ei saaha maksettua.

Vanha halli ostettiin ja siirrettiin putkistoineen Vaasasta. Pohjien tekeminen betonivaluineen oli iso työmaa, mutta vähintään yhtä paljon talkoota vaati lumen puhdistaminen kuplahallin katolta. Lumet piti putsata säännöllisesti, koska hallin katolle ei voinut päästää kertymään lunta.

– Se ei ollu kovin monta miestä, jotka sinne uskalsi kiikkua, Vaattovaara sanoo.

Hänelle KoTU-talkoilusta nouseekin päällimmäisenä mieleen kuplahallin lumityöt.

Vuonna 2009 aika oli kunnalle kypsä tehdä päätös rakentaa kiinteä jäähalli. Hanketta edelsi ahkera poliitikkojen pehmittäminen.

Kolarin kunta on vuosien varrella onneksi muuttunut suopeammaksi liikuntahankkeiden rahoittajaksi, KoTU-konkarit tuumaavat. Jäähalli tosin rakennusaikana höylättiin halvemmaksi vessat ja pukukopit unohtamalla. Katsomokin on pieni. Vessat kunta rakensi myöhemmin, ja pukukopit rakensi KoTU.

Sitä ei kaikki tiiä, kuinka paljon jääntekeminen vaatii aikaa. Raimo Friman

Jäähallia kunta ja KoTU pyörittävät yhteistyössä. Kunta ostaa KoTU:lta jäänhoidon.

– Ja kyllähän se on kunnalle edullinen sopimus. Erittäin laadukkaan jään kunta saa halvempaan hintaan kuin jos tekis sen omana työnä, Kylmämaa sanoo.

Raimo Friman on opetellut jääntekemisen ammattitaidon monien vuosien varrella. KoTU on työllistänyt hänet 1990-luvun lopusta talvikuukausien ajan.

– Monethan joukkueet sitä kehuu, että Kolarissa Raimon tekemä jää on paras, Kylmämaa sanoo.

Nyt Friman on pikkuhiljaa luopumassa jäänteosta, luovuttamassa viestikapulaa eteenpäin ja kouluttamassa uusia tekijöitä. Jäätä tekee myös Nikke Nurmesniemi.

– Sitä ei kaikki tiiä, kuinka paljon jääntekeminen vaatii aikaa, Friman huomauttaa.

Jos harjoitukset alkavat tasalta, ei riitä, että jäänhoitaja tulee paikalle ajamaan jääkonetta varttia vaille. Hyvän lopputuloksen saamiseksi jää pitää valmistella jo edellisenä iltana.

– Ja usein se alkaa siitä, että ko tulet hallille, ensin teet lumityöt oven eestä, että pääset sisäle, Friman sanoo.

Yksittäisessä turnauksessa tarvitaan monia talkoolaisia, jotta pelit onnistuvat. Harva ehkä sitäkään muistaa miettiä. Pelitapahtumiin tarvitaan muun muassa kuuluttajat ja kirjurit, kioskiin myyjä ja makkaranpaistajat.

– Se on toistakymmentä ihmistä, joka tarvitaan, Friman laskeskelee.

Vanha KoTU-polvi katselee varsin tyytyväisenä nuoren polven seuratyötä. Työllä on jatkajat.

– Niin, että mekki pääsemä tästä kohta pois, Kylmämaa heittää.

KoTU:n kahviossa on nyt hiljaisen unelias kesätunnelma. Hallin puolella jää on sula.

– Viivat pittää maalata tänä kesänä, Friman tutkii kenttää.

Syksyllä halli taas täyttyy harrastajista.