Paikallisuutiset

Taimenen häät uudella kutusoralla ovat tältä vuodelta ohi Parvajoessa

Puro on terve kun se solisee

Aurinkotuoli on kumollaan Parvajoen siltarummun päällä. Joen kunnostusten parissa kolmen vuoden ajan puuhaillut Pekka Kämäräinen pohtii, olisiko se tuotu paikalle kalojen bongaamista varten – Parvajoessa voi nimittäin syksyllä nähdä taas taimenia.

Kämäräisen mukaan on positiivinen asia, että joki ja sen elämä kiinnostavat ihmisiä.

– Se on tavoitekin, että kun on taimenpuro melkein keskellä kylää, ihmiset kävisivät enemmänkin katsomassa. Tämä on hyvä lähiluontokohde, hän sanoo.

Kämäräinen kertoo, että jokivarressa on monesti tullut vastaan ihmisiä, jotka ovat käyneet katsomassa, onko joessa kaloja. Toive on, että puron kaloja tyydytään vain ihailemaan – Parvajoki on pikkutaimenten päiväkoti, joka tuottaa kaloja myös Ounasjokeen.

Vaikka taimenten paras kutuaika on jo ohitse, käymme Kämäräisen kanssa katsomassa, mitä joen kunnostetuilla paikoilla näkyy. Jokivarressa on lähes säkkipimeää, ja pakkasessa jäätyneet koivunlehdet rapisevat kenkien alla. Taimenten pitäisi löytyä joesta kirkkaiden lamppujen avulla.

Kirkonkylällä virtaava Parvajoki saa alkunsa Isovaaran kupeesta Parvavuoman ja Heinäjänkän lähteistä. Jokea on muokattu rajusti vuosikymmeniä sitten, ja pääuoma on ojitettu suoraksi. Vanha, mutkitteleva jokiuoma näkyy vielä paikoin painanteina joen vieressä.

Jokea alettiin ennallistaa joessa sinittelevälle taimenkannalle paremmin soveltuvaksi kolme vuotta sitten. Jokeen on siirretty kymmeniä tonneja soraa ja kiveä, pitkälti käsipelillä.

Viime kesänä talkoot järjestettiin Vaarantien kohdalla. Materiaalit tuotiin maastoon talvella. Jokea on tehty elävämmäksi siirtämällä sinne suojapaikkoja tarjoavia kivenlohkareita ja soraa kutupaikoiksi. Virtausta on myös muokattu monimuotoisemmaksi puusuisteilla ja vedenpintaa on paikoin nostettu virtapaikkojen saamikseksi. Parvajoella ei ole paljoa korkeuseroa sen virratessa alavilta soilta Ounasjokeen.

– Tiputus pitää käyttää järkevästi hyödyksi. Se on ihan millejä per metri, mikä riittää. Etelässä tasaisilla paikoilla on paljonkin kokemuksia tästä, Kämäräinen sanoo.

Valokeilaan ilmestyy kala, joka tunnistetaan pieneksi, vähän yli kymmenen sentin mittaiseksi taimeneksi. Kala ei juuri pelkää valoa, mutta ui lopulta pohjassa törröttävän oksan taakse piiloon. Saman kokoisia taimenia löytyy lisää, ja välillä joessa vilahtaa myös kaloja, joilla erottuu valkoiset evänreunat. Ne ovat puronieriöitä.

Puronieriä on Amerikasta kotoisin oleva vieraslaji, joka aggressiivisena kalalajina häätää esimerkiksi taimenet pois reviiriltään. Kittilässäkin niitä esiintyy useissa puroissa. Kerran vesistöön tuotu kala on vaikea kitkeä pois, mutta kun Parvajokea on kunnostettu, taimenen osuus on jatkuvasti kasvanut. Myös koekalastustulosten mukaan puronieriän tiheydet ovat pienentyneet. Ilmeisesti virtapaikat eivät ole nieriälle ideaalinen elinympäristö. Samalla kun nieriät ovat vähentyneet, harjus on ilmaantunut jokeen. Pari yksilöä osuu valokeilaan suvannossa, jossa niitä on näkynyt aiemminkin.

Isommat taimenet ovat Kämäräisen mukaan mahdollisesti laskeneet jo kudun loputtua takaisin Ounasjokeen. Niitäkin on jo Parvajoessa havaittu. Tänä vuonna kudun tarkkailun kannalta syksy oli hankala. Aluksi vedet olivat hyvin matalalla, ja sitten runsaat sateet samensivat vettä.

– Viime syksynä kun tultiin sillalle, oli kerran semmoinen losaus, että se säikäytti. Ei me nähty siitä kuin selkäevä, kun se painoi jo nivaa alas. Mutta kalan kaivama kutumonttu oli sen kokoinen, että kalan täytyi olla kilo plus ellei kaksi kiloa, Kämäräinen sanoo.

Hän kertoo käyneensä paikalla parinakin iltana, mutta isomus lähti aina vauhdilla liikkeelle, ennen kuin valot saatiin päälle.

Muitakin hienoja elämyksiä Kämäräinen on joella kokenut. Kerran kudulla ollut taimen riepotteli jokea ylittänyttä myyrää suussaan ja lopulta hukutti eläimen.

Kaikkialla pohjaa ei erota, sillä joessa on välillä ristiin rastiin koivuja. Kämäräinen kertoo, että jokeen on kaadettu puita tarkoituksella. Ne tarjoavat kaloille suojapaikkoja ja tuovat mukanaan hyönteisiä, joita kalat syövät.

Jatkamme matkaa Väliauttontien lähelle. Siellä joen kunnostukset on tehty jo pari vuotta sitten, ja luonto on alkanut ottaa tilaa haltuunsa. Paikkaa ei juuri tunnista ihmisen muokkaamaksi.

Pohjassa olevilla vesikasveilla on suuri merkitys, ja niitä on alkanut juurtua vanhemmille kunnostuspaikoille lupaavasti.

– Tämä oli ihan tasainen hiekkapohja, kuin aavikko. Nyt siellä on parissa vuodessa alkanut vesikasvit kasvaa. Pikkuhiljaa pohja palautuu luonnontilaan. Vesikasvillisuus ei pysy hiekassa vaan lähtee virran mukana, Kämäräinen sanoo.

Monilla kunnostetuilla virtapaikoilla on nimikin. Esimerkiksi Vedenottamonniva on potentiaalinen kalojen kutupaikka, lähteisyyden vuoksi vesi on siinä viileää.

– Joessa on erinomainen vedenlaatu lähteisyyden vuoksi. Teimme tästä pH-mittaukset ja ravinteisuusmittaukset. Vesi on täydellinen taimenelle pH:n ja lämpötilansa puolesta. Vaikka puro tulee suolta, tämä on lievästi emäksinen, suopurot ovat yleensä happamia. Se varmasti indikoi, että kallioperästä liukenee happamuutta vähentäviä mineraaleja. Se on taimenelle hyvä, Kämäräinen sanoo.

Vaikka vedenlaatu on hyvä, tasainen hiekkapohja ei ole tarjonnut kaloille riittävästi elinmahdollisuuksia. Nyt vesi taas solisee Vedenottamonnivassa, ja elämä lisääntyy pinnan alla.

– Tämä oli täysin hiljainen ja kuollut virta ennen. Tämä se on, mikä palkitsee, kun muutaman päivän teet hommia ja tulee tällainen muutos.

Kämäräinen kertoo, että hän ei epäile hetkeäkään että Parvajoki oli 70 vuotta sitten huikean hyvä taimenpuro. Ja sellaiseksi se voi vielä tulla.

Millainen joki sitten on kymmenen vuoden kuluttua?

– Jos tätä kymmenen vuotta jaksetaan touhuilla, niin uskon, että niillä alueilla, joilla on nyt parikymmentä poikasta per aari, siellä aletaan lähestyä 70–80 poikasta, Kämäräinen sanoo.

Hän selventää, että Parvajoen kaltaisessa purossa pitäisi olla 80–150 poikasta aarilla. Toissavuoden koekalastusten perusteella parhaalla aarilla oli 25–27 poikasta. Se on kuitenkin paljon enemmän kuin vielä kolme vuotta sitten, jolloin parhaalta aarilta löytyi keskimäärin 1,7 taimenenpoikasta. Kämäräisen mukaan istutettuna luonnonpoikanen maksaa kahdesta neljään euroa kappale, ja istutetun kalan henkiinjäämismahdollisuus on monta kertaa pienempi. Kunnostuksilla voi siis pitemmän päälle säästääkin.

Kämäräinen kertoo, että joskus purotalkoita ihmetellään ja kysytään, että onko touhussa mitään järkeä.

– Mutta on siinä, kun näkee, että kaloja on ja että ne alkavat lisääntyä. Ja puro ääntää taas niin kuin puron kuuluu ääntää. Jostain on aloitettava, hän sanoo.

Kämäräinen on malminetsintägeologi, ja hän on opiskellut myös ympäristötiedettä. Lisäksi hän harrastaa kalastusta.

– Olen ollut kalaihminen koko ikäni ja nähnyt suomalaisen puroluonnon tuhon laajuuden. Tällaisia puroja, jotka ovat kunnostustarpeessa, niitä on pelkästään Lapin alueella kymmeniä tuhansia kilometrejä. Jos me tässä kunnostellaan kuuden kilometrin mittaisella pääuomalla muutaman sadan metrin matkalta pääkohteita kolmena kesänä, se taitaa tulla eläke vastaan, ennen kuin tämäkään puro on valmis – jos tästä joku jatkaisi sitten, Kämäräinen sanoo.

Kämäräinen sanoo, että luonto saa joka tapauksessa lopulta ottaa ohjakset.

– Me tehdään niin paljon kuin jaksetaan ja on aikaa ja kiinnostuneita ihmisiä.

Uusiakin kunnostuskohteita Kämäräisellä ja muilla virtavesien kunnostajilla on mielessä. Yksi on Rovaniementien alapuolella oleva virtapaikka. Kyseessä on ensimmäinen koski, joka Ounasjoesta nousevalla taimenella tulee Parvajoessa vastaan. Tällä hetkellä koski on kuitenkin vuolas ränni, johon kala ei voi pysähtyä. Kohde sopisi koneelliseen kunnostukseen, mutta se vaatisi kuitenkin paljon lupabyrokratiaa. Myös Parvajoen yläjuoksulla riittäisi kunnostettavaa, ja toinen lukunsa on Aakenusjoen kalojen vaellusesteet. Karinnokassa oleva jyrkkä pato, niin komea kuin se onkin, toimii Kämäräisen mukaan esteenä. Aakenusjoessa taimenen esiintyminen on vuosien mittaan vähentynyt.

– Osa naureskelee tälle touhulle, mutta siinä vaiheessa kun asiasta kertoo, sanotaan, että tuo onkin aika hyvä homma. Tuolla kun pienemmällä porukalla tavaraa sankoilla siirreltiin, tuli vanhempi mies, joka kertoi, millainen joki on aikanaan ollut. Hän tuumasi, että jotkut ne vain puhuu, mutta on vielä nuoria miehiä, jotka tekevät.

Parvajoen talkoot järjestetään taas ensi kesänä. Kunnostusta on tukenut kaivosyhtiö Agnico Eagle Finland. Lisäksi projektiin on osallistunut muun muassa Kittilän kalastusosakaskunta ja useita paikallisia yrityksiä. Kämäräisen lisäksi joen kunnostamisessa ovat alusta asti olleet mukana esimerkiksi Ville Lahti ja Aatu Ahola . Ydinporukkaan kuuluu kymmenkunta aktiivia, ja talkoissa on käynyt parhaimmillaan yli 20 ihmistä.

” Tämä oli ihan tasainen hiekkapohja, kuin aavikko. Nyt siellä on parissa vuodessa alkanut vesikasvit kasvaa.